Millaisia vaikutuksia masennuslääkkeillä oli/on sinuun?

Minulla on alkanut joka kerta mennä liian lujaa masennuslääkkeillä. Jo pienehköilläkin annoksilla, ja viimeisin kokeilu Venlafaxinilla, kun annos nostettiin lopen maximiin, oli aivan hirveä. En ollut oma itseni enää ollenkaan ja kuvittelin itsestäni aivan liikoja, alkoi mennä ihan mahdottomaksi koko elämä. Onneksi tajusin lopetella lääkkeet!

Kokeiltiin montaa eri lääkettä, joten yhdestä lääkkeestä ei koko seuraavaa listaa tullut, mutta jokaisesta tuli jotain epämiellyttävää:

- pahoinvointi
- liikahikoilu, jota kesti kauan lääkkeen lopettamisen jälkeenkin
- haluttomuus, orgasmikyvyttömyys
- tokkura ja huimaus
- hillitön ruuanhimo ja nälkä
- väsymys
- epämääräiset kehonhallinnan vaikeudet, vähän samaan tyyliin kuin jos olisi monen päivän univelassa eikä oikein saa silmiään pidettyä auki tai pikkutavaroita käsissä

Toisaalta yksi näistä kokeilluista auttoi pääsemään eteenpäin toipumisessa. Mutta nuo oireet olivat sellaisia, että en nyt työelämässä voisi käyttää lääkettä ja olla töissä uskottava ammattilainen, ihailen niitä, jotka siihen pystyvät. Pitää vain toivoa, ettei lääkerumballe enää toiste osu omalla kohdalla tarvetta.

Mulla siis tuota seksihaluttomuutta, ja välillä jonkinmoista "tunteettomuutta". En siis esim. stressaa jutuista, joista olisin ennen stressannut, ja monessa tilanteessa ajattelen, et "aivan sama".

Silti tunnen vahvasti perhettäni kohtaan ja mm. innostun asioista. Olen suorasanaisempi kuin ennen. Raivostun (yhä?) helposti. Ap

Merkittävin vaikutus varmaan hengissä pysyminen. Lisäksi auttoivat ahdistukseen, pelkotiloihin ja paniikkikohtauksiin. En huomannut mitään haittoja varsinaisesti vaan tekivät juuri sen mitä piti, että sain asiani kuntoon.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:35"]Minulla on alkanut joka kerta mennä liian lujaa masennuslääkkeillä. Jo pienehköilläkin annoksilla, ja viimeisin kokeilu Venlafaxinilla, kun annos nostettiin lopen maximiin, oli aivan hirveä. En ollut oma itseni enää ollenkaan ja kuvittelin itsestäni aivan liikoja, alkoi mennä ihan mahdottomaksi koko elämä. Onneksi tajusin lopetella lääkkeet!
[/quote]

Ehkä olet bipo. Mulla aivan sama. Lääkkeet laukaisi manian.

-Venlafaxin: epätodellinen, tunteeton olo, en pystynyt nukkumaan, tärisin, ruokahaluttomuus, ei orgasmia, en pystynyt itkemään! Lopetin aika nopeasti lääkkeen..

- Mirtatsapiini: aluksi lisäsi ruokahalua ja nukuin 20 tuntisia "yö"unia. Hetken päästi ei mitään vaikutusta mihinkään. Lopetin.

-Joku SSRI: ei mitään vaikutusta mihinkään. Lopetin.

Olin 19-vuotias, kun opiskelut keskeytyivät ja jäin sairaslomalle mielenterveydellisistä syistä. Aika pian alkoi lääkitys, mikä oli päällä 7 vuoden ajan. Minulla oli aluksi käytössä neuroleptinit ja myöhemmin masennuslääkkeet. Ne aiheuttivat tunteiden ailahtelua ja vääristymiä, IMPULSIIVISUUTTA ym negatiivista.

Vaikka lopetin "lääkkeiden" käytön itse yli 10 v. sitten, sekoilu, mihin niillä oli vaikutus, on aiheuttanut minulle pysyviä traumoja. Olin yksinäinen nuori nainen. Kävin viikonloppuisin baareissa, mistä seurasi välillä ikävyyksiä. Oli kauheaa olla aina kotona, joten välillä oli pakko lähteä jonnekin (lääkkeet edistivät levottomuutta). En voi olla tuntematta katkeruutta siitä miten psyykenlääkkeet ovat tuhonneet minua (pelkään että ne ovat aiheuttaneet pysyviä vaurioita) ja siitä etten koskaan ole saanut kunnollista apua lapsuuden traumoihin. Lisäksi minulla todettiin vajaa 2 vuotta sitten kilpirauhassairaus, mikä on voinut piillä ties kuinka pitkään.

Kaikki tämä on vienyt paljon aikaa elämässäni, jolloin on vaikea uskoa paranemismahdollisuuksiin. Vaikka jatkuva kärsimys onkin tuttua minulle, en tahdo enää jaksaa tällaista!   

Aloittaessa oli pahat sivuvaikutukset. mm. ahdistus paheni, pyörrytti ja ei voinut olla paikallaan. Näiden aloitusoireiden loputtua lääke parissa viikossa tehosi, masennus väheni ja tulin toimeen sen kanssa. Ahdistus ja jännitys säilyivät pidempään, niihin ei juuri vaikutusta. Käytin pitkään lääkettä ja olen ollut yli vuoden nyt ilman. Pysyvästi minulla stressitilanteissa on lievää alakuloisuutta ajoittain, mutta pärjään ilman lääkettä. Jossain vaiheessa oli lääkkeen aikana sellainen olo, ettei pysty itkemään tai näyttämään voimakkaita tunteita.

