n. 30 vuotiaiden miesten kiire perustaa perhe

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 07:17"]

Aika jännittävää elämää on ihmisen täytynyt elää jos kolmikymppisenä on nähnyt ja kokenut jo kaiken muun paitsi lapsiperhe-elämän... Mulla alkoi kokeminen ja näkeminen vasta 30+ kun oli jo vakityö ja rahaa millä matkustella. 

[/quote]

Tätä minäkin ihmettelen! Olin 27 kun valmistuin yliopistosta, siihen mennessä olin käynyt muutamalla ruotsin risteilyllä. Kaikki vapaa-ajat piti viettää töissä jotta pysyi hengissä, ja välissä oli esim. viiden vuoden jakso jossa pisin "loma" oli muutama viikonloppua kun ei sattunut vuoroja kaupan kassalla.

Sitten kun pääsi töihin, niin meni tietysti noin 1.5 vuotta ennen kuin oli eka kesäloma, ja vasta sen jälkeen alkoi rullaamaan normaalit loma-ajat. Melko kiirettä olisi pitänyt, jos siinä noin 1-2 vuodessa ennen 30v täyttämistä olisi voinut "nähdä ja kokea kaiken".  Vasta siinä noin 32 vuotiaana oli talous siinä mallilla, että esim. matkusteleminen oli ihan todellinen vaihtoehto. Ja normipalkkatyöläisenä kun sitä lomaa on tasan 5 viikkoa vuodessa, niin aika pitkään kestää, että on kerennyt koluta kaikki ne paikat, joissa haluaa käydä...

[/quote]

Voihan sitä matkustella lukemalla matkaoppaitakin, jos on köyhä. Ei se matkustelu hirveän huimaa ole...

Aina samalaista.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 10:13"]

Voihan sitä matkustella lukemalla matkaoppaitakin, jos on köyhä. Ei se matkustelu hirveän huimaa ole...

Aina samalaista.

[/quote]

Niin, mihin sitten seksiäkään tarvitsee, aina voi katsoa pornoa. Parisuhteen korvaa romanttisten elokuvien katsominen, eikä oikeastaan lapsiakaan tartte mihinkään, kun voi niistä lukea aihevapaasta ja kuvitella ne itselleen. Kodittomat voi katsella muiden koteihin ikkunoiden kautta, ja työttömät käydä lukemassa kirjastosta työaiheisia kirjoja.

Ah, tässähän tuli ratkaistua vaikka kuinka monta ihmisten pulmaa! Olet nero!

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 07:17"]

Aika jännittävää elämää on ihmisen täytynyt elää jos kolmikymppisenä on nähnyt ja kokenut jo kaiken muun paitsi lapsiperhe-elämän... Mulla alkoi kokeminen ja näkeminen vasta 30+ kun oli jo vakityö ja rahaa millä matkustella. 

[/quote]

Tätä minäkin ihmettelen! Olin 27 kun valmistuin yliopistosta, siihen mennessä olin käynyt muutamalla ruotsin risteilyllä. Kaikki vapaa-ajat piti viettää töissä jotta pysyi hengissä, ja välissä oli esim. viiden vuoden jakso jossa pisin "loma" oli muutama viikonloppua kun ei sattunut vuoroja kaupan kassalla.

Sitten kun pääsi töihin, niin meni tietysti noin 1.5 vuotta ennen kuin oli eka kesäloma, ja vasta sen jälkeen alkoi rullaamaan normaalit loma-ajat. Melko kiirettä olisi pitänyt, jos siinä noin 1-2 vuodessa ennen 30v täyttämistä olisi voinut "nähdä ja kokea kaiken".  Vasta siinä noin 32 vuotiaana oli talous siinä mallilla, että esim. matkusteleminen oli ihan todellinen vaihtoehto. Ja normipalkkatyöläisenä kun sitä lomaa on tasan 5 viikkoa vuodessa, niin aika pitkään kestää, että on kerennyt koluta kaikki ne paikat, joissa haluaa käydä...

