Älkää tehkö lapsia!

Jos nykyinen minäni tapaisi entisen minäni, sen minän joka oli olemassa ennen lapsia, en tuntisi itseäni. Kauhistuisin, sanoisin että siihen tyhjiöön mitä elät, et todellakaan tee mitään lapsia ellet oikeasti ensin löydä sitä oikeaa. Ja jumalauta se sattuu se etsiminen, nuo mitä luulet sydänsuruiksi ei ole mitään. Niistä pääsee yli.

Lasten myötä sinulle tulee sellaisia huolia, joita et voi kuvitella olevan olemassakaan. Ja vaikka kaikki lapsesi olisivat terveitä, kilttejä ja fiksuja - nämä tunteet jotka niiden myötä tulevat ovat potenssiin neljämiljoonaa.

En olisi koskaan voinut kuvitella, miten minua voidaan satuttaa myös lasten kautta. Tuo ihminen, jonka valitsin lasteni isäksi muuttuikin. Ei silläkään pinna enää kestä ja se rääkyy joka ilta lapseni nukkumaan. Halusinko minä sellaista isää lapsilleni, no en! Minä kuvittelin, että me maataan perhepedissä koko sakki ja rakastan miestäni, makaan hänen sylissään onnellisena eikä aamun tuoksut ole todellakaan näin järkyttäviä kuin nyt.

Hän ei lopettanutkaan tupakointia, vaikka minä lopetin kun sitä lasta alettiin tehdä. Päinvastoin. Nyt sen lakanat on keltaisena nikotiinistä, sen iho on ruusufinninen, se rykii aamuisin ja nukkuu pitkään viikonloppuisin. Unelmissani me oltiin koko perhe metsäretkellä. Nyt lapset katselee vaan älylaitteitaan, minä siivoan ja isäntä lojuu.

Herättäisin sen tytön, sanoisin että katso peiliin - rakasta itseäsi, valitse puoliso joka kunnioittaa sinua. Seuraa, miten hän kohtelee äitiään, naisia, muita ihmisiä - siten hän tulee kohtelemaan sinuakin. Seuraa, miten hän puhuu muille ihmisille, perheenjäsenilleen, siten hän puhuu lapsillesi. Katso, miten hän hoitaa hygieniaansa, seuraa kaikki - tapa syödä esimerkiksi. Niistä tulee väistämättä piirteitä joita vihaat. 

En ole ensimmäinen äiti kaveripiirissämme joka katuu isävalintaa. Enkä ole ensimmäinen joka sanoo, että kumpa en olisi koskaan hankkinut lapsia.