Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ajatukseni teille. Teilatkaa!
08.11.2014 |
Täältä saa varmasti raakaa ja armotonta kritiikkiä, etenkin näin öisin ja nyt päätin pyytää sitä varta vasten. Olen seurannut keskusteluja yksinäisyydestä, kiireestä ja siitä, kun kukaan ei ole tukena ts. verkostojen puutteesta. Ratkaisuja on, mutta joko ne maksavat, kynnys lähteä mukaan on suuri tai ne on suunnattu vain tietyille ja tarkoin rajoin. Pienessä päässäni olen pyöritellyt ideaa siitä, mitä vielä puuttuu, kun saatavilla on lastenhoitoa, kotipalveluita, varamummoja, tukiperheitä, keräyksiä ja lahjoituksia, vertaistukea ja niin edelleen.
Pienessä päässäni olen leikitellyt idealla, että tarjoaisin yksinkertaisesti seuraa ja toveruutta. Sellaista, mitä sisarukset tai ystävät voisivat tarjota eli kahvitteluja (kotona tai muualla), yhdessä kaupungilla käyntiä (shoppailu, leffa, ulkona syöminen, illanvietto) ja yhdessä tekemistä (vaatekaapin inventaario, leipomista, lasten kanssa touhuilua, saunailta). Kyseessä ei ole "auttamista" vaan "yhdessäoloa", tiivistetysti siis olisi joku, jonka kanssa hengailla ja jolle voi purkaa ajatuksia tai ihan vaan irrottautua huolista ja ajatella ihan jotain muuta. Tämä ei rajaisi osallistujia minkään tietyn kategorian mukaan myöskään.
Tätä hupsua asiaa olen miettinyt ja nyt tahdon teidän kertovan minulle, miksi tämä on typerä idea, joka ei tulisi koskaan toimimaan. Keksin ongelmia itsekin, mutta olen liian naiivi ja lisäksi ihminen on sokea omien kehitelmiensä suurille virheille. Valistakaa siis!
Kommentit (21)
Kuulostaa kyllä symppikseltä idealta! Itseä jäi mietityttämään kuitenkin se, että entä jos tuo henkilö kiintyy liikaa? Alkaa pitää ystävänään, mutta sinä et välttämättä halua välillenne syvempää ystävyyttä. Tilanne voi mennä hankalaksi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:56"]Kuulostaa kyllä symppikseltä idealta! Itseä jäi mietityttämään kuitenkin se, että entä jos tuo henkilö kiintyy liikaa? Alkaa pitää ystävänään, mutta sinä et välttämättä halua välillenne syvempää ystävyyttä. Tilanne voi mennä hankalaksi...
[/quote]
Kiintyminen on luonnollista.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:59"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:56"]Kuulostaa kyllä symppikseltä idealta! Itseä jäi mietityttämään kuitenkin se, että entä jos tuo henkilö kiintyy liikaa? Alkaa pitää ystävänään, mutta sinä et välttämättä halua välillenne syvempää ystävyyttä. Tilanne voi mennä hankalaksi... [/quote] Kiintyminen on luonnollista.
Niin on, mutta et tainnut ymmärtää pointtiani.
[/quote]
Eikös tällaista vapaaehtoistyötä joku taho jätjestäkin? Ainakin jossain paikallislehdessä muistelisin että oli juttu tämän tyyppisessä kaveri toiminnasta ja siitä että niistä on pulaa.
Hyvä idea! Olen huomannut, että yksinhuoltajille järjestetään kaikenlaista esim lapsiparkkiapua. Sitten kun tällainen parisuhteessa elävä, jonka mies on matkatöissä, jotain tarvitsisi, niin ei kyllä saa. Eikä myöskään saa kahdenkeskistä aikaa puolisonsa kanssa.
Kuka niitä tarkastaa, että oletko yksinhuoltaja, joten pitäisikö vain lykätä lapset tuonne parkkiin? Esim kaupungin tai seurakunnan järjestämään? En kuulu kirkkoonkaan, mutta tiedän, että antavat palveluja myös uskontokuntiin sitoutumattomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut kaveritoiminnasta, mutta ongelmana mielestäni on, että tiedotus on ollut miltei näkymätöntä. Kuka voi olla kaveri, kenelle, millä tavoin? Itseäni kiinnostaisi alkaa varakaveriksi, mutta pienellä googlettelulla en ole löytänyt erityisen hyvää infoa. Itselläni on läheinen perhe ja muutama todella hyvä ystävä ja jollain tapaa olisi mukava kerrankin viedä hyvää eteenpäin.
Liikaa kiintyminen voi olla ongelma, vastaava tilannehan kyllä voi tulla eteen muissakin ihmissuhteissa (takertuva puoliso, väsyttävä kaveri tai jatkuvasti kyläilevä sukulainen). En sitten tiedä, onko esim. tuolla kaverijärjestöllä jotain selkeämpiä sääntöjä, miten menetellä, jos toinen osapuoli kiintyy liikaa.
