Te joiden lapset ei usko joulupukkiin!
Lapseni on nyt 1v 8kk. En halua opettaa sitä koko joulupukki-juttua hänelle. Ensinnäkin muistan itse mikä pettymys se oli kun sain tietää että se on ollut vain valetta. Toisekseen musta on ihanaa että lapsi oppii antamisen ilon ja voi kiittää lahjoista niitä keiltä ne on tullut :) Lapseni tulee saamaan lahjat vanhemmilta, mummeilta ja vaareilta, kummeilta jne. Ei tontuilta ja joulupukilta.
Äidilläni on iso ongelma asian kanssa. Tämä on hänen ensimmäinen lapsenlapsensa ja hän tietysti haluaisi kovasti nähdä taas pienen lapsen odottavan innoissaan ikkunassa joulupukin tuloa ja laulavan pukille. Hän myös väittää jatkuvasti ettei lapsella nyt ole mitään jännitystä joulussa. Tottakai on: Lapsi odottaa lahjojen saamista ja avaamista ihan yhtälailla oli ne sitten keneltä vaan. Tottakai se on jännittävää miettiä mitähän saa tänävuonna.
Ainoa asia mikä minuakin mietityttää on se kun lapsi menee päiväkotiin. Joulun alla kaikki lapset puhuvat joulupukista ja joulun jälkeen, siitä mitä pukki toi lahjaksi. Miten muut lapset ja heidän vanhempansa suhtautuvat kun minun lapseni kertoo ettei pukkia ole vaan lahjat tulevat vanhemmilta? Toisaalta, eihän se ole minun tehtäväni yläpitää tarinaa jonka muut vanhemmat kertovat lapsilleen. Eihän se nyt laissa ole että kaikille alle 7 vuotiaille pitää kertoa joulupukista, se on jokaisen vanhemman oma päätös tekeekö sen :D
Miten te muut olette toimineet asian kanssa? Onko päiväkodin lasten vanhemmat olleet vihaisia? Mitä muita ongelmia on tuottanut?
Kommentit (21)
Me opetettiin että monissa perheissä vietetään joulua ja pukki tuo lahjoja. Joulun alla oltiin ostoksilla ja kolme - vuotias totesi, että miten ne lapset uskoo että pukki ehtii yhtenä päivänä joka kotiin, kun eihän niitä voi olla näin monta, joka kaupassa kun tuli pukki vastaan
Meidän lapset hoidettiin kotona, ei ollut ongelmia päiväkodin suhteen.
Koulaisena sitten kerrottiin, että ei kannata alkaa kinaamaan kenenkään kanssa asiasta. Jos joku kysyy, sano että saat lahjoja isältä ja äidiltä, mummilta jne..meille ei tule pukkia. ,
Muistan itse, kuinka olin hädissäni köyhien pukkiin uskovien puolesta, että mitä he ajattelevat kun he saavat paljon vähemmän lahjoja kun muut lapset, vaikka ovat olleet kilttejä. Me oltiin köyhiä itse, mutta onneksi ei kerrottu satua joulupukista. Syötiin kinkkua ja laatikoita, vietettiin aikaa kotosalla.
Näytin tekstisi teinilleni ja hän kommentoi. Paskat niitä lapsia pukki kiinnostaa ne haluaa vaan lahjat.
Kunhan kaikki lapset sais tietää totuuden ennen eskari-ikää. Oi sitä kiusaamisen määrää, kun ekalla meidän luokalla oli tyttö, joka uskoi joulupukkiin.
Minä olen antanut lapseni iskoa.niin.kauan kuin se haluaa. Varmaan vielä nelosella oli vähän epävarma. Sitten se on uskonut vaan siksi, että on halunnut ylläpitää sitää hauskaa.
Ei kukaaan ole siitä kiusannut, vaikka lapseni olikin koko koulun ikävimmällä luokalla oprttajienkin mielestä
Mulla.äiti.kertoi ennen.ekaluokan alkua kesällä. Olin hyvin vihainen. Oöisi parempi, että itsekseen olisin alkanut epäillä. Omalleni en kertonut. Keksi lopulta itse. En edesauttanut keksimistä.
