Lue keskustelun säännöt.
Äidit, jotka laittaa alle vuoden ikäisensä päiväkotiin
11.11.2014 |
Olen alkanut vihdoin ymmärtää, että vain huonot vanhemmat laittavat vuoden ikäisen tai nippa nappa yli päiväkotiin. Miksi sitten on edes lapsen hankkinut, jos ajattelee, ettei sen kanssa sitten viitsi olla. Päiväkodissa ei kukaan ehdi lasta huomioida nykyisessä taloustilanteessa ja henkilökuntaa on muutenkin vähän. Olen ihan reilusti sitä mieltä, että kukaan itseään kunnioittava äiti ei vie alle kolmevuotiasta päiväkotiin.
Kommentit (60)
Olen työskennellyt jo vuosia päiväkodissa pienten ryhmässä, eli 1-3-vuotiaissa. En väitä etteikö hoitajat olisi ammattilaisia ja taitavia, kykeneviä huolehtimaan pienestäkin vauvasta. Ollaanhan me, mutta kyllä se päiväkotiympäristö asettaa aikamoiset rajoitukset.
Työelämässä päätin samantien ettei omat lapseni mene niin pienenä päiväkotiin. Perhepäivähoitajalle kyllä, jos pakko, mutta päiväkotiin ei. Eivätkä menneetkään, olosuhteiden pakosta jouduin esikoisen kohdalla palaamaan töihin lapsen ollessa 10kk, mutta lapsi meni perhepäivähoitajalle ja kaikki sujui hyvin.
Esimerkkinä meidän päiväkotiryhmämme. Lapsia on 18, suurin osa hyvinkin vilkkaita 2-3-vuotiaita, joukossa pari 1-vuoden molemminpuolin olevaa lasta. Miettikääpä vielä haparoiden kävelemään opettelevaa pienokaista 16 remuajan seassa. Jalkoihin jää väkisinkin, eikä huomiota riitä millään tapaa tarpeeksi. Tietenkin päiväkodissa on pääsääntöisesti hyvin turvallista, mutta pienet kyllä muksahtelee ja kupsahtelee ihan jatkuvasti leikin tiimellyksessä ja itku on usein herkässä. Isossa ryhmässä pieni voi joutua odottamaan huomattavan kauan esimerkiksi syöttämistä.
2-3-vuotiaat lapset eivät vielä osaa ottaa pienempiä kovin hyvin huomioon eivätkä aina käyttäytyä sääntöjen mukaisesti. Tottakai kotonakin, kun on isompi sisarus tätä ikäluokkaa, välillä tönitään ja viedään leluja kädestä, mutta miettikääpä kun niitä tönijöitä onkin se 16 eikä hoitajilla ole silmiä joka suuntaan.
Ymmärrän kyllä, että on elämäntilanteita, joissa lapsi täytyy viedä hoitoon kovin pienenä. Kannustan kuitenkin etsimään vaihtoehtoja, esimerkiksi se perhepäivähoitaja on aika hyvä idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 09:11"]
Jos on noin itsekeskeinen, ei kannattaisi hankkia lapsia ollenkaan. Haitallista lapselle joutua vieraiden hoitoon ihan pienenä. Eri asua jos isä hoitaa kotona tai joku muu läheinen. Nää on varmaan niitä äitejä, joita lapsenteko alkoi kaduttaa jo raskausaikana, eikä syntymän jälkeenkään tullut mitään rakkauden tunteita. Kunhan itsellä on vain mahdollisimman rentoa ja mukavaa aikuisseuraa, viis lapsesta. "Pää hajoo, jos jään kotiin". Aika heikoilla ollaan. Oikeasti, ei kaikkien tarvitse hankkia lapsia. Kaikille ei vanhemmuus oikein sovi. Lapset kuuluisi tehdä rakkaudesta lapsiin, eikä siksi että "ne vaan kuuluu suunnitelmaan". Maailmassa on jo tarpeeksi lapsia, joista ei välitetä.
[/quote]
Aika mustavalkoista ajattelua on, että lastaan ei rakasta, jos hoitoon laittaa. Minä en halunnut laittaa lasta hoitoon 1v:na. Mutta oli pakko. Sain vakityön, johon ei parin vuoden päästä kotona olon jälkeen olisi ollut mitään mahiksia. Olisin siis ollut työtön ja etsinyt koulutusta vastaamattomia hanttihommia. Nyt olen töissä, voin tehdä etäpäiviä, on liukuva työaika ja teen 30t/vko. Elämä taloudellisesti stressitöntä. Pitäähän sitä osata miettiä muutakin kuin vain sitä, kuka on pisimpään kotona ja erinomaisin ihminen. (Nyt roikun palstalla, koska lapsi sairaana ja päiväunilla, minä siis pois töistä.) En siis mennyt töihin, koska en kestänyt olla kotona, vaan koska tilaisuus työllistyä aukesi ja helpompaa elämä on myös rahallisesti. Toki olisin ollut kotona sinne 3v asti, jos se olisi ollut työelämän ja rahan kannalta mahdollista. Missään kohtaa ei ole kyse siitä etteikö lastaan rakastaisi.