Kiitos muuten vastanneille. :) -AP
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:01"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:59"]
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 23:56"]Kuulostaa kyllä symppikseltä idealta! Itseä jäi mietityttämään kuitenkin se, että entä jos tuo henkilö kiintyy liikaa? Alkaa pitää ystävänään, mutta sinä et välttämättä halua välillenne syvempää ystävyyttä. Tilanne voi mennä hankalaksi... [/quote] Kiintyminen on luonnollista.
Niin on, mutta et tainnut ymmärtää pointtiani.
[/quote]
[/quote]
Ymmärsin toki mutta tämä hlö ei toimisi virassa vaan ihan ihmisenä.
Minäkin oon auttanut yhtä ihmistä ja seuranakin ollen ja tapahtui ystävystymistä. Mitä sitten?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä @7 tarvitsisi? Lastenhoitopalveluitahan on erilaisia (toki yleensä maksavat), niitä en ensisijaisesti ajatellut vaan niin, että lapset pyörisivät siinä mukana, jolloin toki hoidossa voi olla avuksi, mutta lähinnä ideana olisi tarjota seuraa, apua, kaveria tekemiseen. Siskoa oikeastaan.
Muakin askarruttais tuossa juurikin tuo kiintyminen. Mitä sitten, jos kiinnytään vaikka puolin ja toisin. Aiemmin olet kahvitellut ja käynyt kirjastosa ja leffassa kaksi kertaa viikossa, sitten se alkaakin molemmista olla niin mukavaa, että maksua et enää osaa/kehtaa/halua periä. Mitä se tekee tälle suhteelle, kun joudutkin alkaa sanoa ei oota, että pääset hengailemaan tyypin kanssa, kenestä et välitä, mutta kuka maksaa?
Ihana idea kyllä, mutta jokseenkin vaarallinen kuvio. Ja mihin vedät rajat? Leffa ja lenkkeily ok, kuka ostaa herkut leffailtaan, kumman sohvalla maataan, mitä mies sanoo, jos sä loikoilet kotona sohvalla leffan parissa asiakkaan kanssa? Ymmärtääkö lapset sen, että äiti tekee nyt töitä? Saunotte, voit pestä asiakkaan selän, mutta mitä jos asiakas haluaa pestä sun selän? Annatko maksusta toisen ihmisen koskea sun alastomaan vartaloon? Mitä jos miesasiakas haluaa ravintolaan ja leffaan ja hierontaa ja... missä se raja menee? Ja miten läheiset suhtautuu siihen, että tarjoat maksullista seuraa..?
Mutta silti... ihana ajatus. Mutta... miten sen voisi toteuttaa? En tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyyttä maksusta - se on jotenkin niin nöyryyttävä yhdistelmä, että miten tuohon saisi toimivan hullusuodatuksen? Tarkoitan siis sitä porukkaa, jotka saattavat tuikata veitsellä, kun tarpeeksi kauan potevat tuota ristiriitaa.
Itselläni teini-iässä oli suuria haaveita. Matkustelisin ym, näkisin maailmaa. Kuitenkin 19-vuotiaana tulin raskaaksi. Sairastun synnytyksen jälkeiseen masennuksen. Nyt tervehdyttyäni haluan auttaa samassa elämäntilanteessa olevia. Olen 27-vuotias ja verkostoitunut naapureiden äitien kanssa, autan tarvittaessa ja he auttavat minua, esim. lapsen hoidossa. Olen harkinnut myös tukiperhe toimintaa. Olisiko näistä toiminta malleista sinulle hyötyä? Tee jotain hyvää lähimmäisillesi/naapureille/sukulaisille/lapsille/lapsenlapsille? Ehkä siitä olisi hyvä lähteä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite aloin just tapaamaan kesällä tällästä henkilöä, nähdään n2-3kk, käydään mm. Leffassa, syömässä, shoppailemassa yms.. Ja se järjestö jonka kautta sain tukihenkilön maksaa syömiset, leffailut ja muut :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä palveluthan toimivat yleensä ihan vapaaehtoisperiaatteella, eikä mitään maksuja peritä. Kun kyse on vaan kaverina toimimisesta sellaista tarvitsevalle, ei ystävystyminen ole mikään ongelma. Tällöinhän toiminta on jopa ylittänyt sen, mihin se on suunnattu. Ongelma olisi yksipuolinen ystävystyminen ehkä. Enkä tiedä olisiko se välttämättä paha asia, jos kuitenkin käydään kahvilla ja vietetään aikaa. Se on ihan luonnollista. Olen toiminut suomen mielenterveysseuran tukihenkilönä ja koulutuksessa mainittiin, että onpa joskus tukisuhteesta muodostunut ystävyyssuhde. Näissä vaan on oltava tarkkana kun on kyse enemmän auttamissuhteesta ja mt-ongelmaisesta osapuolesta. Muttei sekään ollut ehdottoman kiellettyä, minkäs sitä ihminen tunteilleen mahtaa. Tällöin luonnollisesti tukisopimus purettiin.
Lisäksi näissä on yleensä aika selkeät rajat mitä tehdään ja mitä ei. Ettei tarvitse olla huolissaan hieromisista sun muista. Jotkut nyt tekee outoa mitä simppeleimmistäkin hommista näköjään..
