Avioliiton "epäonnistuminen"

Niin eikö se ole vain avioliiton päättymistä kun erotaan? Tai toki kai avioliitossa on jo epäonnistuttu kun on päädytty eroon, mutta niin suurinosa muistakin parisuhteissa päättyy eroon eli aivan selvä enemmistö. Mutta kai se ero on parempi kuin pitkittää epäonnistumista?

Ei, kyllä se ero on pahin epäonnistuminen mikä parisuhteessa voi tulla. Sehän merkitsee suhteen loppumista eli kuolemaa. Ihmisetkin pääsääntöisesti mieluummin elävät sairaana kuin kuolevat. 

Avioeroko kuolema😂 erosta alkoi elämä ainakin minulla😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se ero on pahin epäonnistuminen mikä parisuhteessa voi tulla. Sehän merkitsee suhteen loppumista eli kuolemaa. Ihmisetkin pääsääntöisesti mieluummin elävät sairaana kuin kuolevat. 

Tämä on hyvä vertaus. Minun mielestäni eroamiseen liittyvä stigma on yhteiskunnassamme aivan liian pieni. Jos eroajia sheimattaisiin kunnolla, moni saattaisi harkita tilannettaan vähän maltillisemmin. Nykyään tuntuu että nuoret aikuiset eroavat heti jos hetkellisesti ei ole enää kivaa. 

Onkin todella outoa, miten vain parin sukupolven aikana eroaminen on muuttunut todella hävettävästä asiasta (mitä se onkin) jonkinlaiseksi feministisen voimaantumisen ilmenemismuodoksi. 

Mun näkemyksen mukaan ihmiset puolestaan roikkuu huonoissa suhteissa. "Lasten takia" -> Annetaan malli huonosta parisuhteesta myös niille lapsille. Ja sitten katkerana tilitetään vauvapalstalla että ihmiset eroo liian helposti kyllä minuakin on piesty ja paskaa on ollut 20 vuotta mutta hammasta purren nyt ollaan koska eroaminen on epäonnistumista ja luovuttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se ero on pahin epäonnistuminen mikä parisuhteessa voi tulla. Sehän merkitsee suhteen loppumista eli kuolemaa. Ihmisetkin pääsääntöisesti mieluummin elävät sairaana kuin kuolevat. 

Tämä on hyvä vertaus. Minun mielestäni eroamiseen liittyvä stigma on yhteiskunnassamme aivan liian pieni. Jos eroajia sheimattaisiin kunnolla, moni saattaisi harkita tilannettaan vähän maltillisemmin. Nykyään tuntuu että nuoret aikuiset eroavat heti jos hetkellisesti ei ole enää kivaa. 

Onkin todella outoa, miten vain parin sukupolven aikana eroaminen on muuttunut todella hävettävästä asiasta (mitä se onkin) jonkinlaiseksi feministisen voimaantumisen ilmenemismuodoksi. 

Miksi eroaminen on todella hävettävä asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se ero on pahin epäonnistuminen mikä parisuhteessa voi tulla. Sehän merkitsee suhteen loppumista eli kuolemaa. Ihmisetkin pääsääntöisesti mieluummin elävät sairaana kuin kuolevat. 

Tämä on hyvä vertaus. Minun mielestäni eroamiseen liittyvä stigma on yhteiskunnassamme aivan liian pieni. Jos eroajia sheimattaisiin kunnolla, moni saattaisi harkita tilannettaan vähän maltillisemmin. Nykyään tuntuu että nuoret aikuiset eroavat heti jos hetkellisesti ei ole enää kivaa. 

Onkin todella outoa, miten vain parin sukupolven aikana eroaminen on muuttunut todella hävettävästä asiasta (mitä se onkin) jonkinlaiseksi feministisen voimaantumisen ilmenemismuodoksi. 

Miksi eroaminen on todella hävettävä asia?

Koska se on ehkä pahin epäonnistuminen mitä elämässä voi tulla. 

Millä perusteella? Oletko kiihkouskovainen vai muuten vaan inhimillisyydestä vieraantunut tuomitseva mulkero?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, kyllä se ero on pahin epäonnistuminen mikä parisuhteessa voi tulla. Sehän merkitsee suhteen loppumista eli kuolemaa. Ihmisetkin pääsääntöisesti mieluummin elävät sairaana kuin kuolevat. 

Tämä on hyvä vertaus. Minun mielestäni eroamiseen liittyvä stigma on yhteiskunnassamme aivan liian pieni. Jos eroajia sheimattaisiin kunnolla, moni saattaisi harkita tilannettaan vähän maltillisemmin. Nykyään tuntuu että nuoret aikuiset eroavat heti jos hetkellisesti ei ole enää kivaa. 

Onkin todella outoa, miten vain parin sukupolven aikana eroaminen on muuttunut todella hävettävästä asiasta (mitä se onkin) jonkinlaiseksi feministisen voimaantumisen ilmenemismuodoksi. 

Miksi eroaminen on todella hävettävä asia?

Koska se on ehkä pahin epäonnistuminen mitä elämässä voi tulla. 

Hah, keksin kyllä aika monta pahempaakin. Yhteiskunnan tuille putoaminen eli loisiminen esim puolet elämästä, se ettei kouluttaudu peruskoulun jälkeen mitenkään, se että hankkii lapsia mutta ei kykene kasvattamaan niitä, vankilaan joutuminen / rikollisuuteen sortuminen, paha alkoholismi johon ei hae apua, eläminen muiden ihmisten odotusten mukaan (esim uskonyhteisössä aivopesty).

Noin esimerkiksi. Eihän tällaiset tietysti joillekuille mitään paina jos on kuitenkin onnistunut olemaan eroamatta! Sädekehä ihan loistaa.

Minulla on juuri 10 vuoden avioliitto päättymässä, enkä todellakaan koe että se olisi epäonnistunut. Meillä oli todella paljon rakkautta, hienoja hetkiä ja hyvää arkea. Mutta päästimme suhteen väljääntymään, kasvoimme erillemme eikä enää löydetty toisiamme. 

Todella raaka ajatus, että tämä määrittäisi koko suhteen huonoksi ja epäonnistuneeksi. Varmasti virheitä tehtiin, mutta hyvät muistot ja syvä ystävyys ja rakkaus jää. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on juuri 10 vuoden avioliitto päättymässä, enkä todellakaan koe että se olisi epäonnistunut. Meillä oli todella paljon rakkautta, hienoja hetkiä ja hyvää arkea. Mutta päästimme suhteen väljääntymään, kasvoimme erillemme eikä enää löydetty toisiamme. 

Todella raaka ajatus, että tämä määrittäisi koko suhteen huonoksi ja epäonnistuneeksi. Varmasti virheitä tehtiin, mutta hyvät muistot ja syvä ystävyys ja rakkaus jää. 

Höpsistä, luusereita olette.

Hävetkää te jos eronnekin hoidatte surkeasti (pettämällä tai jättämällä).

Avioliitolla ei ole oikeasti mitään tekemistä rakkauden kanssa, avioliitto on vain yhteisliitto. Tätä pitäisi nuorille ihmisille painottaa enemmän, että tietäisivät oikeasti mihin alkavat. Rakkaus tulee sitten kun on tarpeeksi kypsä eli useammalla jossain keski-iässä.