[/quote]

Oho! En nyt sano, että "kaikkea" olisin ehtinyt koluta, mutta olin 32-vuotiaaksi mennessä (jolloin sain lapsen) ehtinyt mm. seuraavaa: luokion aikana yks kesä kesätöissä Ruotsissa, ennen yliopiston aloitusta välivuosi au pairina Espanjassa (lisäksi sen vuoden aikana jonkin verran low-budget-reppureissailua Etelä-Euroopassa), yliopisto-opintojen aikana puoli vuotta työharjottelussa Ranskassa ja toinen puoli vuotta vaihtarina Sveitsissä (+jonkin verran reissailua ympäri Eurooppaa, jälleen low budget...), työelämään siirtyminen 27-vuotiaana, sen jälkeen vuosittain muutaman viikon pituisia reissuja jenkkeihin, Etelä-Amerikkaan, Aasiaan ja useita lyhyempiä matkoja Eurooppaan. Meiltä on nimittäin saanut töistä ihan palkatontakin vapaata, jos lomia ei ole kertynyt tarpeeksi. Tää nyt riittäis vähäks aikaa. Kun ei kaiken tarvii olla luksusta vaan pienemmälläkin budjetilla pääsee näkemään maailmaa!

Edellinen lisää vielä, että kuulostaa jotenkin ankealta mun korviin, että "elämisen" pääsisi aloittamaan vasta joskus kolmekymppisenä. Mulla oli kauhea polte jalkojen alla jo alle parikymppisenä, ja lähdinkin heti maailmalle, kun "äiti päästi", ja muistelen vieläkin lämmöllä noita reppureissuja ja taivasalla nukuttuja öitä kavereiden kans, uuteen kulttuuriin sopeutumista, vaikeuksien voittamista, itse pärjäämään oppimista, vapauden huumaa... ei se olis sama urautuneena ja mukavuuden haluisena kolmekymppisenä, vaikka ei olis lapsiakaan hidasteena. Vaikkei tää nyt mitenkään aiheeseen liitykään.

Terveisin numero 24

Hyvä juttu että on nuoria naisia jotka ei halua lasta :) Vapaana on paljon eronneita viisikymppisiä miehiä, jotka ei halua enää lapsia, mutta kolmekymppinen nainen kävisi kyllä asuinkumppaniksi.

t.mies

Aikoinaan ennenkuin kultuurinkukka kohosi kohti taivaita (Jeesus ja kristinusko), ihmisten normaali elinikä oli se 30v.

Eipä ihmisen elämään paljoa kokemuksia mahdu.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 07:04"]Ainakin tämän palstan velat mainitsevat valintansa syyksi hedonistisen vapauden säilyttämisen halun. Koskaan kukaan ei ole sanonut, että haluaa pysyä lapsettomana jotta voi rauhassa taistella maailmanrauhan, ihmisoikeuksien tai talouskasvun puolesta.

[/quote]

Hyvä huomio :) Aina lapsettomuutta perustellaan itsekkäillä perusteluilla. Ei tarvi huolehtia lapsesta, ei tarvi maksaa lapsen kuluja, saa tehdä mitä haluaa, voi lähteä koska haluaa ja minne haluaa jne.

Kukaan ei koskaan ole sanonut että ei tee lapsia, koska haluaa käyttää koko elämänsä siihen että auttaa vaikka nälkäänäkeviä.

En ymmärrä miten jotkut ihmiset EIVÄT halua jälkikasvua. Lapset ovat elämän suola.

En ymmärrä veloja tai lasten hankkimista kritisoivia ihmisiä. Nuo ovat toisten ihmisten päätöksiä, eivätkä voisi vähempää minulle kuulua tai minua koskettaa. 

Tuo nuoruuden matkustamisesta vääntävä keskustalu on kanssa erikoinen. Tottakai kuka tahansa voi lähteä reissuun mikäli fyysinen ja psyykkinen kunto sen sallii. Sekin on vain elämäntapavalinta. Tunnen eräänkin jo 18v vanhempansa menettäneen (ei perintöä) joka reppureissasi niin Euroopassa kuin Aasiassakin, ja oli opiskeluvaihdoissa ja harjoitteluissa myös useassa eri maassa. Kävi aina välillä Suomessa töissä, ei hankkinut tavaraa itseään rajoittamaan ja jossakin vaiheessa onnistui valmistumaankin ja sittemmin maksamaan opintolainansa velat.

tiedän myös toisen henkilön jolla oli varakkaammat vanhemmat eli ns turvaverkko löytyi, ja aina puheli kovasti matkustamisesta ja muusta, mutta lopulta ei mihinkään lähtenyt. Hän kuluttikin rahansa sisustukseen, ulkona syömiseen, vaatteisiin ja erilaisiin huveihin. Valinta tuokin. 

