Lue keskustelun säännöt.
No niin älkää käykö päälle: Tahattomasta lapsettomuudesta.
02.09.2006 |
Tunnen muutamia tahattomasti lapsettomia pariskuntia, jotka ovat saaneet lapsen hoidoilla ja lisäksi olen vuosien mittaan tietysti lukenut valtavat määrät heidän haastattelujaan.
Olen huomannut yhden yhteisen asian; sen, että he usein kokevat myöhäisiä keskenmenoja, raskaudet ovat todella vaikeita jne.
Tietysti osin johtuu siitä, että on laitettu kaksi sikiötä, mutta näinhän ei aina todellakaan ole.
On vain tullut mieleen, että ehkä joidenkin kohdalla luonto kuitenkin on tarkoituksella järjestänyt raskaaksitulon vaikeaksi, kun kroppa ei sitä kestä. Esim. ennen lääketieteen kehittymistä monella olisi varma kuolema tiedossa.
Nykyään vaan osataan se raskaus miltei aina alulle saattaa.
Mielipiteitä?
Kommentit (35)
Vierailija:
Miksi luonto ei ole ollut niin viisas, että ei ole ymmärtänyt, että näiden lasten ei olisi pitänyt syntyä kun vanhemmat eivät kykene lapsista huolehtimaan. Ja vahingoittavat lasta odotusvaiheessa juomalla, tupakoimalla yms...
Alkoholistien yms. lapset voivat olla tulevaisuudessa vaikka mitä neroja, jotka ovat yhteiskunnalle pelastus.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Jos lapsettomuus johtuu esimerkiksi naisen tukkeutuneista munatorvista, on suht mieletöntä ajatella, ettei äidiksi toivovan elimistö varsinaisesti kestäisi raskautta. Kohdun rakenteellinen heikkous tai geneettiset viat sukusoluissa ovat sitten kokonaan toinen juttu, ja tällaisissa tapauksissa keskenmenoja todellakin tapahtuu usein. Näitä jälkimmäisiä häiriöitä on kuitenkin vain murto-osalla lapsettomista. Luonnonvalinnasta voi mielestäni puhua vain niissä tapauksissa, joissa lapsen kromosomisto tms. todella on poikkeava.Perin heikosti tai satunnaisesti tuntuu luonnonvalintakin lopulta toimivan ollakseen minkäänlaisen korkeamman voiman ohjailua...
Nooh, onhan siinä tietty logiikka, että yksilö, joka ei selviä edes flunssasta hengissä -> kannattaako lisääntyä, koska sen jälkeläisetkään tuskin selviytyy flunssasta. Näin siis ennen kuin oli olemassa rokotuksia ja antibiootteja yms.
Luonnonvalinta ei ole mitään korkeamman voiman ohjailua vaan ihan päinvastoin. Ei ole mitään korkeampaa voimaa, on vaan luonto, biologia ja fysiologia. Näiden yhteisvaikutuksista sitten seuraa se mitä seuraa. Nykyisin ne eivät enää ole mitään kiertämättömiä luonnonlakeja (syöpähoidot, rokotukset, antbiootit, lapsettomuushoidot...) mutta se on vielä näkemättä, miten nämä kaikki keinotekoiset hoidot loppupeleissä vaikuttavat ihmiskuntaan. Odotettavissa on että rapauttavasti, kun elinkelvottomiakin pidetään hengissä puoliväkisin. Paljonhan on periytyviä sairauksia.
Laaja ja mielenkiintoinen aihe sekä filosofiselta että luonnontieteelliseltä kannalta!
Lapsettomuusasiaan sen enempää kantaa ottamatta: kyllä tässä kaikessa on vihna perä, ei se darwin mitään kukkua puhunut.
Itsekin joskus plussatestiä odotellessa miettinyt tuota ja päättänyt, etten lähde hoitoihin. Ajatellut juuri tuolla logiikalla, että ehkä luonto on sitten päättänyt, ettei minun pidä jatkaa syystä tai toisesta perimääni. Lapsen kaipuuta tuo päätös ei olisi vienyt, joten adoptio olisi ollut edessä.
No, meillä se plussa tuli, joten asia ei enää ole ajankohtainen. Ja toisaalta, enhän tiedä, jos olisin oikeasti joutunut miettimään ihan loppuun asti tuon hoitojen mahdollisuuden, että olisiko päätös ollut sama.
Mistään fyysisistä ominaisuuksista - hedelmällisyydestä tai ihanteellisesta synnyttäjän vartalosta - ei nähdäkseni mitenkään voi johtaa henkisiä ominaisuuksia: sitä kuinka hyvä äiti nainen lapselleen on. Ei mitenkään. Ihan muut ominaisuudet ratkaisevat. Yrityksissä hakea näiden asioiden välille tarkoituksellista syy- ja seuraussuhdetta ei ole järjen hiventäkään.
mutta se ei pääse alkamaan, jos on vaikka vahingottunut munajohtimet yms. ...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on kehittynyt länsimainen lääketiede, joka edes vähän tasoittaa luonnon vaikutusta ja säätelyä. Hulluja olisimme, jos emme turvautuisi lääketieteen apuun sairauksien ym. vaivojen osuessa kohdalle.
Kuinkahan moni meistä olisi nytkään elossa (tai edes terve) ilman jos luonto olisi saanut päättää?
koska jo äitini olisi lapsena sairastamaansa kuollut tuberkuloosiin.