Eivät muuten ne ihannoimasi kotiäiditkään niin kovin ihmeellisiä äitejä ole. Puistoissa juttelevat keskenään tai puhelimessa. Lapset juoksevat villinä ympäriinsä eivätkä nämä äidit viitsi perään katsoa edes sen vertaa, että opettaisivat vaikka keinuissa, että kukin vuorollaan tai jos näkee pienemmän menevän keinua kohti, niin toinen lapsi ryntää siihen keinuun vain siksi, että on kiva ehtiä ensin ja saada toinen harmistumaan. Ei ole kerta eikä toinen, kun olen lapsen kanssa puistossa ja saan pitää kuria myös näille niin hyville ja rakastiville kotiäitien lapsille samalla, kun omani kanssa puuhailen. Miten tuo eroaa hoitopaikassa ulkoilusta, lapset sielläkin puuhaavat omiaan ja hoitajat jutustelevat keskenään?
Ihmeellistä yksioikoista ajattelua...
Onneksi Me olemme osanneet elää oikein!
Jo vuuosikymmenten ajan milloin minkin tahon propagandan tuloksena jotkut vanhemmat ihan oikeasti luulevat, että on lapsen edun mukaista olla kotona ensinmäiset vuotensa, mutta mitään perusteluja ei koskaan esitetä. Se on vaan joku vakaumus, jonka kyseenalaistaminen on henkilökohtainen loukkaus. Lapset kuitenkin kasvatetaan osaksi yhteisöä, eikä yhdenkään kotiäidin(tai isän) tärkeydentunteen välikappaleeksi, jonka avulla vanhempi voi sitten päteä.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 13:46"]
Onneksi Me olemme osanneet elää oikein!
[/quote]
Mitä ohjekirjaa noudatatte?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n pitäisi olla kiitollinen töihin ajoissa palaaville äideille. Meidän verotulommehan sen sinun kotona olosi mahdollistavat. Ymmärrät varmaan, ettei Suomella olisi varaa siihen, että kaikki äidit olisivat kotona 3-10 vuotta lapsimäärästä riippuen ;)
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 08:25"]
Jäin työttömäksi juuri ennen laskettua aikaa, koska määräaikainen työsopimus loppui eikä tietysti jatkettu. Alallani on hyvin huono työllisyystilanne ja kun sain ihmeen kaupalla vakituisen työn omalta altani lapsen ollessa 1v ei ollut vaihtoehtoja kieltäytyä paikasta. Lapsi oli pakko laittaa hoitoon vaikken millään olisi halunnut. Lapsi sopeutui ihan hyvin, itse itkin työmatkat ekat kuukaudet, koska podin niin kovaa huonoa omaatuntoa ja ikävää. Ei ollut kiva työn aloitus.
Pakko oli kuitenkin ajatella yhtä tai kahta vuotta pidemmälle. Kun työn saa, se on otettava, muutoin olisin parin vuoden kotona olon jälkeen ollut varmasti pitkäaikaistyötön. Toisen lapsen kohdalla olinkin sitten tässä vakityössä ja äitiyslomalle jäädessäni otin myös esikoisen kotiin ja palasin töihin nuoremman ollessa 2,5v. Tilanne oli ihan toinen, koska oli vakityö, johon palata. Teen nyt 4pv/vko, koska se on nyt mahdollista, joten lapsilla on lyhyempi hoitoviikko.
Todella moni nainen alallani nyt työtön maisteri tai tohtori, joten silloin se työ napataan, kun kohdalle osuu! Ei se tee minusta huonoa vanhempaa. Toisten elämäntilannetta on turha arvostella. Ei se tee hyvää vanhempaa, että pitää lapsen kotona ja surffaa netissä/lusmuilee työttömänä/vetää alkoa/kahvittelee kavereiden kanssa. Kunhan ei töissä käy ja laita lasta hoitoon, niin se tekee hyvän vanhemman. Joopa joo...