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 23:40"]

[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 22:35"]Minulla on alkanut joka kerta mennä liian lujaa masennuslääkkeillä. Jo pienehköilläkin annoksilla, ja viimeisin kokeilu Venlafaxinilla, kun annos nostettiin lopen maximiin, oli aivan hirveä. En ollut oma itseni enää ollenkaan ja kuvittelin itsestäni aivan liikoja, alkoi mennä ihan mahdottomaksi koko elämä. Onneksi tajusin lopetella lääkkeet! [/quote] Ehkä olet bipo. Mulla aivan sama. Lääkkeet laukaisi manian.

[/quote]

Samaa olen miettinyt. Masennuslääkettä olen syönyt neljään eri otteeseen. Joka kerta keskeyttänyt lyhyen hyvän jakson jälkeen siihen, että olen alkanut käyttäytyä maanisesti. Tuhlaan ja olen hyperseksuaalinen. Ilman lääkettä on masennusta toisaalta näitä vauhdikkaampia jaksoja, mutta jälkimmäiset ei yhtä pahoja. En uskalla enää kokeilla. Tasaavia en halua. 

Minusta tuli tunteeton. Elämä oli tasaista ja jos join alkoholia tein aina jotain pahaa. Elämäni aikana en ole tehnyt rikoksia muutakuin tuon 2 vuoden aikana jolloin söin mielialalääkkeitä. Tällä hetkellä makselen sakkoja mutta eipä tuo kaukana ollut ettenkö olisi tehnyt jotain vakavampaa koska en muista mitään. Kun sakot tuli, mielialalääkkeet sai lähteä ja nyt olen normaali. Masennusta esiintyy joka juontaa juurensa lapsuuteeni ja siihen en ole muuta apua saanut kuin nuo lääkkeet ja psykologin turhia käyntejä. Seksi haluja ei juuri enää ole vaikka olen nuori. Masennukseen auttaa ystävät ja oikeanlainen ympäristö.

Itsellä sama juttu, lääkkeet tekivät minusta tunteettoman mutta oli pakko mennä aina jonnekkin. Lähdin usein baariin josta tuli aina ongelmia, olin yksinäinen. Mielestäni on väärä keino lääkitä masentuneita ja tuhota heidän elämäänsä entisestään. Minulla on myös lapsuuden traumat ja koin mielialalääkityksen jälkeen että elämäni on entistä enemmän pilalla.

Lihoin, mikään ei tuntunut miltään. Sain potkut kun en suoriutunut töistäni. Nukuin vaan, en jaksanut mitään, en panostaa mihinkään. En muistakaan viime keväästä/kesästä mitään. Mitä hittoa olen tehnyt? Lopetin lääkkeet syksyllä ja nyt olen herännyt tuosta koomasta. Orkkeleita oli myös lääkkeillä todella vaikea saada. Nyt taas helppoa, aivan ihanaa :) Lääkkeet olisi pitänyt lopettaa aiemmin, olen nyt sitä mieltä. Tosin lopetus piti tehdä hiljalleen, jottei kovin isoja vieroitusoireita syntynyt.

Mä en muista kyseisestä ajasta juuri muuta kuin sen, että en juuri pystynyt nousemaan sängystä (fyysinen väsymys niin valtava) ja ruokahalua ei ollut (laihduin alipainoiseksi). Toisaalta mieliala oli tasainen, mutta silti ahdisti. Hankala selittää. Anoreksia taisi olla hyvinkin lähellä.
No, se kokeilu jäikin sitten muutaman kuukauden mittaiseksi.

Masentavia vaikutuksia.

Orgasminsaantikyky muuttui pysyvästi. Ennen laukesin n. 10 minuutissa, nykyään menee 30 min. Lääkityksen aikana en edes saanut orgasmia. Ei tosin ollut tunteitakaan, ei hyviä eikä huonoja. Kaikki oli tasaisen harmaata. En ikinä enää koskisi mielialalääkkeisiin, ne muuttavat aivoja.

Neurolepti poisti raivokohtaukset, kun piti vaikuttaa vain ahdistukseen ja mielialaan...niihin ei vaikuttanut, mutta raivareita en ole saanut, ja lääke oli siis parempi kuin mitä luvattiin!

Seksi ei kiinnosta enää pätkääkään. Lääkkeen alasajosta kohta 5 vuotta. Mut enpähän tappanu itteeni :)

Ei mitään. Ei hyötyä ei haittaa. Myöhemmin todettiinkin, että oireet eivät johtuneet masennuksesta.

Ei muuttunut. Auttoi hallitsemaan pahimpia ahdistuskohtauksia ja tasoitti övereimmät tunteenpurkaukset. Lopettamisesta on aikaa kohta kaksi vuotta ja olo on hyvä, en ole huomannut mitään muutoksia. Masennuksen selätettyäni tosin elämä on taas ihanaa ja osaan käsitellä tunteitani, oli ne sitten positiivisia tai negatiivisia (:

Tää nyt ei liity suoraan ap.n kysymykseen, mutta uskon että neuroleptit( zyprexa) hidasti parantumista psykoosista. Kun lopetin lääkkeen käytön vastoin lääkw määräystä, paranin nopeasti normaaliin olotilaan. Sitä ennen olin kuin zombie ja noudatin hulluja rutiinejani kellon tarkasti. Siis minuutilleen. Se ei liene kauhean tervettä.