Mutta idea on hieno. Ongelmana yleisesti on se homman pyörittäminen. Ystävät itse toimivat usein vapaaehtoisvoimin, mutta niiden välitystoiminta ei välttämättä. Sitten tulee kysymys kuka siitä maksaa. Sitten maksaja usein päättää kelle se tarjoaa palvelun. Usein on tehtävä joku rajaus.
Mikään ei tietty estä toimimasta ystävänä kelle vaan ihan omatoimisesti. Se on minusta loistava idea. Varovaisuutta kannattaa noudattaa kuitenkin, mutta sehän nyt on selvää. Minusta tuo on kunnioitettavaa.
Itsellänikin on nykyisin muuton takia heikot tukiverkot ja kaipaisi jotain seuraa, kun päivät lapsen kanssa ovat välillä yksinäisiä. On tosin se mieskin, mutta mies käy vuorotöissä, eikä ole seurana aina. Enkä halua kokonaan tukeutuavain yhteen ihmiseen. Ajatuksena tuollainen toiminta olisi kiva itsellekin, mutta jotenkin kynnys on suuri. Se, että hankkii ym"ystävän" tuollaisia reittejä tuntuu vähän säälittävältä (en pidä muita säälittävinä, mutta itselle tulee säälittävä olo, vaikka tiedän ettei siinä ole mitään väörää, kun kerran minun on vaikea muutenkin löytää ystäviä normaaleja reittejä). Sitä toivoo edelleen löytävänsä ystäviä muuta kautta, mutta minkäs teet jos ihmisiin luottaminen on vaikeaa, kun ystävät ovat aikanaan aiheuttaneet ne kipeimmät henkiset arvet. Ensin peruskoulussa ja sitten jopa yliopistossa sai kärsiä opiskelukavereiden toimesta.
^Mikä järjestö? Joku pari kertaa/kk kuulostaa sellaiselta määrältä, minkä itsekin kokisin hyvänä. Ihan ohimennen muuten, ajattelin lähinnä vapaaehtoishommana tätä, ei siis maksullisena juttuna ollenkaan.
Ja kun joku kommentoi, että tee jotain hyvää lähimmille, niin siitä nimenomaan idea lähti. Kun näin teen ja myös itse tiedän saavani apua, jos sitä joskus tarvitsen, niin haluaisin viedä sitä myös eteenpäin. Ongelma on se, etten tiedä, miten tavoittaa ihmiset, jotka jotain tämän tyyppistä kaipaisivat.
Kokonaan toinen juttu on se, että verkostoituminen vaikkapa naapuriäitien kanssa (kuten yksi esimerkki oli) on vaikeaa, kun itsellä ei ole lapsia. Vähän olisi ehkä hankalaa luottaa tuntemattomaan, joka tarjoutuisi tulemaan teille kaveriksi tekemään juttuja yhdessä... Muun muassa näistä syistä koen, että vapaaehtoisena toimiminen esim. jonkin järjestön kautta voisi olla hyvä reitti. En vain löydä tietoa siitä, onko tällaista varasiskotoimintaa olemassa.
Kiitos hyvistä pointeista muuten! -AP
Nro 16, tilanteesi on yksi niistä, joita pohdin, kun tätä kaverina toimimista aloin miettiä. Nimenomaan tuo suuri kynnys on iso ongelma mielestäni, sillä vaikka toimintaidea todettaisiin periaatteessa hyväksi, niin ihmisten lähteminen mukaan oikeasti onkin ihan toinen juttu. Voi kokea juuri noita mainitsemiasi tunteita tai on muu syy olla osallistumatta ja silloinhan pois jäisivät juuri ne, joita tällä haluaisin auttaa. Tähän ei taidakaan kovin yksinkertaista ratkaisua olla. -AP
Suomen Punainen Risti organisoi ystäväpalvelutoimintaa, kannattaa googlettaa!
[quote author="Vierailija" time="09.11.2014 klo 00:06"]Hyvä idea! Olen huomannut, että yksinhuoltajille järjestetään kaikenlaista esim lapsiparkkiapua. Sitten kun tällainen parisuhteessa elävä, jonka mies on matkatöissä, jotain tarvitsisi, niin ei kyllä saa. Eikä myöskään saa kahdenkeskistä aikaa puolisonsa kanssa.
Kuka niitä tarkastaa, että oletko yksinhuoltaja, joten pitäisikö vain lykätä lapset tuonne parkkiin? Esim kaupungin tai seurakunnan järjestämään? En kuulu kirkkoonkaan, mutta tiedän, että antavat palveluja myös uskontokuntiin sitoutumattomille.
[/quote]
Meinaatko ihan tosissasi että teidän pitäisi saada ilmaista apua että saisitte olla kaksin? Rahalla saa hoitoapua. Älä oleta että olisit oikeutettu ilmaiseen apuun.
Miksi tämä on ihan ok, mutta jos tarjoomaan sisältyy yhdyntä, niin av-mammat ovat ihan vauhkona kieltämässä ja tuomitsemassa toiminnan?
Alue: Aihe vapaa
Tosi hyvä idea!