[/quote]
Oli muuten hyvä teksti ja sait ymmärrykseni tilanteellesi, mutta tuo viimeinen pläjäys jossa rupesit morkkaamaan kotiäitejä saikin mielikuvani muuttumaan. Itse olen pph, hoidan omiani kotona, plärään nettiä päiväuniaikaan, halaan ja pussaa lapsiani ziljoona kertaa päivässä. Olen ikäänkuin molempien puolella joten on todella typerää ruveta arvostelemaan kotiäitejä lusmuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittakaa ne ruotsinkieliseen päiväkotiin. Niissä on enemmän resursseja.
En ymmärrä miksi tälläinen keskustelu menee aina haukkumiseski ja mollaamiseksi.
Miksi olette noin mustavalkoisia?
Alle 3 vuotiaan paras paikka on koti vanhemman hoivassa, sen kertoo lasten psykologit, päiväkodin johtajat, hoitajat, äidin huono omatunto ja lapsi itse, seka myöskin se että valtio tunnustaa asian ja tukee alle 3 vuotiaiden kotihoitoa rahallisesti.
Jos joku nyt sitten laittaa lapsensa hoitoon syystä jos toisesta (joka ei ole pää hajoo kotona tyylistä) hän ajattelee varmasti kokonaiskuvaa ja lapsen etua nyt ja tulevaisuudessa.
KAIKILLE ÄIDILLE: olit sitten kotona tai töissä, muista rakastaan ja helliä, antaa aikaa ja kuunnella lastasi silloin kun siihen on mahdollisuus, muulla ei väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 05:26"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 01:20"]Oon ollut palkattuna lastenhoitajan niin että lapsi oli 9kk kun hoito alkoi. Äitinsä teki kuuden tunnin työpäivää. Ei ollut mitään ongelmaa, ympärisö oli tuttu ja turvallinen koti ja lapsen ehdoilla (ymmärätte varmaan mitä tarkoitan vai pitäisikö sanoa tarpeiden mukaan) mentiin. Nyt on jo 17-vuotias tasapainoinen ihana nuori mies jonka kanssa edelleen hyvät välit :) Syntyi erityislaatuinen side välillemme aikoinaan :) Mutta: en väittäisi ettei päiväkodissa riittäisi hoivaa pienelle. Sielläkin aikoinani työskennelleenä. [/quote] Kuuluuko vauvalla syntyä erityinen suhde ventovieraaseen? Sehän on äidinkorvike.
[/quote]
Kun on vauvan oikeus luoda se merkitsevä suhde johonkin aikuiseen, kun äidin oltava töissä.
Tässäkin taas mineen kertaan tullut, että jos pää ei kestä kotona, niin vika on vanhemman ja hänessä on jotain vikaa.
Itse väsyin totaalisesti lasten kanssa kotona ja pyysimme sitten apua perheneuvolasta. Kun heille kerroimme arjestamme, ymmärsivät he täysin miksi väsyttää. Eivät hekään ammattilaisina tuominneet lasten hoitoon menemistä. Perheitä ja tilanteita on monenlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 13:56"]
Jo vuuosikymmenten ajan milloin minkin tahon propagandan tuloksena jotkut vanhemmat ihan oikeasti luulevat, että on lapsen edun mukaista olla kotona ensinmäiset vuotensa, mutta mitään perusteluja ei koskaan esitetä. Se on vaan joku vakaumus, jonka kyseenalaistaminen on henkilökohtainen loukkaus. Lapset kuitenkin kasvatetaan osaksi yhteisöä, eikä yhdenkään kotiäidin(tai isän) tärkeydentunteen välikappaleeksi, jonka avulla vanhempi voi sitten päteä.
[/quote]
Et kyllä sitten ole paljoa seurannut kannanottoja, kirjoituksia ja tutkimuksia siitä miksi ryhmähoito alle kolmevuotiaille niin huono juttu. Voisit aloittaa googlaamalla alle kolmevouriaiden stressitutkimuksia. Jos et kehityspsykologeja halua ottaa vakavasti niin tutkimukset stressihormoonin määrästä päiväkotitaaperoilla verrattuna kotihoidettuihin. Ylimääräisen jatkuvan stressin vaikutus lapsen kehitykseen on todettu hyvinkin haitalliseksi.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 09:11"]
Jos on noin itsekeskeinen, ei kannattaisi hankkia lapsia ollenkaan. Haitallista lapselle joutua vieraiden hoitoon ihan pienenä. Eri asua jos isä hoitaa kotona tai joku muu läheinen. Nää on varmaan niitä äitejä, joita lapsenteko alkoi kaduttaa jo raskausaikana, eikä syntymän jälkeenkään tullut mitään rakkauden tunteita. Kunhan itsellä on vain mahdollisimman rentoa ja mukavaa aikuisseuraa, viis lapsesta. "Pää hajoo, jos jään kotiin". Aika heikoilla ollaan. Oikeasti, ei kaikkien tarvitse hankkia lapsia. Kaikille ei vanhemmuus oikein sovi. Lapset kuuluisi tehdä rakkaudesta lapsiin, eikä siksi että "ne vaan kuuluu suunnitelmaan". Maailmassa on jo tarpeeksi lapsia, joista ei välitetä.
