Lue keskustelun säännöt.
En uskalla muuttaa
11.11.2014 |
Olen yh, jäänyt työttömäksi 2v sitten. Töitä ei löydy omalla alalla asuipaikkakunnalla, muualla maassa kyllä. Tähän asti olemme asuneet täällä, koska olen halunnut, että lapsilla on lyhyt matka isänsä luokse kerran viikossa yhdeksi yöksi. Eipähän voi kukaan väittää, että vieraannutan lapsia isästään, jolla on täällä vaki työ. Sukulaisetkin ovat lähellä.
En kuitenkaan jaksa enää henkisesti työttömyyttä. Olen huomannut, kuinka se hitaasti muuttaa minut araksi ja epävarmaksi. En hakeudu enää ihmisten seuraan, päinvastoin. Tunnen itseni luopioksi ja huonoksi, pelkään että syrjäydyn loppu elämäksi. Ennen olin sosiaalinen ja hauska, nautin työelämässä olosta ja sain sosiaalisista kontakteista voimia.
Uskaltaisinko hakea työpaikan muualta ja muuttaa? Pelkään, että lapset(alle5v) reagoivat muuttoon pahasti, ja sukulaiset syyttävät minua vieraannuttamisesta. Mitä jos en löydäkään uusia ihmiskontakteja elämääni? Yksin on niin hankala pärjätä:(
Kommentit (6)
Tuo sinun on itse päätettävä. Se tutustutko uusiin ihmisiin helposti riippuu sinun luonteestasi. Mutta tukiverkon sinä menetät jos muutat paikkakunnalle jossa ei ole sukulaisia eikä tuttavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskallat,kannattaa vain tarkkaan miettiä mihin ka tutustua oman asuinalueen palveluihin jne..mahdollisimman hyvin. Tuon ikäiset lapset sopeutuvat hyvin. Jos koet,että sulla on paremmat mahdollisuudet hyvään elämään jossain muualla,rohkeasti kokeilemaan. Aina pääsee pois jos tuntuu että teit väärän ratkaisun. Toivottavasti sulla on edes joku tuttu uudella paikkakunnalla,Se auttaa paljon. Nm.yh joka on muuttanut lapsensa kanssa
On inhimillistä, että uusi ja tuntematon tilanne pelottaa.
Pelolle ei kuitenkaan kannata antaa koko valtaa. Yritä keskustella pelkosi kanssa. Jos pelko sanoo, että lapset reagoi muuttoon hankalasti, voitko vastata pelollesi, että niin varmaan aluksi käykin, mutta he tottuvat ja sopeutuvat. Jos pelko sanoo, että jäät uudella paikkakunnalla yksin, voitko vastata pelolle, että toisaalta siellä on mahdollisuus tutustua uusiin, hienoihin ihmisiin. Tämän tyylisellä sisäisellä dialogilla pehmennät uhkakuvien jyrkkyyttä mielessäsi ja pääset mustavalkoisesta ajattelusta hedelmällisempään sekä- että -ajatteluun. Muutolla on sekä hyviä että huonoja puolia. Muuttamattomuudella on sekä hyviä että huonoja puolia. Kun katselet niitä, tunnet kyllä sisälläsi kumpaan ratkaisuun vaakakuppi kallistuu. Sekin on valinta, ettei valitse. Arvelen, että saat tähän asiaan päässäsi suunnan kun rauhassa ja avoimesti katsot mitä seurauksia milläkin valinnallasi on.
Jos mies olisi se, joka on muuttamassa niin olisi jo haukuttu täällä. Ihan huomiona vaan.
Ap onko työmahdollisuuksia lähikunnissa? Ettei tarttisi monen sadan km päähän muuttaa. Muista avustaa edelleen isän ja lapsien tapaamisia mm. Tarvittaessa kuskaten lapsia.
Kiitos vastanneille. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että elän vain muita ihmisiä varten: Sukulaiset ja lasten isä ovat tyytyväisiä tähän näin, mutta itse olen onneton ja todella ahdistunut ja ärtynyt tilanteesta.
Ihan lähikunnissa ei töitä ole, vaan n. 300km:n päässä. Ja paljon.
Meillä ei ole autoa, lasten isä joutuisi hakemaan lapset luokseen. Luulen, että luonapitonsa pitenisi tällöin kolmeen yöhön/2viikkoa. Ainakin itse ehdottaisin näin. Tähän mennessä ei ole halunnut pitää enempää, vaikka onkin vapailla aina 3päivää putkeen.
Työssä on aina koeaika. Mikset siis kokeilisi? Laita vanha kämppäsi vuokralle esim. 4 kuukaudeksi. Kyllä ne lapset silti voivat mennä aina viikonlopuksi isän luo. Tai olla viikot isällä ja viikonloput sinulla.