Epävakaa personallisuushäiriö lähipiirissä. Voiko saada apua?

Gang stalking?

Todella kaukana pysyminen tärkeintä. Sukulainen toiminut vuosia vuosia noin ja oli pakko muutama vuosi sitten koko perhe jättää sivuun, kun ei mitään hyvää koskaan tullut.

Sairaat itse eivät ymmärrä hakea apua. Ei heillä ole elämää.

Vaihdevuodet

En tiedä miten näiden epävakaiden aivot toimivat ja mistä kumpuaa se kova tahto riistää toisten ihmisten elämän intoa sairaalla toiminnalla. Lapsuus/nuoruuskokemukset ovat tehneet tehtävän ja kohtalo on tuollainen. Toki vaikuttaa varmaan joku perimä myös. Joskus luulisi heidän huomaavan oman toiminnan ja menevän hakemaan vaikka keskusteluapua, kun sitä on nykyisin tarjolla. Luulisi itsekin tahtovan toimia erilailla ja tuntea iloa.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet

Ei taida tuollainen häiriö niistä johtua. Mahtaa olla aivot vähän eri vireessä kuin normaalilla.

Vanhetessa vain pahenee eikä kasikymppistä voi oikein jättää oman onnensa nojaankaan. Puolisoa käy sääliiksi, muut sentään pääsevät välillä pois.

No sehän on mun ex puoliso. Ei sille mitään voi. Parempi vaan pysyä kaukana ja antaa itse yrittää selvittää sotkunsa

Henkilön pitää itse tehdä aktiivisesti töitä vointinsa parantamiseksi. Tämä vaatii terapiaa ja mahdollisesti myös dialektista käyttäytymisterapiaa syy-seurausyhteyksien ymmärtämiseen. Kaikki lähtee siitä omasta halusta ja siitä että tajuaa, että jokin on pielessä ja asialle pitäisi tehdä jotain. Syvällä häiriössä olevat eivät kuitenkaan tuota itse ymmärrä, itsekään en ymmärtänyt pahimman vaiheen aikana. 

Kärsin itse voimakkaasti häiriöstä nuorena, mutta nyt nelikymppisenä ei ole oikeastaan enää mitään sairauteen viittaavaa käytöstä. Olin onnekas, kun pääsin heti nuorena ensimmäisen itsemurhayrityksen jälkeen kunnon hoitoon eli psykoterapiaan ja tarvittaessa myös osastolle kun pahimpana aikana kärsin myös psykoosioireista. En kyllä sairastaessanikaan ikinä ollut tahallani ilkeä tai itkeskelevä ja tiuskiva "vaikea ihminen", muutoin sitten käytös oli kaoottista ja dramaattista pahaa oloa purkaessa epätervein keinoin. 

Läheiset voivat tietysti hakea apua, mutta tuskin johtaa mihinkään, mikäli avun saaja ei itse ole aktiivinen vointinsa parantamisen edistämiseksi.

Kuten sanoin, en itse ole diagnosoituna epävakaana kokenut ikinä minkäänlaista pitkäkestoista vihaa tai vastaavaa. Pahimpina aikoina ihan mikä tahansa tunne, ilo, suru tai ahdistus tuntui aivan suhteettoman voimakkaana ja saattoi vaihdella hetkessä, tunteiden kokemisesta puuttui se tietty jokin blokki, mikä muilla on. Miettikää miten raskasta on, kun koet päivän aikana kaiken mahdollisen tunneskaalan mitä ihminen voi kokea? Ja jopa ihan ilman mitään syytä tai ulkopuolista ärsykettä. Niin että jokaisen meneillään oleva tunnetila saa aikaan sen, että tunnet pakahtuvasi kyseiseen tunteeseen ja se vie sinut mukanaan? Tuntuu niin kovasti että sattuu? Ja tätä samaa päivästä toiseen, minuutista toiseen.