Meilläkään kolmevuotias ei usko joulupukkiin :). Pienempänä pelkäsi erityisesti vieraita miehiä, joten ei nähty tarpeelliseksi liittää joulupukkia meidän jouluun. Muutenkaan en ole sitä mieltä, että joulupukkitarinaa on pakko lapselle kertoa.
Lapsi on odottanut aina joulua kovasti, onhan siinä paljon muutakin kuin joulupukki. Lahjoista ollaan aina kerrottu, keneltä ne ovat ja odottaa niitä varmasti yhtä kovasti kuin sellaisetkin lapset, jotka pukkiin uskovat.
Itse en myöskään halua opettaa lapselleni, että vain kiltit lapset saavat lahjoja. Kukaan ei pysty olemaan aina kiltti, ei kukaan aikuinenkaan. Joulu on mielestäni ilon, yhdessäolon ja läheisten ilahduttamisen juhla ja siihen kuuluvat lahjat ihan kaikille :). Omasta lapsuudestani muistan lisäksi valtavan pelon siitä, etten saisikaan lahjoja, vaan pelkkiä risuja. Tottakai olin kaikkien ihmisten tapaan ollut joskus esimerkiksi ilkeä siskolleni ja muistin sen. Pelkäsin aivan hirveästi, etten saisikaan lahjoja, koska ne oli tarkoitettu vain kilteille lapsille. En olisi edes halunnut avata paketteja vanhempieni ja suvun nähden, koska pelkäsin sitä nöyryytystä, kun lahjapaperista paljastuisikin risuja...
Olen itse lto ja töissä osa lapsista on aina uskonut joulupukkiin ja (pienempi) osa ei. Koskaan omalle kohdalleni ei tuosta ole kuitenkaan mitään suurempaa lasten välistä erimielisyyttä seurannut. Lasten usko näyttää olevan melkoisen joustava :). Yleensä lapsia ei häiritse sekään, että he itse ostavat vanhempiensa kanssa joululahjoja meille henkilökunnalle, mutta jostakin syystä pukki tuo silti lahjoja myös :). Uskoohan osa lapsista Jumalaankin ja osa ei, eikä sekään yleensä ole lapsille kynnyskysymys, he suhtautuvat näihin yleensä aika mutkattomasti.
Itse en näe järkevänä, että kenenkään lapsen pitäisi uskoa joulupukkiin vain siksi, ettei romuttaisi toisten lasten uskoa. Ja vielä omaan lapseeni palaten; nyt hän on jo sen verran iso, etten oikein näe tarkoituksenmukaisena kertoa joulupukista vain yhden joulun takia - kohtahan hän ei enää siihen uskoisi.
Omassa joulussamme on valtavan paljon kaikkea ihanaa, enkä koe, että lapseni joulu olisi vähemmän taianomainen tai kylmempi tunnelmaltaan siksi, ettei hän joulupukkiin usko.
(En myöskään koe oikein mukavaksi kertoa lapselleni, että tontut vahtivat häntä ikkunoista ja huomaavat jokaisen "pahan" teon. Toisia kohtaan pyritään olemaan ystävällisiä ihan muista syistä, eikä vain siksi, että joku vahtii j kyttää ilkeitä tekoja koko ajan.)
Ap:n lapsi on sitten vaan outo ja poikkeava. Varmaan muiden lasten vanhemmat sanovat ap:n lapsen valehteleban ja inhoavat mokomaa totuudentorvea.
Kyllä lapsen hyvä uskoa Joulupukkiin sekä tulla sitten huomaamaan miten aikuiset ihmiset valehtelevat ja suoranaisesti huijaavat. Sillä tavalla he pääsevät sitten sisälle aikuisten maailmaan sekä ymmärtävät monia muitakin asioita. Heistä ei tule liian sinisilmäisiä ja osaavat suhtatua sitten aikuisten juttuihin muutenkin kriittisesti sekä itsekin valehdella aikuisena sekä jo lapsena koska pitää vielä nuoremmille esittää että se Joulupukki on olemassa.