[/quote]
Aika mustavalkoista ajattelua on, että lastaan ei rakasta, jos hoitoon laittaa. Minä en halunnut laittaa lasta hoitoon 1v:na. Mutta oli pakko. Sain vakityön, johon ei parin vuoden päästä kotona olon jälkeen olisi ollut mitään mahiksia. Olisin siis ollut työtön ja etsinyt koulutusta vastaamattomia hanttihommia. Nyt olen töissä, voin tehdä etäpäiviä, on liukuva työaika ja teen 30t/vko. Elämä taloudellisesti stressitöntä. Pitäähän sitä osata miettiä muutakin kuin vain sitä, kuka on pisimpään kotona ja erinomaisin ihminen. (Nyt roikun palstalla, koska lapsi sairaana ja päiväunilla, minä siis pois töistä.) En siis mennyt töihin, koska en kestänyt olla kotona, vaan koska tilaisuus työllistyä aukesi ja helpompaa elämä on myös rahallisesti. Toki olisin ollut kotona sinne 3v asti, jos se olisi ollut työelämän ja rahan kannalta mahdollista. Missään kohtaa ei ole kyse siitä etteikö lastaan rakastaisi.
Eivät muuten ne ihannoimasi kotiäiditkään niin kovin ihmeellisiä äitejä ole. Puistoissa juttelevat keskenään tai puhelimessa. Lapset juoksevat villinä ympäriinsä eivätkä nämä äidit viitsi perään katsoa edes sen vertaa, että opettaisivat vaikka keinuissa, että kukin vuorollaan tai jos näkee pienemmän menevän keinua kohti, niin toinen lapsi ryntää siihen keinuun vain siksi, että on kiva ehtiä ensin ja saada toinen harmistumaan. Ei ole kerta eikä toinen, kun olen lapsen kanssa puistossa ja saan pitää kuria myös näille niin hyville ja rakastiville kotiäitien lapsille samalla, kun omani kanssa puuhailen. Miten tuo eroaa hoitopaikassa ulkoilusta, lapset sielläkin puuhaavat omiaan ja hoitajat jutustelevat keskenään?
Ihmeellistä yksioikoista ajattelua...
[/quote]
Siinäpä se juttu onkin kun ei tarvitse olla mitenkään ihmeellisiä kunhan ovat paikalla ja läsnä kun lapsi tutustuu itseensä ja lähiympäristöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 09:37"] Minkälainen riski? Minkä ikäiselle?
[/quote]
Minut jouduttiin laittamaan erittäin pienenä päiväkotiin, koska olosuhteiden pakko. Eli ymmärrän hyvin, että tässä yhteiskunnassa äideillä ei ole mahdollisuutta jäädä kotiin vaikka haluaisi. Silti äitien syytteleminen on kuitenkin aivan älytöntä ja turhaa.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 14:16"]
En ymmärrä miksi tälläinen keskustelu menee aina haukkumiseski ja mollaamiseksi.
Miksi olette noin mustavalkoisia?
Alle 3 vuotiaan paras paikka on koti vanhemman hoivassa, sen kertoo lasten psykologit, päiväkodin johtajat, hoitajat, äidin huono omatunto ja lapsi itse, seka myöskin se että valtio tunnustaa asian ja tukee alle 3 vuotiaiden kotihoitoa rahallisesti.
Jos joku nyt sitten laittaa lapsensa hoitoon syystä jos toisesta (joka ei ole pää hajoo kotona tyylistä) hän ajattelee varmasti kokonaiskuvaa ja lapsen etua nyt ja tulevaisuudessa.
KAIKILLE ÄIDILLE: olit sitten kotona tai töissä, muista rakastaan ja helliä, antaa aikaa ja kuunnella lastasi silloin kun siihen on mahdollisuus, muulla ei väliä.
[/quote]
Ei todellakaan kaikilla ole mahdollisuus hoitaa lasta kotona kolmevuotiaaksi mutta jokaisella vanhemmalla on mahdollisuus hannkia hoitopaikka jossa lapsen tarpeet huomioidaan ja tämä on harvoin päiväkodin ryhmä.