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:53"][quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 13:38"]

Siis mitä ihmettä.. Mä oon omakustanteisesti reppureissannu koko Euroopan ja Aasian ristiinrastiin, asunut 3 vuotta ulkomailla, opiskellut kahdessa eri yliopistossa ja hankkinut kansainväliset maisterinpaperit.. Ja oon 24. Pian palaan Suomeen aloittelemaan uraa ja nyt jo vähän harmittaa kun ei enää pääse pyörimään vapaasti maailmalla niinkuin tähän asti. Ihanko tosissaan jotkut ajattelee toisin päin? Huh!

[/quote]

Mikset pääse pyörimään vapaasti maailmalla? Ei kannata mennä sellaiseen työpaikkaan, josta ei pääse irrottautumaan.

T:Kahden viikon päästä kuukaudeksi Etelä-Amerikkaan reissaamaan lähtevä 37-vuotian uraohjus vela.
[/quote]

Niin no voihan sen 5 viikkoa vuodessa pyöriä miten huvittaa ;)

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 07:17"]

Aika jännittävää elämää on ihmisen täytynyt elää jos kolmikymppisenä on nähnyt ja kokenut jo kaiken muun paitsi lapsiperhe-elämän... Mulla alkoi kokeminen ja näkeminen vasta 30+ kun oli jo vakityö ja rahaa millä matkustella. Nyt olen käynyt jo yli kolmessakymmenessä maassa ja en todellakaan voi sanoa nähneeni kaiken. Odotan innolla esim. vuoden päästä jouluna olevaa Etelä- Mantereen risteilyä. Jos olisin lapsia hankkinut kolmekymppisenä, jäisi Etelä-Mannerkin kokematta.

[/quote]

12 täällä vielä, en toki väitä että kaikkea olisin ehtinyt tehdä ennen kolmeakymmentä, mutta siihen mennessä olin ehtinyt olemaan vakitöissä aika pitkään, valmistumisen jälkeen asunut ulkomailla muutaman vuoden ja reissannut ympäri maailmaa. Eli omaan makuun ihan riittävästi että koin nyt olevan aika perheen perustamiselle. Reissaamiseen yms verrattuna koen saaneeni enemmän kuitenkin irti oman perheen perustamisesta kuin ympäri maailmaa reissatessa. Mutta jokainen toki tekee ninkuin itse parhaaksi näkee, kannattaa miettiä mitä itse haluaa ja toteuttaa omia unelmiaan.

Naulan kantaan 24, miks elämä ja näkeminen pitäis aloittaa vasta sitten, kun on vakityö?! :) mun tuttavapiirissä monet on toimineet kuten sinä. Muutamat kaverit ovat taas avanneet silmänsä ulkomaailmaan vasta kolmenkympin kynnyksellä, ja heillä sitten tuntuu nämä perheenperustamiset venyvän, tai kokonaan unohtuvan.

2

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 10:53"]

Edellinen lisää vielä, että kuulostaa jotenkin ankealta mun korviin, että "elämisen" pääsisi aloittamaan vasta joskus kolmekymppisenä. Mulla oli kauhea polte jalkojen alla jo alle parikymppisenä, ja lähdinkin heti maailmalle, kun "äiti päästi", ja muistelen vieläkin lämmöllä noita reppureissuja ja taivasalla nukuttuja öitä kavereiden kans, uuteen kulttuuriin sopeutumista, vaikeuksien voittamista, itse pärjäämään oppimista, vapauden huumaa... ei se olis sama urautuneena ja mukavuuden haluisena kolmekymppisenä, vaikka ei olis lapsiakaan hidasteena. Vaikkei tää nyt mitenkään aiheeseen liitykään.

Terveisin numero 24

[/quote]

Hienoa että se on ollut sulle mahdollista, mutta monille ei. Esim. minun oli tosiaan pakko käydä töissä (en saanut lapsuudenkotoa minkäänlaita apua, en edes ruokakasseja), ja siellä missä opiskelin, oli huutava pula työpaikoista. En siis mitenkään pystynyt irtisanoutumaan työpaikasta jonka vihdoinkin sain (siihen asti opiskelin lainalla, jolloin ei todellakaan ollut varaa edes  low budget -matkailuun), koska olisin ollut todella suurissa vaikeuksissa reissusta palaamisen jälkeen. Uuden työpaikan löytäminen olisi voinut viedä vuosia. Lisäksi asuntotilanne oli paikkakunnalla tiukka, ja minulla oli myös lemmikkejä, joten ei ollut niidenkään puolesta mahdollista reissata.