Mä en ole missään vaiheessa uskotellut pukkiin. Kyllä ympärillä oleva maailma opettaa joulupukkiin. En ole sitä illuusiota vielä puhkassutkaan, kyllä ympärillä oleva maailma opettaa senkin.
Lapset nyt 11 ja 13 vuotiaat, kartalla ovat, mutta siitä vaan ei puhuta ääneen. Pidetään pieni taianomaisuus. lahjat meillä on aina ilmestynyt jouluaattona pikku hiljaa kuusen alle ja ne on jaettu ruuan jälkeen. Onhan siinä odotusta ja kihinää koko päivän. Ei kertaakaan kiukkua ja ja suurta tahtoa avata lahjat nyt heti.
En lukenut tätä keskustelua, eli en tiedä onko joku jo sanonut tämän mutta meillä on aina ollut niin että pukki tuo osan lahjoista ja sukulaiset yms muut. Hyvin on toiminut
Vanha ketju, löytyi googlaamalla kun mietin juurikin tätä asiaa. Ajattelin sanoa lapselle tarvittaessa että ketään ei saa pilkata pukkiuskon vuoksi, jotkut uskovat ja jotkut eivät. Itse en halua pukkisoopaa syöttää mutta lapsen on ymmärrettävä, että sama asia kuin uskonnoissa - jokaisella oma juttunsa ja meidän perheen tyyli ei ole sen parempi kuin muiden.
Vierailija kirjoitti:
No eipähän tarvitse lahjojakaan sitten jos ei usko.
En halua opettaa sitä lahja-juttua lapselleni, koska muistan mikä pettymys se oli aikuisena kun tajusi ettei niitä lahjoja enää saakaan. Parasta kun oppii pienestä saakka olemaan ilman.
Ei helkkari,
ihan kauheaa jos oma äiti olisi ollut tuollainen ankeuttaja :O
Varmaan sama linja kaikissa muissakin asioissa.
Minulla taisi muutamia vuosia vanhempi isoveli huolehtia siitä, että olen aika pienestä asti tiennyt joulupukin olevan kuvitteellinen hahmo, jota jotkut näyttelevät. En muista sen mitenkään himmentäneen joulujani, ja joulupukin tapaaminen kaupassa ennen joulua oli siltikin ihan hauska juttu.
Vierailija kirjoitti:
No eipähän tarvitse lahjojakaan sitten jos ei usko.
Luitko lainkaan tätä ketjua? Ei tarvitse olla mikään joulunvihaaja tai edes antimaterialisti jättääkseen yhden omituisen satuhahmon juhlasta sivuun. Minusta kuulostaa hyvältä tuo, että opetetaan olemaan kiitollinen niille, joilta lahjat oikeasti tulevat. Tätä täytyykin harkita sitten kun on itselle ajankohtaista.
Meillä ei opeteta uskomaan joulupukkiin. Lapsi on nyt 3. Jos hän myöhempinä jouluina sanoo haluavansa joulupukin, hän sen saa.
En pidä siitä mitä joulupukki edustaa: saat lahjoja jos olet ollut kiltti ja et saa jos et ole ollut. Tällöin joulun merkityksen materiaalista puolta oikein korostetaan. Todellisuus kuitenkin on, että lahjojen määrä on kiinni vanhempien kulloisestakin tulotilanteesta, ei lapsen ihanuudesta. En myöskään halua uskotella, että tontut kyttäävät uhmaikäisen käyttäytymistä ikkunoista. Itse koin perinteen lapsena ahdistavaksi. En halunnut mennä pukin polvelle laulamaan, mutta tein sen koska piti olla "kiltti". Koin myös stressiä jokaisesta muistamastani pahasta teosta koska kuvittelin pukin olevan niistä tietoinen.
On aika kapeakatseista ja mielikuvituksetonta ajatella, että joulupukki on ainoa keino pitää lapsuuden taikaa yllä.
Onhan siinä pukkiin uskomisessa sekin hyvä puoli että jos vanhemilla ei ole oikein varaa ostaa lahjoja tai jos ovat juoneet joululahjarahat, voi selittää että Joulupukki ei vain tuonut lahjoja, vaikka kyllä olette olleet kilttejä.