Mitä tehdä kun teini poikani on pahalla tiellä ja ei tottele minua koska olen hänen isäpuoli -
Eli poikani liittyi järjestöön jossa uhitellaan ihmisiä kadulla ja tehdään pientä ilkivaltaa. Pelkään mitä se tekee hänen elämälleen. Hän täytti juuri 14 mutta suurin osa tuossa järjestössä on vanhempia, jotkut jopa 18v. Pojalla on koulussa oppimisvaikeuksia varsinkin matematiikassa ja myös äidinkielessä, hän on kyllä asunut Suomessa koko ikänsä vaikka biologinen isä on ulkomaalainen.
Äiti tekee pitkää päivää töissä lähihoitajana ja ei ole tästä syystä riittävän läsnä antamaan pojalle rajotteita joita hän tulisi noudattamaan. Minä omasta mielestäni isäpuolena olen hyvä kurittamaan mutta vaikka kuinka yritän rajoittaa ja opastaa häntä elämässä kaikki menee korvan ohi - olen kokeillut kaikki mahdolliset keinot paitsi fyysisen tai henkisen väkivallan (en usko siihen ja se on laitonta) mutta mikään ei todella vaan mene hänen päänsä sisään vaan hän toistaa vaan että koska en ole hänen isä niin minulla ei ole oikeutta sanoa hänelle. Biologinen isä ei oikeen puhu tai osallistu melkein ollenkaan, silloinkun hän osallistuu niin yleensä juuri on jotkut juhlat ja on tosi vaikea siinä vaiheessa saada mitään aikaseksi.
Onkohan jotain keinoa mitä en ole keksinyt vielä mikä voisi toimia?
Kommentit (11)
He, joille tuollainen käytös on ammatin perusteella tuttua, voivat auttaa.
Onko tämä provo? Ei kuulosta aidolta. Mutta mitäpä siitä, ihan hyvä keskustelun aihe silti.
Poika on kyllä tosi vaikeassa iässä. Tuo on se ikäkausi, kun kaverit merkitsevät eniten maailmassa ja vanhemmat, jopa biologiset, on lällyjä, noloja tai muuten vaan hirveitä. Eli älä ainakaan tunne syyllisyyttä siitä, ettei poika kuuntele. Tuon ikäinen poika ei kuuntele edes biologisia vanhempia, kaverit ovat kaikki kaikessa.
On todella hienoa, että välität ja haluat auttaa, uskomattoman upeaa ja siitä kiitos sinulle, olet ihan esikuva kaikille isäpuolille.
Sinun jatkaisin puhumista pojalla. Sinua voi lohduttaa jos se tieto, että tässä iässä kaikki vanhempien puhe menee kuuroille korville. Mutta, siinä on silti edelleen se hyvä puoli, että kaikesta siitä, mitä nyt sanot ja yrität hänen eteensä tehdä, jää hänelle muistijälki. Myöhemmin elämässä, mitä ikinä tässä välissä tapahtuukaan, hän muistaa kyllä hyvät tekosi ja osaa arvostaa sinua, ja välittääkin. Eli älä luovuta, vaikka poika nyt tuittuilisi ja haistattelisi. Hän kyllä siellä taustalla tajuaa, että sinä yrität, koska välität, ja se on tärkeää, vaikka juuri nyt millään ei olisi näkyvää vaikutusta.
Vanhaa ja vähän kornia mutta voisiko toimia joku kliseinen yhteinen kalastusreissu tai muu yhteinen tekeminen? Poika pääsisi edes hetkeksi jengin vaikutuspiiristä pois, ja alkaisi nähdä muitakin vaihtoehtoja kiintymyssuhteelle kuin jengin. Tuon ikäiset pojat hakevat kiintymystä, koskee myös sitä jengiä. Myös arvostuksen tunne on tärkeää. Ehkä olisikin hyvä antaa hänelle arvostusta jostain kunnollisista jutuista, joita hän tekee? Näin et antaisi hänelle pelkästään sitä kritiikkiä ja holhousta vaan juuri sitä, mitä nuori toivoo myös jengiltä saavansa.
Huh huh mikä cu. ck sinä olet. Yök.
Vierailija kirjoitti:
Poika on kyllä tosi vaikeassa iässä. Tuo on se ikäkausi, kun kaverit merkitsevät eniten maailmassa ja vanhemmat, jopa biologiset, on lällyjä, noloja tai muuten vaan hirveitä. Eli älä ainakaan tunne syyllisyyttä siitä, ettei poika kuuntele. Tuon ikäinen poika ei kuuntele edes biologisia vanhempia, kaverit ovat kaikki kaikessa.
On todella hienoa, että välität ja haluat auttaa, uskomattoman upeaa ja siitä kiitos sinulle, olet ihan esikuva kaikille isäpuolille.
Sinun jatkaisin puhumista pojalla. Sinua voi lohduttaa jos se tieto, että tässä iässä kaikki vanhempien puhe menee kuuroille korville. Mutta, siinä on silti edelleen se hyvä puoli, että kaikesta siitä, mitä nyt sanot ja yrität hänen eteensä tehdä, jää hänelle muistijälki. Myöhemmin elämässä, mitä ikinä tässä välissä tapahtuukaan, hän muistaa kyllä hyvät tekosi ja osaa arvostaa sinua, ja välittääkin. Eli älä luovuta, vaikka poika nyt tuittuilisi ja haistattelisi. Hän kyllä siellä taustalla tajuaa, että sinä yrität, koska välität, ja se on tärkeää, vaikka juuri nyt millään ei olisi näkyvää vaikutusta.
Allekirjoitan tämän kommentin täysin. Missään nimessä ei tule luovuttaa. Tämä kaikki kantaa vielä hedelmää. Tulee sekin päivä, jolloin sinä olet aikuisen pojan silmissä suuressa arvossa.
Monesti on niin, että nuorten on vain kertakaikkiaan annettava tehdä omat virheensä. Tarkoitan, että vaikka mitä tekisi, niin he käyvät asiat kantapäänsä kautta.
Silti ei tule luovuttaa vaan pitää varoittaa ja huolehtia - ja myöhemmin ottaa nämä tuhlaajapojat ja tytöt maailmalta ymmärtäväisesti ja anteeksiantaen takaisin.
Sellaista se on. Kasvu.
Kai te joskus olette kaikki 3 kotona samaan aikaan ja istutte alas ja juttelette.
Äidin tulee puuttia asiaan myös, ja jos mahdollista myös biologisen isänsä. Jos on siis lapsen elämässä mukana. Ole sinäkin läsnä vaikka ei vastakaikua kuulu. On sillä silti merkitystä. Pyytäkää ennalta ehkäisevä poliisi kotona käymään.
Onpa ihanaa, että pojalla on välittävä isäpuoli elämässään, kun äiti ei ehdi ja isää ei kiinnosta! Samaa mieltä muitten kanssa, älä luovuta vaikka tuntuisi toivottomalta. Poika on siinä iässä, että esimerkiksi tuo oman biologisen isän välinpitämättömyys satuttaa häntä, ja hakee hyväksyntää sitten tuolta jengiltään. Ole sinä turvallinen aikuinen joka hyväksyy hänet, se on hänelle todella tärkeää, vaikka ei ehkä sille tunnukaan juuri nyt.
JSSAP!!