Te joilla raskas elämäntilanne (syystä tai toisesta),

Yksinäisyydestä. Yritän päästä perhettä pakoon ja houkutella muita pois, että voin olla yksin kotona. Pitämällä esim. lomia ja vapaapäiviä silloin, kun muut ovat varmasti töissä, koulussa, kurssilla...

Puhuminen on mulle ainakin tosi tärkeää.Saa sen kaiken paskan sieltä oman pään sisältä ulos.Vaikka ne asiat on vielä olemassa ne ei enää jatka kasvuaan siellä pään sisällä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 14:47"]

Haaveilen. Kuljen pää perseessä ja elän mielikuvitusleikeissäni. Siellä minulla on parempi mies, koti jonka siivoustasosta ei tarvitse taistella viikoittain nykyisen elukan kanssa, lapseni ovat siellä vanhempia ja olen taas töissä.

[/quote]

Nykyinen elämäntilanne: 1,5 v lapsi, vastasyntynyt, miehellä krooninen masennus ja periaatteessa olen hänenkin äitinsä. Minun oma äitini kuoli kesällä vähän ennen synttäreitään ja keväällä muutama ystävä menehtyi autokolarissa. Koko vuosi ollut sydänsurua ja kuolemaa ja päivittäinen arki on vaikeaa saati löytää niitä ilon pilkahduksia, kun mies on mitä on.

Saunominen, mikään ei rentouta yhtä paljon! Kunnon löylyt ja välillä pyörähdys lumihangessa ni olo on ku uudesti syntyneellä:D