Suretko aborttia joka oli tehtävä kun mies uskoton

En ole tehnyt aborttia, mutta sen tiedän, että miehen uskottomuus ei ikinä olisi syy siihen. Miksi ihmeessä olisi??

keskenmenoja on sen verrran monta, että tiedän sanoa varmaksi: kyllä surisin jos keskeytys pitäisi tehdä vaikkapa vauvan sairauden takia.

Tottahan aborttia voi surra, vaikka siihen olisi hyvät tai itsestä riippumattomat syyt.

Surisin myös noita aborttiin liittyviä syitä, uskottomuus, vauvan vammaisuus jne., jos niitä olisi.

Suren. Vauva oli vakavasti vammainen ja kuollut heti synnyttään/syntynyt kuolleena tai jos olisikin selvinnyt muutaman vuoden olisi ollut koko (hyvin lyhyen) ikänsä ihan muista riippuvainen ja tuskin ikinä edes kommunikaatiokykyinen.

En ikinä tekisi aborttia miehen uskottomuuden takia, lapsi olisi siihen täysin syytön. Varmasti surisin aborttia myös tilanteessa, jossa se on ainoa vaihtoehto ja tietäisin, ettei lapsi olisi ollut elinkykyinen. Osittain syynä varmasti se, että olen aina halunnut lapsia ja raskaudet ovat aina olleet toivottuja.

Sitä olen miettinyt, että tekisikö abortin sellaisessa hypoteettisessa tilanteessa, että raskaus olisi seuraus raiskauksesta (erityisesti jos tekijä joku muu kuin oma puoliso).. siinäkin lapsi täysin viaton, joten olisi varmasti todella vaikea päätös (ja varmasti surisin tuossakin tilanteessa, vaikka itse päätöksen tekisikin). Tunteita en voisi sivuuttaa edes järkisyihin vedoten.

Hä, miksi pitäisi tehdä uskottomuuden vuoksi abortti? Tekisin vain siinä tapauksessa, että vauva olisi sairas jollakin tavalla. Kai sitä surisi, mutta tuskin katuisin.