Lähihoitajat. Tekiskö mieli vaihtaa ammattia?

Olen vaihtanut jo kahdesti tuon jälkeen ammattia mutta olen taas sairaalamaailmassa - osastonsihteerinä!

Tämänpäiväisen Valviran uutisoinnin jälkeen tuli tunne, että jotain muutakin voisi tehdä huonolla palkalla.

Olen unelma-ammatissani, en ole kertaakaan miettinyt alanvaihtoa.

Ei tee mieli, olen vaihtanut jo kaksi kertaa eli tämä on kolmas ammatti. Minulla on ihana työpaikka ja ihanat työkaverit, mukava pomo, kivoja asiakkaita, kiitollisia omaisia asikkailla, paremmin ei voisi olla, tietty vois saada enemmän palkkaa, mutta kaikkea ei voi saada.

Todellakin, paska työ (kirjaimellisesti) paskalla palkalla.

Kyllä ja aionkin vaihtaa.

En tiedä enkä ole edes valmistunut vielä. Tuntuu etten osaa ja olen ihan paska ja että työharjoittelussa kaikki pitää aivan idioottina vaikka yritän ja tulen potilaiden kanssa hyvin juttuun ja yritän olla koko ajan hymy huulilla ja ahkerana.

Itse asiassa joka työyhteisössä missä olen ollut tuntuu että tulee vaan vinoja katseita ja kysymyksiin tai oma-aloitteisuuteen vastataan niinkuin olisin jotenkin tyhmä. Ahdistaa mennä harjoitteluun kun pitäisi osata ja tietää kaikki valmiiksi ja olla tehokasta työvoimaa olematta tiellä.

En enää osaa sanoa onko vika mussa vai muissa. Tänäänkin tuntui että mut nolattiin totaalisesti- tein virheen yhdessä toimenpiteessä mitä sain harjoitella ja kun toinen hoitaja tarkisti työn jäljen rupesi hän avoimesti huutelemaan miten väärin on tehty ja hän joutuu käytännössä tekemään työn uudestaan ja minun ollessa melkein vieressä kuiskutti asiasta vielä toisen hoitajan kanssa? ! :( Mulle tästä virheestä ei tultu sanomaan, satuin vaan olemaan viereisessä huoneessa ja kuulin kun päivitteli virheitä kovaan ääneen. Menin kuitenkin kysymään kritiikkiä ja koitin selittää miten virheet tapahtui mutta ilmeisesti olisi pitänyt osata heti ensimmäisellä kerralla tehdä oikein että säästyy muiden työaikaa.

Huomenna taas edessä... ja tästä romaanista varmaan katoaa kappalejaot kun kirjoitan puhelimella, sori!

Vuorotyön takia haluaisin vaihtaa.

Kyllä tekee. En jaksa niitä agressiivissia vanhuksia enää. Koko ajan pitää vaihdella ja taistella, vääntää ja kääntää että saa suostumuksen mennä WCeen vaippa vaihtaa. Ja niitä sellaisia hoidettavia voipi olla vaikka 20 hlö per hoitaja

Vaihdoin, minusta tulee lääkäri. Parempi palkka ja enemmän uravaihtoehtoja, paremmat työajatkin (inhosin aina mennä seiskaksi töihin, lääkärit menevät useimmiten aikaisintaan kasiksi). Pitkä opiskelu mutta uskon että kannattaa.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 23:21"]En tiedä enkä ole edes valmistunut vielä. Tuntuu etten osaa ja olen ihan paska ja että työharjoittelussa kaikki pitää aivan idioottina vaikka yritän ja tulen potilaiden kanssa hyvin juttuun ja yritän olla koko ajan hymy huulilla ja ahkerana.

Itse asiassa joka työyhteisössä missä olen ollut tuntuu että tulee vaan vinoja katseita ja kysymyksiin tai oma-aloitteisuuteen vastataan niinkuin olisin jotenkin tyhmä. Ahdistaa mennä harjoitteluun kun pitäisi osata ja tietää kaikki valmiiksi ja olla tehokasta työvoimaa olematta tiellä.

En enää osaa sanoa onko vika mussa vai muissa. Tänäänkin tuntui että mut nolattiin totaalisesti- tein virheen yhdessä toimenpiteessä mitä sain harjoitella ja kun toinen hoitaja tarkisti työn jäljen rupesi hän avoimesti huutelemaan miten väärin on tehty ja hän joutuu käytännössä tekemään työn uudestaan ja minun ollessa melkein vieressä kuiskutti asiasta vielä toisen hoitajan kanssa? ! :( Mulle tästä virheestä ei tultu sanomaan, satuin vaan olemaan viereisessä huoneessa ja kuulin kun päivitteli virheitä kovaan ääneen. Menin kuitenkin kysymään kritiikkiä ja koitin selittää miten virheet tapahtui mutta ilmeisesti olisi pitänyt osata heti ensimmäisellä kerralla tehdä oikein että säästyy muiden työaikaa.

Huomenna taas edessä... ja tästä romaanista varmaan katoaa kappalejaot kun kirjoitan puhelimella, sori!
[/quote]

Vaadi omia oikeuksias. Soita opettajalle, kerro paikan vastaavalle työntekijälle, sano omalle ohjaajalles. Älä nyt ainakaan jää tuleen makaamaan. Mä en oo kokenu tollasta missään TO-jaksolla mitään uuttakaa asiaa tehdessä. Sanon aina ohjaajalle, et haluan sen ekoilla kerroille viereen kattomaan, että menee varmasti oikein ja heidän tapojen mukaan (vrt. liman imeminen nielutuubin kautta tai suusta) ja ikinä ei oo kukaan kattonu pahalla, päinvastoin ollu tyytyväisiä, että haluan tietää tekeväni oikein ennen kuin alan touhuamaan. Oon ekoina päivinä aika perässävedettävä, ja kyselen paljon, mutta aina oon saanut kolmosen ja pyydetty töihin. Että niin.

12 jatkaa :D Rakastan mun työtä, ihanaa olla mukana parantamassa ihmisten elämänlaatua ja vaikuttamassa Suomen vanhimpien ihmisten viimesiin päiviin. Ne on kuitenki niitä, jotka tän Suomen meille hankki! Niillä on puolisot ja jälkikasvua monessa polvessa, ne on eläny jo pitkän elämän - hoitanu lapsia ja auttanu muita. Nyt ne kaipaa ite apua, ja sen antaminen tuntuu mahtavalle. En osaa sanoilla selittää, mitä tunnen mun työtä kohtaan.

Kuitenki tää jatkuva lähärien arvostelu saa miettimään, että kestääkö mun pää saada paskaa niskaan jatkuvasti, kun media antaa kuvan, että vanhainkodit ja sairaalat on täynnä mummoja potkivia insuliinimurhaajia. Kamppailen koko ajan kahden tulen välissö, mietin alan vaihto. On se oma mielenterveys ja itsetunti tietty oman elämän kiintopisteet.

Eipä oikeastaan tee mieli vaihtaa. On kuitenki siisti sisätyö, mistä rahan saa aika helpolla. Ja koulutuskaan ei kestä kauan.