Lue keskustelun säännöt.
Uskallanko lähteä yliopistoon opiskelemaan?
08.11.2014 |
Ikääkin "jo" 37. Olen jäänyt leskeksi muutama vuosi sitten, lapsiakin on joista kaksi nuorinta asuu vielä kotona (11&13v). Tällä hetkellä vakituisessa työssä, joka muuten ihan ok mutta tuntuu että tylsistyn siellä kuoliaaksi. Työ ei tarjoa mulle tarpeeksi haasteita, eikä mulla ole mitään mahdollisuuksia edetä urallani siellä. Uutta työtä olen katsellut, mutta laihoin tuloksin (en halua vaihtaa huonompaan, huonommin palkattuun).
Kovasti tekisi mieli lähteä opiskelemaan yliopistoon lisäopintoja, ja sitä kautta päästä sitten valmistuttuani kehittämis- tai tutkimustyöhön. Nuo molemmat kun mua kiinnostaisi ihan valtavasti. Mutta mua pelottaa se, että miten selviydyn taloudellisesti ja että onko musta yliopisto-opiskelijaksi? Mitä jos en jaksakaan tai en pärjääkään? Mitä jos rahat ei riitäkään? Ainakin ensimmäinen vuosi pitäisi opiskella täysipäiväisesti, kun pakollisia luentoja on niin paljon. Seuraavat vuodet ovat sitten kai helpompia jolloin työssäkäyntikin saattaisi onnistua. Pelottaa tosiaan sekin, että mitä jos en osaakaan siellä yhtään mitään? Tähän saakka koulunkäynti on ollut mulle suhteellisen helppoa ja olen aina saanut hyviä arvosanoja. Mutta yliopisto on kuitenkin vieläkin vaativampaa.
Mitä mä tekisin? Uskallanko mä? Pääsykokeissa kävin viime keväänä, jäin ihan pienestä kiinni etten päässyt sisälle... mutta pääsykokeisiinkin lukeminen oli mun mielestä kivaa, koska kirjat olivat mielenkiintoisia.
Kommentit (9)
Kiitos tsempeistä :)
En tiedä miksi opiskelemaan lähtö nyt tässä kohtaa näin kovasti mietityttää ja pelottaakin -vaikka sitä toisaalta haluaisinkin. Vuodet vierivät kyllä nopeasti, ja niin myös tuo opiskeluaikakin... sitten tosiaan olisi ihan uudenlaiset kuviot edessä eikä tarvitsisi jumittaa nykyisessä työssä eläkepäiviin saakka (kauhea ajatus).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ohi aiheen mutta saathan leskeneläkettä? Ja lapset orvoneläkettä? Paljonko ne on kuussa?
Ehdottomasti haet ja menet yliopistoon.
Itsekin jahkailin pitkään viitsinkö enää "tällä iällä" hakeutua yliopistoon. Hain ja pääsin maisteriohjelmaan ja tää on oikeesti hauskaa
T: 4kymppinen
Leskeneläkettä en saa kun ei oltu naimisissa, lapset saa omaa eläkettään vajaan tonnin per kk. Siis yhteensä. Mutta aikuisopintotuellakin mun tulot putoaisi jokatapauksessa ainakin sen tonnin kuussa. Onhan se paljon, etenkin kun matkakustannukset nousisi (yliopistolle tulee kaksinkertainen matka verrattuna nykyiseen työmatkaan).
Nelikymppinen maisteriopiskelija, kerrotko lisää opinnoista? Onko kauhean vaativia? Miten onnistuu opiskelun ja kaiken muun elämän yhdistäminen? Venyykö päivät pitkiksi? Mitä alaa opiskelet?
Koulutustuella pärjää, maksimi 19 kk. Tavallisella opintotuella ei pärjää, jos on elätettäviä vaikka nostaisit opintolainankin. Suunnittele opintosi niin, että saat hoidettua koulutustuella loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritä saada nyt etukäteen rahaa sivuun "pahanpäivän varalle" mahdollisimman paljon :) Muutama satanenkin voi tulla myöhemmin tarpeeseen! Tsemmpiä opintoihin :) Ehdottomasti kannattaa lähteä opiskelemaan vielä kerta kiinnostusta riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No sori, kyllä mä itseni leskeksi silti lasken vaikka ei naimisiin saakka ehditykään. Mun leskeys tai olemattomuus nyt ei kuitenkaan liity tähän sen enempää, kunhan halusin tuoda ilmi sen että olen yksin vastuussa lapsista. Taloudellisesti ja muutenkin, ei ole lastenvahteja saatavilla.
Tottakai menet opiskelemaan! Muutama vuosi ja olet jo valmistunut ja uusien haasteiden kanssa työskentelemässä! tsemppiä!!
ps. Tekstisi olisi voinut olla kuin minun näppäimistöstä, siis itsekin olen kyllästynyt nykytyöhöni ja aion hakea yliopistoon. Hyvä me! :)