Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai ei? Apua!:(
12.11.2014 |
Eli tilanne on se että menkat oli myöhässä ja tein "varmuuden vuoksi" testin joka sitten olikin plussa. Ehkäisy pettänyt. Olen 19-vuotias, lukion käynyt ja nyt välivuodella. Keväällä olisi tarkoitus hakea yliopistoon. Mies 23, töissä. Yhdessä oltu reilu 2v ja yhdessä asuttu 8kk. Olen miettinyt ja miettinyt, mutta en tiedä mitä tehdä. Pienen lapsen kanssa opiskelut varmasti vaikeutuisivat, yliopistosta olen haaveillut aina enkä siitä unelmasta haluaisi luopua. Mies on sitä mieltä että päätös on minun ja tukee minua mitä päätänkään. Vihjasi kuitenkin että lapsen haluaisi pitää. Periaatteessa lapsi olisi ihana ja olisin valmis hänestä huolehtimaan, mutta ongelmana on se ettei minulla ole ammattia ja taloudellisestikin olisi tiukkaa kun vain miehellä työ (ei hyväpalkkainen), varsinkin kun tähän yksiöön ei mahtuisi vauvan kanssa joten muutto isompaan (ja kalliimpaan) asuntoon olisi edessä. Haluan lapsia, mutta sitten kun taloustilanne on hyvä ja olen opiskellut. Toisaalta mietin myös että kyllä me voisimme selvitäkin. Kaipaan vertaistukea ja näkemyksiä asiaan :(
Kommentit (46)
Ap, pieni lapsi ei estä opiskelujasi. Voihan olla, että et edes ekalla yrittämällä pääse yliopistoon sisäänkään. Kun pääset sisälle yliopistoon, niin voit lykätä opiskelujen aloittamista lapsen vuoksi menettämättä opiskelupaikkaa. Itse valmistuin tänä keväänä humanistisesta tiedekunnasta juuri kolmannen lapsen saatuani. Lapsilukumme on nyt täynnä ja kun kuopuksemme menee aikanaan hoitoon, niin minä alan panostamaan uraani. Esikoisemme oli yllätys ja hetki ei ehkä ollut muiden mielestä oikea lapsensaantiin. Opiskelujen ohella tein töitä ennen äidiksi tuloa. Mieheni antoi minun päättää pidämmekö yllätyksemme ja hän on tuki päätöstäni pitää lapsen. Eli lapsi ei estä opiskelujasi ja jos miehesi tukee sinua, niin en näe mitään todellista syytä olla pitämättä lasta, jos siis itse näin haluat! Lapsi tuo myös hyvän kannustimen opiskeltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni tämä on sellainen tilanne, johon ratkaisu tulee tehdä tunteella, ei järjellä. Mieti, mikä tuntuu oikealta ratkaisulta juuri sinulle... Sinulla on nyt päällä shokki siitä, että suunnitelmat muuttuivat. Elämä ei aina mene yhden, suunnitellun kaavan mukaan. Käytä aikaa omien tunteidesi ja ajatustesi pohdiskeluun. Järkipuolen asiat kyllä varmasti järjestyvät:) Tsemppiä vaikeaan päätökseen!
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 10:35"]
Ap, pieni lapsi ei estä opiskelujasi. Voihan olla, että et edes ekalla yrittämällä pääse yliopistoon sisäänkään. Kun pääset sisälle yliopistoon, niin voit lykätä opiskelujen aloittamista lapsen vuoksi menettämättä opiskelupaikkaa. Itse valmistuin tänä keväänä humanistisesta tiedekunnasta juuri kolmannen lapsen saatuani. Lapsilukumme on nyt täynnä ja kun kuopuksemme menee aikanaan hoitoon, niin minä alan panostamaan uraani. Esikoisemme oli yllätys ja hetki ei ehkä ollut muiden mielestä oikea lapsensaantiin. Opiskelujen ohella tein töitä ennen äidiksi tuloa. Mieheni antoi minun päättää pidämmekö yllätyksemme ja hän on tuki päätöstäni pitää lapsen. Eli lapsi ei estä opiskelujasi ja jos miehesi tukee sinua, niin en näe mitään todellista syytä olla pitämättä lasta, jos siis itse näin haluat! Lapsi tuo myös hyvän kannustimen opiskeltiin.
[/quote]
Siis opiskeluun, oli tuo viimeinen sana. Helkkarin tekstinsyöttö.
Varaudu olemaan yksin yh:na lapsen kanssa muutaman vuoden kuluttua, suhteet kun eivät nykypäivänä kestä. Opiskelu on vaikeampaa sitten.. lapsia voi hankkia myöhemminkin. Anteeksi negatiivinen asenteeni, mutta älä pilaa nuoruuttasi!
Olet kuitenkin jo aikuinen: pidä se lapsi. Että hänet pidät, sitä et koskaan kadu, mutta jos abortin teet, niin myöhemmin jos lapsia saat, heistä aina puuttuu yksi: esikoisesi :( minäkin opiskelin yliopisto-opinnot loppuun kahden pienen lapsen kanssa. Hyvin sujui :) kolmannen sainkin sitten iltatähdeksi 10v ikäerolla :)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 06:58"]
Itse sain esikoisen kesken opiskelujen, tosin suunnitellusti, muttei oltu myöskään oltu miehen kanssa kuin 2 vuotta yhdessä raskauden alkaessa. Hyvin on mennyt, isompaan asuntoon piti muuttaa, mutta saadaan toisaalta nyt asumistukea.
Palasin tänä syksynä jatkamaan opintoja ja on mennyt todella hyvin! Opiskelijabileet ovat jääneet, mutta opiskelumotivaatiota on paljon enemmän kuin ennen ja kursseja tulee suoritettua nopeaa ja hyvin arvosanoin. Mies tekee vuorotyötä ja on paljon lapsen kanssa, niin aina löytyy sopiva aika lukea.
Kyllä sinä pärjäät, jos kuitenkin molemmat haluatte lapsen, ihminen tottuu uusiin tilanteisiin vaikkei kaikki ihan alkuperäisten suunnitelmien mukaan menisi! :)
[/quote]
Oho vahingossa alapeukutin