Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette olleet keskimmäisiä lapsia! Miten "keskimmäisyys" on vaikuttanut lapsuuteen ja nyt aikuisena?
24.09.2021 |
Tuntuiko teistä, että jäitte vähemmälle huomiolle ja huolenpidolle kuin sisarukset? Oletteko aikuisenakin etäisempiä lapsuudenperheeseen kuin muut sisarukset? Omalla kohdallani olen miettinyt, että miksi minusta tuntuu niin vaikealta olla läheinen perheen kanssa, ja johtuisiko se siitä, että olen keskimmäinen lapsi. Nuorempi ja vanhempi ovat hyvin läheisiä vanhempien ja toistensa kanssa, itse olen jotenkin ulkopuolinen ja sellainen musta lammas. Minuun myös hermostutaan paljon helpommin, on aina hermostuttu. Kun mietin lapsuutta, niin aika omillani olin. Nuorempi sisar oli se "vauva", ja on edelleen. Vanhempi on se itsenäinen ja määrätietoinen ja tulee hyvin toimeen kaikkien kanssa kuitenkin. Miten muilla?
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Keskimmäiset ovat aina niitä unohdettuja.
Meillä vanhemmat paapoo ja paapoo edelleen nuorimmaista, vaikka on jo lähempänä kolmeakymmentä kuin kahtakymmentä. Itsenäistymisestä ei ole tietoakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vaikuttanut mitenkään. Nämä on näitä ”helpompi ulkoistaa syy kuin kohdata vaikeudet”-selityksiä. Jos vanhemmuus on kunnossa, sillä ole mitään väliä oletko eka, toka vai kymmenes lapsi. Me kaikki kolme olemme olleet vanhemmillemme aina samanarvoisia. Samoin myös toisillemme; me ollaan sisaruksia, eikä iso- tai pikkusisaruksia toisillemme. Järjestystä ei koskaan korosteta, mit väliä?
Keskimmäiset ovat aina niitä unohdettuja.