"Keskimmäinen lapsi on väliinputoaja"

Mulla on 3 lasta ja keskimmäinen ei tunnu muuta osaavan kuin sekoilla ja aiheuttaa ongelmia hyvin paljon myös mulle. Enemmän se on huomiota multa saanut pakostakin. Omasta mielestään se on tietenkin väliinputoaja ja kaikki on sitä vastaan aina. 

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 18:18"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 18:16"]

Jälkikäteen ymmärsin, että keskimmäinen lapseni sai vähemmän yksilöllistä huomiota kuin sisarensa. Se tapahtui huomaamatta. Keskimmäinen vain meni jotenkin siinä vanhemman tai nuoremman rinnalla. Näin lasten vartuttua tuntuu todella pahalta, etten nähnyt tilannetta lasten ollessa pieniä.

[/quote]

Oletko koskaan hyvitellyt tai korvannut asiaa mitenkään jälkikäteen? Voisi merkitä keskimmäiselle lapselle paljonkin, jos voisit vanhempana myöntää että hän on todellakin jäänyt vähemmälle. 

[/quote]

Olen. Ja hän on temperamenttisen luonteensa vuoksi saanut mm. murrosiässä enemmän huomiota kuin sisaruksensa. Näin jälkikäteen olen ajatellet, että hänen vaikea murrosikänsä oli osittain huomion hakua, jota paitsi hän jäi pienempänä lapsena.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 19:07"]

Mulla on 3 lasta ja keskimmäinen ei tunnu muuta osaavan kuin sekoilla ja aiheuttaa ongelmia hyvin paljon myös mulle. Enemmän se on huomiota multa saanut pakostakin. Omasta mielestään se on tietenkin väliinputoaja ja kaikki on sitä vastaan aina. 

[/quote]

Eli hakee sen huomion sitten noin. Tarkista omaa suhtautumistasi. Nim. samassa tilanteessa ollut

Mä olen kuopus mutta saman kohtelun me kaikki saatiin, eli ei huomioitu koskaan muulloin kun silloin kun vanhempia ärsytti jokin ja silloin tuli huutoa ja turpaan tasapuolisesti kaikille lapsille. Uskon että tuo riippuu perheestä, ja rakkaudesta. Joillakin vanhemmilla rakkautta riittää kaikille lapsilleen, ja joillakin vain osalle, ja joillakin ei yhdellekään. Mieheni on keskimmäinen lapsi ja sai rakkautta vanhemmiltaan eikä koe itseään väliinputoajaksi ja on hyvät välit vanhempiinsa ja sisaruksiinsa. Mulla ei luonnollisesti ole kovin hyvät välit vanhempiini, mutta sisarusten kanssa ollaan aina pidetty yhteyttä tiiviisti, kun yhdessä väkivaltaakin kärsittiin. Ehkä se lujitti sisaruutta entisestään meillä, jos jotain hyvää haluaa etsiä paskasta lapsuudesta. :)

En ole huomannut mitään eroa. Rakkautta, huomiota ja kannustusta saanut yhtä paljon kuin muutkin. Olen aina ihmetellyt tätä väliinputooja -juttua. Ennemminkin en ole kadehtinut esikoisen asemaa, joka tasoitti menoa meille perässä tuleville :) t.keskimmäinen

Joo olen jäänyt täysin huomiotta lapsena. Sekä iso- että pikkusiskolleni maksettiin mm. ulkomaanreissuja, itse en päässyt ikinä minnekään. Myös sukulaiset hemmottelivat kuopusta ja esikoista esim. synttärilahjoilla, mun synttäreitä ei kuulemma kannattanut viettää, kun kesällä kaikki ovat lomalla.

Olen kolmesta sisaruksesta keskimmäinen ja minut kasvatettiin olemaan näkymätön. Esikoinen oli sosiaalinen ja reipas, isän silmäterä. Kuopus taas oli äidille rakkain. Minulla huono itsetunto ja huomaan joutuvani ihmisten kynnysmatoksi.

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 19:07"]

Mulla on 3 lasta ja keskimmäinen ei tunnu muuta osaavan kuin sekoilla ja aiheuttaa ongelmia hyvin paljon myös mulle. Enemmän se on huomiota multa saanut pakostakin. Omasta mielestään se on tietenkin väliinputoaja ja kaikki on sitä vastaan aina. 

[/quote]

Eli hakee sen huomion sitten noin. Tarkista omaa suhtautumistasi. Nim. samassa tilanteessa ollut

[/quote]

Olen miettinyt tätä paljon. Ihan varmasti olen tehnyt paljon virheitä ja kaikkein vaikeinta mun mielestä on osata olla tasapuolinen. Omalla äidilläni on oma suosikkijärjestyksensä lapsieni suhteen ja mun mielestä se on törkeää ja on aina lisännyt meillä lasten kesken eripuraa. Mä olen kieltänyt lahjomisen tuloksetta jo kauan kauan sitten. Välillä musta on tuntunut että se yrittää tuhota mun välejä lapsiini tarkoituksella. Mun keskimmäiseni ei todellakaan ole sen suosiossa ja ihan sairaita voi junkun suusta näköjään tulla.