Ja niin.. surullista ja ankeaahan se on, että joillakin tämä "elämän" aloittaminen tosiaan menee sinne yli kolmekymppiseksi asti. Lähtökohdilleen vaan ei voi mitään, esimerkiksi sinä todennäköisesti olet saanut kotoa apua asumiseen ja elämiseen, tai opiskelupaikkakunnallasi on ollut sellainen työtilanne, että se on mahdollistanut reissailun. Ei mulla olisi ollut k-marketin kassalle takaisin tulemista, jos olisin ilmoittanut, että aion olla 2 viikkoa poissa. Sen jälkeen olisi ollut työlistat tyhjiä ja vuokra maksamatta ja jääkaappi tyhjä.

T. 21

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 11:10"]

Naulan kantaan 24, miks elämä ja näkeminen pitäis aloittaa vasta sitten, kun on vakityö?! :) mun tuttavapiirissä monet on toimineet kuten sinä. Muutamat kaverit ovat taas avanneet silmänsä ulkomaailmaan vasta kolmenkympin kynnyksellä, ja heillä sitten tuntuu nämä perheenperustamiset venyvän, tai kokonaan unohtuvan.

[/quote]

Luepa tuo mun vastaus nro 32, ja kerro toki, miten olisi ollut mahdollista "avata  silmänsä ulkomaailmaan" aiemmin, kun siihen ei todellakaan ollut varaa eikä mahdollisuuksia? Onkohan teillä pikkuisen se kultalusikka silmien edessä, jos ette tosiaankaan ymmärrä että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia. Kyllä minäkin olisin hiton mielellään matkaillut jo opiskeluaikana, mutta kun ei ollut a) rahaa b) aikaa, niin mitenkäs sen teet?

Eikä kyse ollut siitä, ettei budjettimatkailu olisi kelvannut. Lukioaikana mulla jäi asumiskulujen jälkeen rahaa 500mk/kk. Vastaa noin 100e. Olisiko sillä matkaillut? Yliopistossa tyypillinen kuukauden käyttövara oli vuokran jälkeen noin 500e (sen jälkeen kun pääsin töihin, sitä ennen elin lainalla, koko opintotuki meni vuokraan), ja vapaapäiviä ehkä 1 kuussa. Miten silloin olisi matkaillut?

Olisiko ollut järkevää ottaa loparit töistä ja nostaa opintolainaa jonkun parin viikon reissun takia, ja sitten ehkä joutua lopettamaan opiskelut kun ei olisi yksinkertaisesti ollut siihen enää varaa, kun työpaikasta joutui luopumaan?

Että pistää ihan vihaksi tuollainen ymmärtämättömyys. Ja kyllä, olen katkera että teillä ollut moiset mahdollisuudet, ettekä edes älyä, että niitä ei todellakaan ole kaikilla.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 11:10"]

Naulan kantaan 24, miks elämä ja näkeminen pitäis aloittaa vasta sitten, kun on vakityö?! :) mun tuttavapiirissä monet on toimineet kuten sinä. Muutamat kaverit ovat taas avanneet silmänsä ulkomaailmaan vasta kolmenkympin kynnyksellä, ja heillä sitten tuntuu nämä perheenperustamiset venyvän, tai kokonaan unohtuvan.

[/quote]

Moni on pelkuri eikä uskalla lähteä maailmalle nuorena. Sellaiset pelkurit ovat oikeasti otollisimpia hankkimaan lapsia. 30-kriisissä alkavat vain höntyillä ja kieltäytyvät lapsista, kun eivät tiedä mitä haluavat. Sitten kun tietävät on liian myöhäistä.

Nelikymppisenä ja lapsettomina sitten puolustelevat pelkurimaisia ratkaisujaan. Eivät uskalla kertoa totuutta. Sitä etteivät uskaltaneet tehdä elämälleen mitään...

Olen lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä, enkä kavereiden lapsiperheillä näe mitään sellaista, mitä itse haluaisin. Ilmapiiri tuntuu tukahduttavalta sen kaiken mesoamisen keskellä ja vasta vierailun päätteeksi tuntuu, että saa happea.