No myönnän syyllisyyteni syytteen mukaisesti.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 09:05"]Joissakin perheissä on muitakin lapsia, jotka eivät välttämättä arvostaisi vuokra-asuntoon muuttamista, koulun vaihtamista ja kavereista eroon joutumista vaan siksi, että vauva saa olla pari kuukautta pidempään kotona :-) Eli tosiaankin asiat tärkeysjärjestykseen! Koko perheen hyvinvointia pitää ajatella eikä vaan sen ihanan vauvan. Itse en ole joutunut yhtäkään lastani laittamaan vauvana hoitoon, mutta kiitos siitä miehelleni ja hänen yritykselleen :-)
[/quote]
Tottakai otettiin asunto samalta paikjakunbalra, samalta alueelta. Ihan muutaman sadan metrin päästä. Meillä ei ollut varaa asua omakotitalossa, mutta nuorimmainen on nyt 1 v 6kk. Näin saatiin rahat hyvin riittämään ja minäkin olen kotona, kun 7-vuotias aloittaa koulun. Ei ole muutos heitä mitenkään haitannut. - Se aiemmin kirjoittanut-
Tämä on laaja yhteiskunnallinen ongelma jota ei auta yksittäisten äitien (tai vanhempien) syyllistäminen vaan laajempien "rakenteiden" muuttaminen.
Lapsi voi mennä kodin ulkopuoliseen hoitoon alle vuoden ikäisenä, mutta oleellista on se, millaista hoitoa lapsi saa. Eli minkälainen on hoitaja, onko hoitosuhde pysyvä, kuinka iso ryhmä on, onko aikaa huomioida lasta jatkuvasti vai tarvitseeko lapsen taistella huomiosta.
Vaikka lapset ovat yksilöitä, niin hyvin pienelle lapselle iso ryhmä on haitallinen. Hoitajia on yleensä liian vähän, lasta ei ehditä aina huomioida, ympäristö on paljolti meluisa ja stressaava.
Tärkeää on myös se, miten hyvin vanhemmat oppivat lapsensa tuntemaan, jos lapsi viedään hyvin pienenä hoitoon? Miten se vaikuttaa lapsen ja vanhemman myöhempään suhteeseen?
Pienten lasten hoitokysymykset ovat äärimmäisen tärkeitä koska siellä rakennetaan perusta kehitykselle. Niiden laiminlyönnit tulevat maksamaan (ja ovat jo maksaneet) yhteiskunnalle kalliisti. Siksi on tärkeää lisätä kasvatus- ja vanhemmuusneuvontaa äideille ja isille.
[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 18:59"]
Tämä on laaja yhteiskunnallinen ongelma jota ei auta yksittäisten äitien (tai vanhempien) syyllistäminen vaan laajempien "rakenteiden" muuttaminen.
Lapsi voi mennä kodin ulkopuoliseen hoitoon alle vuoden ikäisenä, mutta oleellista on se, millaista hoitoa lapsi saa. Eli minkälainen on hoitaja, onko hoitosuhde pysyvä, kuinka iso ryhmä on, onko aikaa huomioida lasta jatkuvasti vai tarvitseeko lapsen taistella huomiosta.
Vaikka lapset ovat yksilöitä, niin hyvin pienelle lapselle iso ryhmä on haitallinen. Hoitajia on yleensä liian vähän, lasta ei ehditä aina huomioida, ympäristö on paljolti meluisa ja stressaava.
Tärkeää on myös se, miten hyvin vanhemmat oppivat lapsensa tuntemaan, jos lapsi viedään hyvin pienenä hoitoon? Miten se vaikuttaa lapsen ja vanhemman myöhempään suhteeseen?
Pienten lasten hoitokysymykset ovat äärimmäisen tärkeitä koska siellä rakennetaan perusta kehitykselle. Niiden laiminlyönnit tulevat maksamaan (ja ovat jo maksaneet) yhteiskunnalle kalliisti. Siksi on tärkeää lisätä kasvatus- ja vanhemmuusneuvontaa äideille ja isille.
[/quote]
Näin on. Miksi sitten ihmeessä tämä ei ole asia josta etenkin varhaiskasvatuslaki uudistuksen yhteydessä ei puhuta ääneen ja oteta kantaa!? Miten turvata riittävän hyvä hoito päiväkodeissa kaikkein pienimmille.
Se olisi kyllä aika hienoa että sen kasvavan lapsen voisi pistää tauolle (kuten työelämän) ja jatkaa sitten kun jaksaa/taloudellinen tilanne on sen mukainen/mikä ikinä olikaan syy siihen ettei lastaan voi olosuhteiden pakosta tai omasta haluttomuudestaan kasvattaa.