Ajatukseni teille. Teilatkaa!

Täältä saa varmasti raakaa ja armotonta kritiikkiä, etenkin näin öisin ja nyt päätin pyytää sitä varta vasten. Olen seurannut keskusteluja yksinäisyydestä, kiireestä ja siitä, kun kukaan ei ole tukena ts. verkostojen puutteesta. Ratkaisuja on, mutta joko ne maksavat, kynnys lähteä mukaan on suuri tai ne on suunnattu vain tietyille ja tarkoin rajoin. Pienessä päässäni olen pyöritellyt ideaa siitä, mitä vielä puuttuu, kun saatavilla on lastenhoitoa, kotipalveluita, varamummoja, tukiperheitä, keräyksiä ja lahjoituksia, vertaistukea ja niin edelleen.

Pienessä päässäni olen leikitellyt idealla, että tarjoaisin yksinkertaisesti seuraa ja toveruutta. Sellaista, mitä sisarukset tai ystävät voisivat tarjota eli kahvitteluja (kotona tai muualla), yhdessä kaupungilla käyntiä (shoppailu, leffa, ulkona syöminen, illanvietto) ja yhdessä tekemistä (vaatekaapin inventaario, leipomista, lasten kanssa touhuilua, saunailta). Kyseessä ei ole "auttamista" vaan "yhdessäoloa", tiivistetysti siis olisi joku, jonka kanssa hengailla ja jolle voi purkaa ajatuksia tai ihan vaan irrottautua huolista ja ajatella ihan jotain muuta. Tämä ei rajaisi osallistujia minkään tietyn kategorian mukaan myöskään.

Tätä hupsua asiaa olen miettinyt ja nyt tahdon teidän kertovan minulle, miksi tämä on typerä idea, joka ei tulisi koskaan toimimaan. Keksin ongelmia itsekin, mutta olen liian naiivi ja lisäksi ihminen on sokea omien kehitelmiensä suurille virheille. Valistakaa siis!