Mikään sairaus ei kuitenkaan oikeuta muiden huonoon kohteluun, joten suosittelen vetäytymään kyseisen ihmisen vaikutuspiiristä kunnes saa asiansa kuntoon. Apuna voit olla sen verran, että annat paikallisen tk:n numeron tai yksityisen lääkärin numeron. 

Mietin välillä itse, miten paljon oikeasti varmaan on etenkin lieväoireisia epävakaita, jotka eivät välttämättä ikinä pääse avun piiriin. Itsellä oli sinällään onnea, että sain oirekuvan rajumman muodon heti nuorena, sain apua ja nykyään elän ihan normaalia hyvää elämää. Nykyään hyvin palkatussa työssä inssinä, on perhe ja mielekkäitä harrastuksia. 

Jos ei itse ymmärrä hakea apua, niin ei saa apua. Kukaan muu ei voi auttaa. Ehkä ihan ihan läheiset ihmiset pystyvät yrittää ehdottaa apua, mutta se on vaikeaa. Yleensä nämä ovat todella kaksikasvoisia persoonia. Toisaalle esittävät todella ystävällistä, kuulevaa ja kuuliaista ihmistä, mutta toisaalle voivat olla aivan järjettömän ilkeitä ja pahoja ihmisiä. Kiukuttelevat, huutavat, raivoavat, valehtelevat, huijaavat, ajavat omaa etua, eivät todellakaan näe koskaan mitään vikaa itsessään. Vika on toisissa aina, vaikka niin ei todellisuudessa ole. Kaksipuolinen persoona. Vuosikymmeniä olen nähnyt tätä ja se on jotain todella rumaa. Tsemppiä. Itsellä ei onneksi olen aivan läheinen tätä, mutta aika vieressä on.

Minä minä ihmisiä, eivät näe toisissa koskaan mitään hyvää. Oma huono käytös on sallittua, mutta kukaan toinen ei saa sanoa mitään, ei edes hyvää, kun se koetaan jo vääräksi näiden persoonien ollessa kyseessä. Eivät siis näe kuin itsensä ja siinä ei ole ikinä mitään vikaa, joten itselle eivät tee mitään.

Pelkkiä persoonallisuushäiriöitä ei voi lääkitä. Usein niihin voi kuitenkin liittyä masennusta ja ahdistusta joihin lääkehoitoa voidaan antaa.

Mulla on lähipiirissä yksi henkilö (miespuolinen) jolla on jonkin sortin persoonallisuushäiriö joka on pikkuhiljaa karkoittanut läheiset. Esim. avovaimo lähti. Mies kuvittelee olevansa aina oikeassa ja osaavansa kaiken. Todellisuudessa on usein niin väärässä kuin olla ja voi eikä valitettavasti osaa tehdä juuri mitään. Kertoilee että pystyy helposti tienaamaan miljoonan viikossa mutta tähän mennessä ei ole kertonut että miten. Hanttihommia tekee elääkseen eikä ole kyennyt opiskelemaan mitään peruskoulun jälkeen, nelikymppinen on. Saa myös helposti suhteettomia raivareita.

Läheisiä nämä persoonat karkottavat ja kaverisuhteet usein poikki aika äkkiä. Ovat varmasti aika yksinäisiä ihmisiä ja taitavat usein jäädäkin yksin oman toimintansa ansiosta. 

Niin. On sitten turvakodit täynnä niitä joita ihan oikeasti vainotaan. Sehän on niin että lääkäri ei tiedä ihmisen elämän tilanne kun menet apua hakemaan. Ihmisiä vainotaan ja uhkaillaan ihan oikeasti oikeassa elämässä. Ei voi sanoa vaino harhaikseksi ketään jota on uhkailtu ja esim.joku seurannut tai vainonnut kuten uskonnoissa tehdään. Väkivaltaa pari suhteessa kokeneet pakenee usein tai uskonnolla uhatuksi tulleet. Sitten on joku hyväksi käyttäjä joka voi seurata raiskaaja tms.asuntoihin on tunkeutunut varkaisiin sekä miehiä että naisia. Huumejengit etsii varastettavaa asunnoista ihan tavallisia esineitä vaatteita. Ei kaikkia voi nimitellä myös lääkärit samoin kuin vaihdevuosiin ei mies lääkäri tiedä mitä se edes on eikä määrää lääkettä mutta vanhempi naislääkäri jo ymmärtää. Eli kokemuksen kautta. Voit antaa vertaistukea vain jos on kokemusta asiasta. Onko sinun puoliso uhkaillut sinua ja uhannut tappaa jos ei ole niin muilla voi olla. Ei voi tuomita toisia kun ei tiedä mitä on tapahtunut.