Keskimmäisenä kolmesta lapsesta olin väliinputoaja. Olin helppo lapsi, joka ei vaatinut paljon pienenä. Kotoa en ole saanut valmiuksia tunteiden käsittelyyn, vaan meillä yritettiin tukahduttaa omat ja toisen tunteet. Yhä nytkin aikuisena, kun olen vaikka riidellyt siskoni kanssa, hän sanoo vain "Sun ei kyllä TARVITSISI olla vihainen". Mitään erimielisyyksiä ei käsitelty, vaan odotettiin että asia "unohtuu". Harrastin pienenä tanssia ja laulua, mutta äitini ei tiedä, kumpi oli/on minulle tärkeää. Teininä oiŕeilin masennuksella ja kapinoinnilla. Äiti oli sitä mieltä, että mikset  vaan voisi olla normaali. Olemme aika etäisiä nyt aikuisina, ja minusta hän on saanut mitä tilasi. Edelleen teen kovasti työtä itsetuntoni kanssa, koska äidin mielestä vieläkään minusta ei ole mihinkään. Minulla on vain yksi lapsi, toinen haaveissa. Haluan tehdä kaikkeni, että omat lapseni tietäisivät olevansa arvokkaita ja kelpaavansa omana itsenään.

Keskimmäisenä en jäänyt paitsioon, en ainakaan huomannut mitään sellaista, itseasiassa tuntuu että minua on huomioitu jopa enemmän..

meill on nelj lasta, mutta nuorin ei tunnu kiinnostavan isovanhempka ollenkaan. muita lellivt, ostavat lahjoja ja vaatteita. nuorinta eivt edes huomaa, ei kiinnosta miten on hll mennyt. paha mieli pienen puolesta.

Näin esikoisena tuntuu, että itse olisin se "väliinputoaja" . Minulla on hädintuskin vuoden ikäero veljeeni, ja toisaalta sitten taas 6 vuotta siskooni. Veljeni sai olla kuopuksena monta vuotta ennen siskoa ja toisaalta vaikeampana lapsena vei enemmän huomiota. Itse jouduin jo 8-vuotiaana vahtimaan 2-vuotiasta siskoa. Veljeni harrastuksiin ja koulunkäyntiin panostettiin myös enemmän, minun harrastuksissa ei käynyt kukaan.

2

2

2

Ei kannata tehdä lapsia liian pienillä ikäeroilla. Kun jokainen lapsi saa olla tarpeeksi kauan se perheen vauva, saa kyllä huomiota tarpeeksi myöhemminkin.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 21:57"]

Ei kannata tehdä lapsia liian pienillä ikäeroilla. Kun jokainen lapsi saa olla tarpeeksi kauan se perheen vauva, saa kyllä huomiota tarpeeksi myöhemminkin.

[/quote]

Olen tästä samaa mieltä siinä mielessä, että jokainen, joka tuntee olevansa väliinputoaja, on yleensä pienellä erolla johonkuhun sisarukseensa. Esim. ystävälläni on kaksi vuotta ikäeroa isoveljeensä ja reilu vuosi ikäeroa pikkusiskoonsa eikä muista aikaa, jolloin olisi ollut tärkeä vanhemmilleen. Veli oli se esikoinen, ainoa poika ja vanhanaikaisten vanhempien suoranainen lellikki. Pikkusisko oli perheen vauva, erityisesti isän suosikki. Keskimmäisen piti huolehtia veljestä ja pikkusiskosta, tyttö kun oli.

Minulla on kaksi muutakin ystävää, jotka kokevat olleensa näkymättömiä vanhemmilleen, ja molemmilla on pieni ikäero isompaan sisarukseen ja isompi ikäero pienempään sisarukseen.

2

Entä jos onkin 4 lasta? ; o siinä pulma.

Tutulta kuulostaa monen tarina. Minulla on isoVELI ja pikkuVELI joten väliinputoajatyttönä olen aina ollut se josta ei niin väliä. Veljilleni maksettiin ajokortit ja ostettiin autot, minä en saanut mitään. Veljieni valmistumista ammatteihin juhlittiin koko suvun voimin, minä en saanut edes kakkua.. Veljeni saavat isoja seteleitä sukulaisilta esim. Jouluisin ja minä tein aikoinaan leskeksi jääneelle ukilleni ruokaa pakkaseen enkä edes kiitosta saanut.

Eipä muuten kiinnosta enää pätkän vertaa vaikka koko suku heittäis veivinsä. T. Katkeruus on iloni ;)