Olen itse keskonen ja happikaapin kautta selvinnyt, joten siihenkin olisi taipaleeni jo katkennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tietysti olla ettei syytä koskaan saataisi selville. Mulla on jo yksi kehitysvammainen lapsi - syytä ei tiedetä, eikä sairautta tiedetä - voihan olla, että mulla on jotain vikaa munasolujen perimässä? Mutta sitä en vain tiedä.
En tiedä, jos en toista lasta saisi niin olisihan se sokki, mutta mitä sille sitten voisi tehdä? Ehkä kokeilla lapsettomuushoitoja, jos mies suostuisi. Mutta jos ei sittenkään lykästäisi, niin olisihan se kriisi, mutta kyllä mä siitä haluaisin selvitä.
Vaikka sitten ajattelemalla, että mahdollinen lapsi olisi ollut niin vammainen etten olisi jaksanut enää toista " samanlaista" hoitaa. Niin ja siis oman lapseni rakenteessa ei ole mitään vikaa, hänen päänsä ei vain toimi kuten pitäisi! Eikä sitä ole saatu missään magneettikuvassa selville, kaikki näyttää normaalilta, poika on sopusuhtainen ja kaunis lapsi.
Vierailija:
Minulla on löydetty vika,sen voi hoitaa. Aion käyttää mahdollisuuteni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensähän ne pennut, joista on huolehdittu, pitävät aikuisikään ehtineinä omista pennuista huolta. Laiminlyödyt laiminlyövät. Kärjistetysti. Luonto ei tee tietoisia valintoja, mutta se joka selviää, on vahva monin tavoin.
Vierailija:
Mistään fyysisistä ominaisuuksista - hedelmällisyydestä tai ihanteellisesta synnyttäjän vartalosta - ei nähdäkseni mitenkään voi johtaa henkisiä ominaisuuksia: sitä kuinka hyvä äiti nainen lapselleen on. Ei mitenkään. Ihan muut ominaisuudet ratkaisevat. Yrityksissä hakea näiden asioiden välille tarkoituksellista syy- ja seuraussuhdetta ei ole järjen hiventäkään.
ja jos poikasia hoivaa hyvin, ne varttuvat aikuisikään ja tekevät omia pentuja. Hedelmällinen kroppa ja hoivavietti toki ovat toisistaan riippumattomia tekijöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta joskus ajattelen, että lapseni olisi ollut parempi kuolla synnytyksessä. Hän olisi ilman lääketiedettä kuollut, mutta on pahasti vammainen ja sairas. Siis niin sairas, että en voi sanoa lapsen nauttivan elämästään.
- ei ap -
Kiva nähdä, että keskustelua on syntynyt.
Je en ole hoitoja vastaan mitenkään erityisesti ja ymmärrän täysin sen, että ihminen haluaa saada sen oman biologisen lapsen, keinolla millä hyvänsä.
En yritä tai edes halua tarkastella asiaa nyt emotionaaliselta kannalta, vaan täysin siltä pohjalta, että onko tässä kyseessä luonnonvalinta ja jos on niin mitä se merkitsee?
Aihe on vaikea, mutta minusta keskustelun arvoinen, enkä halua tietoisesti ketään loukata.
Minua kuitenkin kiinnostaa se, että näitä raskauskomplikaatioita minun nähdäkseni niin monella hoidetulla on. Ja en ole väittänyt, että kyseessä on joku valtakunnallinen tutkimus, minun huomioitani vain. Ne voivat olla kaikki tyynni sattumaa, mutta minussa ovat ajatuksia herättäneet.
Ajatus, esim. toisten geenien " paremmuudesta" ja toisten paremmasta " oikeudesta" lisääntymiseen ovat aina olleet punainen vaate, puhummehan me tässä nyt omasta lajistamme. Ja vaikka joskus lapsettomuus johtuisikin tästä luonnonvalinnasta, niin kukapa sen voi aukottomasti todistaa, että tietyllä henkilöllä on kyse siitä vai onko kyseessä joku täysin sattumanvarainen juttu, ehkä ulkopuolisesta asiasta johtuva tilapäinen lapsettomuus.
Mutta silti mietityttää, kun nykyään lapsen saaminen on jokaisen perusoikeus. Raskaus saatetaan alkuun mitä monimutkaisimmin keinoin. Ohitammeko me luonnonvalinnan liian laajasti ja mikä on seuraus?
Ja en myöskään ajattele, että luonnonvalinta on jonkun korkeamman voiman ohjauksessa. Vahva syö heikomman, se on se ankara laki. Siinä ei ole mitään armollista ja lempeää, sitä on turha inhimillistää.
Ajatukseni ovat laajia ja rönsyileviä, mutta lähinnä kai mietin, miten pitkään ihminen voi pelata luontoa vastaan menestyksellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen näin, terv. sairaan ja vammaisen lapsen äiti.
Olen identtinen kaksonen joka kärsin sekundäärisestä lapsettomuudesta. Samaan aikaan kaksoissisareni odottaa jo neljättä lasta.
Olemme eläneet ikämme samalla seudulla ja samalla tavalla,painomme on edelleenkin sama ja kroppamme samassa kunnossa,tietysti sisarellani hieman huonommassa kuosissa,kun on jo useamman lapsen synnyttänyt,mutta päälähtökohdat on samat.
Minulla on löydetty vika,sen voi hoitaa. Aion käyttää mahdollisuuteni.