Usein tapahtuu niin että jos lääkäri on mies hän halveksii naisia eikä ota tosissaan jos nainen etsii apua vaikka ahdistukseen kun mies jätti ja jätti myös lapset jne. tai kun mies lyö niin mies lääkäri ei kirjaa sitä ylös ettei miehen maine kärsi .

Toisen raha asiat ei kuulu muille yhtään ellei elätä tätä . Jokaisella on oikeus omiin rahoihin asuntoon sänkyyn eikä niitä saa myös varastaa. Mitä ihminen ostaa omilla rahoillaan tai saa lahjaksi ne on hänen henkilökohtaista omaisuutta. Oli köyhä tai rikas sekin on hänen. Mikään parisuhde ei ole sitä että päivittäin vähätellään toista. Tai syödään sen maksamia ruokia tai varastetaan. Ei mitenkään kyllä saa ja kuuluu puolustatua jos joku käy päälle tai varastaa. Aamen.

Jos ei itse ymmärrä omaa käytöstä, kuten yleensä on, niin ei mikään muutu koskaan. En edes tajunnut vuosia sitten, että ex. tuttu oli tuollainen, mutta paljon on sen jälkeen tapahtunut ja tajusin, että tätä se on. On todella kolkko ihminen. Huh

Ei tuommoisiin saa mitään apua julkiselta puolen.

Ja jos saa niin menee vuosi-pari ennenkuin jotain tapahtuu.

Mt-palvelut ihan tukossa  nyt. 

Tuttuni, joka on epävakaa käy jossain ryhmäterapiassq, mutta on sitä mieltä, että käy siellä vain koska hänellä ei ole muita, joilla jutella vaikkakin hän on mielestään ryhmän ainoa, joka ei ole tehnyt mitään väärää eikä kaipaa suurempaa apua. Hän on tosiaan ollut aiheettomasti väkivaltainen, raivoava, omaisuutta varastava ja tai tuhoava, itsemurhayrityksillä kiristäjä... mutta kaikki on aina muiden ansaitsemaa kostamista ja mitä lie. Itsestä kumpuava syvä katkeruus ja kateellisuus saa pa s kamyllyn aina käyntiin, mantelitumake lienee olematon. Lukemani mukaan etenkin nuorilla epävakailla on hyvinkin toivoa ja hyötyvät muutamien vuosien terapioista jos ovat motivoituneet. Tuttuni ei ole tainnut vieläkäydä tarpeeksi pohjalla vaikka luulisi.

Pysykää näistä kaukana! Omat vanhempani katkaisivat minuun välit kun olin pahimmillani, tuolloin soitin heille mm. huutopuheluita. Vasta se oli reitti hoitoon hakeutumiseen ja toipumiseen. Itse olen nyt joutunut tekemään saman ratkaisun yhden ystäväni kanssa. Oikeastaan vasta se kun epävakaata käytöstä todistaa sivusta, sen tuhoisuuden oikeasti tajuaa.

Minulla siis sekamuotoinen persoonallisuushäiriö (jossa myös epävakautta) + asperger-piirteitä. Luulen tuon häiriön puhjenneen nimenomaan sen vuoksi, etten ole saanut oikeanlaista tukea asperger-oireiluuni, eikä sitä edes 90-luvulla tunnistettu, olin vain herkkä. Ja tietystihän minua myös kiusattiin koulussa ja työelämässä.