28 sen hyvin kiteytti: "Ei tarvi huolehtia lapsesta, ei tarvi maksaa lapsen kuluja, saa tehdä mitä haluaa, voi lähteä koska haluaa ja minne haluaa jne". Näinhän se on, eikä sitä tarvitse hävetä.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 11:43"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 11:10"]

Naulan kantaan 24, miks elämä ja näkeminen pitäis aloittaa vasta sitten, kun on vakityö?! :) mun tuttavapiirissä monet on toimineet kuten sinä. Muutamat kaverit ovat taas avanneet silmänsä ulkomaailmaan vasta kolmenkympin kynnyksellä, ja heillä sitten tuntuu nämä perheenperustamiset venyvän, tai kokonaan unohtuvan.

[/quote]

Luepa tuo mun vastaus nro 32, ja kerro toki, miten olisi ollut mahdollista "avata  silmänsä ulkomaailmaan" aiemmin, kun siihen ei todellakaan ollut varaa eikä mahdollisuuksia? Onkohan teillä pikkuisen se kultalusikka silmien edessä, jos ette tosiaankaan ymmärrä että kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia. Kyllä minäkin olisin hiton mielellään matkaillut jo opiskeluaikana, mutta kun ei ollut a) rahaa b) aikaa, niin mitenkäs sen teet?

Eikä kyse ollut siitä, ettei budjettimatkailu olisi kelvannut. Lukioaikana mulla jäi asumiskulujen jälkeen rahaa 500mk/kk. Vastaa noin 100e. Olisiko sillä matkaillut? Yliopistossa tyypillinen kuukauden käyttövara oli vuokran jälkeen noin 500e (sen jälkeen kun pääsin töihin, sitä ennen elin lainalla, koko opintotuki meni vuokraan), ja vapaapäiviä ehkä 1 kuussa. Miten silloin olisi matkaillut?

Olisiko ollut järkevää ottaa loparit töistä ja nostaa opintolainaa jonkun parin viikon reissun takia, ja sitten ehkä joutua lopettamaan opiskelut kun ei olisi yksinkertaisesti ollut siihen enää varaa, kun työpaikasta joutui luopumaan?

Että pistää ihan vihaksi tuollainen ymmärtämättömyys. Ja kyllä, olen katkera että teillä ollut moiset mahdollisuudet, ettekä edes älyä, että niitä ei todellakaan ole kaikilla.

[/quote]

Tottakai ymmärrän, että taustatkin vaikuttaa, mutta myös omilla valinnoilla voi vaikuttaa paljon:

- Lähdin au pairiksi: perhe, johon menin, maksoi mun lennot, kielen opiskelun, osan paikan päällä matkustelusta, antoi taskurahaa ja maksoin mun elämisen + asumisen Espanjassa. Lähes kuka vaan parikymppinen voi lähteä au pairiksi, siinä oppii vieraan kielen ihan itsestään ja samalla saa ihan korvaamatonta kokemusta ja itsevarmuutta!

- Ainakin pääkaupunkiseudulla voi opintojen ohella työskennellä extraajana kassalla/kahvilassa/baareissa jne. Töihin pääsee aika helposti, koska työvoimapula on kova. Vapaata saa aika helposti pyytäessä ja töitä saa tehdä sen verran kun itse haluaa. Kimppakämpässä asuen säästää kuluissa ja on helppo säästää matkoja varten. Lentokenttä ja satamat on vieressä, joten matkustelu helppoa. Ymmärrän, että jossain muualla tilanne ei ole näin hyvä, mutta kuka tahansa voi pyrkiä opiskelemaan pääkaupunkiseudulle!

- Lemmikkien pito on oma valinta. Kuluja niistä syntyy ja turhaa vaivaa, jos on matkustelevainen ihminen.

Mut OK, jos tosiaan muualla Suomessa on noin ankeaa, niin olen entistä onnellisempi, että päätin muuttaa lukion jälkeen Helsinkiin!

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:01"]

- Lähdin au pairiksi: perhe, johon menin, maksoi mun lennot, kielen opiskelun, osan paikan päällä matkustelusta, antoi taskurahaa ja maksoin mun elämisen + asumisen Espanjassa. Lähes kuka vaan parikymppinen voi lähteä au pairiksi, siinä oppii vieraan kielen ihan itsestään ja samalla saa ihan korvaamatonta kokemusta ja itsevarmuutta!

[/quote]

Niin.. no mun tapauksessa sen perheen olisi pitänyt maksaa myös mun Suomen asunnon vuokra (mihin olisin laittanut huonekalut siksi aikaa? Ei tosiaan olisi ollut varaa ostaa niitä kaikkia uusiksi!) tai edes niiden varastotilan vuokra + kaksi muuttoa + lemmikkien hoitopaikka + taata että saan paluun jälkeen uuden asunnon ja työpaikan. Ei ehkä olisi onnistunut? Sinä ilmeisesti asuit vielä lapsuudenperheesi luona tuossa tilanteessa, tai joku muu maksoi sun kotimaan asunnon sillä aikaa.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:01"]

- Ainakin pääkaupunkiseudulla voi opintojen ohella työskennellä extraajana kassalla/kahvilassa/baareissa jne. Töihin pääsee aika helposti, koska työvoimapula on kova. Vapaata saa aika helposti pyytäessä ja töitä saa tehdä sen verran kun itse haluaa. Kimppakämpässä asuen säästää kuluissa ja on helppo säästää matkoja varten. Lentokenttä ja satamat on vieressä, joten matkustelu helppoa. Ymmärrän, että jossain muualla tilanne ei ole näin hyvä, mutta kuka tahansa voi pyrkiä opiskelemaan pääkaupunkiseudulle!

[/quote]

En asunut pk-seudulla. Opiskelemaani alaa ei opetettu siellä, ei ollut vaihtoehto. Ekan työpaikan (sekin kaupan kassalla) saaminen kesti mulla opiskelupaikkakunnalla vuoden, vaikka oli alan kokemusta ja kurssejakin käytynä. Hain joka ikiseen kaupungin kauppaan, siivousfirmaan, kahvilaan jne. Oli vain niin huono työtilanne.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 12:01"]

- Lemmikkien pito on oma valinta. Kuluja niistä syntyy ja turhaa vaivaa, jos on matkustelevainen ihminen.

[/quote]

Toki se on oma valinta, mutta esim. itselläni ne olivat ainoa "perhe", ja todennäköisesti pelastaneet minut masennukselta ja jopa itsemurhalta. Mutta helppo sanoa että oma valinta. Tavallaan on, mutta joillekin ainoa valinta. Se on näköjään niin vaikea ymmärtää, jos itsellään on huomattavasti paremmat lähtökohdat.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 22:57"]

Olen jutellut netissä muutamille plus/miinus 30v miehille, ja todella monen kanssa jutellessa huomaa sen että sillä on tullut se vaihe elämässä kun on kiire löytää nainen jonka kanssa perustaa perhe, kun kaikilla kavereillakin se jo on ja sukulaisetkin kyselee että koska sinullakin. Kunhan vaan saisi jonkun naisen jonka kanssa mennä naimisiin ja tuupattua paksuksi että elämä olisi niinkuin muillakin!

Ei kiitos.. Olen vela ja sitä ei tietenkään kaikki ymmärrä millään vaan kovasti ajatellaan että "se on vain vaihe joka menee ohi" tai että "et ehkä nyt halua lapsia nyt mutta myöhemmin kyllä". En tietenkään näe kristallipallolla 10 vuoden päähän missä olen tai mitä haluan silloin, mutta kuitenkin.

Sitten se on joidenkin mielestä väärin jos katselen itseäni 10-15v vanhempia miehiä, jotka ovat jo siinä iässä että lapset on tehty jos niitä on haluttu.

Ehkä joskus mullekin vielä löytyy mukava ja sopiva mies! Onko mahdollisesti muita veloja paikalla joiden kanssa jakaa kokemuksia? Tämä on vauvapalsta, mutta ei se minusta lapsivihaajaa tee vaikka omia en halua =)

[/quote]

Moni lapsia haluava haluaa niitä ajoissa. Erityisesti naisten on hyvä tiedostaa, että 40v:n hedelmällisyys on enää n. 10% 20v:n hedelmällisyydestä. Todella moni ei siis enää raskaudu 35v:n jälkeen, vaikka parikymppisenä siihen olisi ollut mahdollisuus. Kandee siis harkita tarkkaan mitä ko asian suhteen tekee. Monikohan vela on lukenut tästä asiasta luotettavalta taholta?