Lue keskustelun säännöt.
Taaperolla jälki otsassa
08.11.2014 |
Lapsellamme on kehitysviivettä ilmeisesti ja olen ihmetellyt ja pohdiskellut asiaa jo parin vuoden ajan. Nimittäin lapsi oli edellä kehitystä vielä noin 10-11 kuukauden ikäisenä ja noin vuoden ikäisenä hänen aiemmat taidot alkoivat heiketä. Lapsi oli (pian ex-)mieheni hoidossa noin 11 kuukauden ikäisestä 1,5-vuotiaaksi kotona ja lapsen kehitys alkoi tosiaan heiketä melko pian sen jälkeen, kun lapsi jäi isänsä hoidettavaksi.
Aloin äsken jälkikäteen katsella kuvia ja vanhoja tekstiviestejä ja kuvaviestejä ajalta, jolloin lapsi jäi isänsä hoidettavaksi ja huomasin viestin, jossa mies kertoi lapsen lyöneen päänsä ovenkarmiin noin 11,5 kuukauden ikäisenä harjoitellessaan kävelemistä. Taapero muistaakseni käveli ns. "puita pitkin" tuon ikäisenä ja muistan, kun mies kesken työpäiväni soitti ja kertoi lapsen kaatuneen ja saaneen kuhmun otsaansa. Huolestuin aivan kamalasti ja pyysin häntä lähettämään kuvaviestin aiheesta. Kuvaviestin kuvassa näkyy vain vaaleanpunertava jälki epäselvästi, mutta muistan että tullessani kotiin kauhistuin selvää jälkeä otsassa. Miehen soittaessa taapero kuulemma oli nukkumassa, jolloin tiukkasin, oliko hän kuitenkin ollut normaalisti kaatumisen jälkeen tajuissaan jne. ja kuulemma hän oli ollut normaalisti ja käynyt sitten päiväunille melko normaaliin aikaan.
Lueskelin sitten netistä kaikenlaista aihetta sivuavaa ja huomasin, että pikkulasten kaatumajäljissä ei pitäisi näkyä selkeää esineen painaumaa. Kuitenkin tuolloin lapsen otsassa oli selkeä pystysuora punainen jälki, jonka mies sanoi aiheutuneen kulmaa vasten kaatumisesta. Aloin siis pelätä sitä, että hän oli kiivastunut lapselle ja tönäissyt hänet seinää vasten. Voiko siis törmäyskohteen jälki jäädä kävelemään opettelevan ikäisellä törmäyskohtaan (esim. otsaan)? Kyseinen jälki muuttui sen jälkeen mustelmaksi, joka kesti muutamia päiviä. Miten asiaa voisi jälkikäteen selvittää? Aion erota miehestä, jos hän on tahallisesti aiheuttanut kyseisen tilanteen tuolloin. Mies toisinaan valehtelee minulle pikkujutuistakin, joten en oikein uskalla luottaa häneen.
Kommentit (12)
8 jatkaav vielä. Meillä tooho poika oli vauvasta lähtien tosi sosiaalinen ja jokelteli jo todella aikaisin. Kävelemään oppiminen ja juoksu vei puolitoistavuotiaaksi pojan kaiken huomion ja meno oli todella älytöntä repimistä ja juoksua. Puhetta ei tullut mutta motoriset taidot olivat loistavat. Nyt lapsi kahden ja osaa noin kaksikymmentä sanaa ja oppinut kuukausi sitten vasta leikkimään. Eli kaikki muut taidot jäi ja meno täytti päivät. Meno oli todella hurjaa ja vaihe raskas. Älä vertaa muihin lapsiin. Minua harmittaa tosi paljon kun anoppi päivittelee aina kun toisen perheen lastenlapsi puhui jo kokonaisia tarinoita kaksivuotiaana. Niinpuhui hienoa, mutta ei hyppinyt trampoliinilla ja ajanut potkupyörällä. Lapset ovat yksilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lapsesi kehitys on hidastunut tai taantunut. Missä se näkyy konkreettisesti?
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 02:11"][quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 02:01"]
Ikävää että sulla on tällainen huoli. Toivottavasti epäilyksesi ei ole oikea, vaikka ihan ymmärrettävää miksi niin pelkäät.
En osaa neuvoa, mutta oon ymmärtänyt, että ihmiset jotka pahoinpitelevät lapsia, tekevät sitä usein. Joten jos vastaavia "haavereita" ei ole teillä sattunut useammin, niin en ehkä epäilisi miestä.
[/quote]
Ei ole tosiaan minun nähteni tapahtunut mitään pahoinpitelyyn viittaavaakaan. Kun olen itse kotona, mies hoitaa lasta ihan hyvin eikä ole koskaan ollut väkivaltainen häntä kohtaan. Ihmetytti vain se, kun lapselle alkoi ilmestyä mustelmia useammin hänen oltuaan isänsä hoidossa ja kaiken huippuna oli se punainen pystysuora jälki otsassa. Sinänsä ajanjakso oli juuri silloin, kun lapsi opetteli kävelemään ja oli juuri oppinut kävelemään ja mies itse selitti muuta kehityksen hitautta sillä, että kävelemään oppiminen veisi kaiken "energian" muulta oppimiselta. Mies kuitenkin toisinaan valehtelee minulle joistain pienistäkin asioista, joten en pysty luottamaan häneen tässäkään asiassa.
[/quote]
No mietihän nyt vielä! Lapselle alkoi ilmestyä kuhmuja ja sattua haavereita niihin aikoihin kun hän alkoi harjoitella kävelyä. Mitenköhän siinä niin kävikään?
Apua sun epäilyjä. Meillä tuli mustelmia ja ne harmittaa ja vekkwjä päähän juuri tuossa 1.- 2 v iässä. Vieläkin harmittaa, kun ei pystytty suojelemaan. Olisi pitänyt olla varovaisempi. Lapsi oli aika etevä ja oli useammin tilanteissa kuin sisaruksena. Kyllä kaatumisesta voi jäädä sellaisia jälkiä. Varsinkin, jos on sattunut kaatumaan sinänsä kulmaan.
Joskushan jää pehmytkudokseenkin sellainen kovettuma muistelmasta.
On voinut mennä otsalle pikkusen sisään siinä ja se jäänyt sitten.
ei kannata hysterisoitua. Vaikkei taju mennyt, niin silti oi jäädä pysyvä jälki.
Luulostat nyt mielestäni hysteriseltä. Jos ei ole muita merkkejä, niinkuin mainitset. Nin voitjhna kertoa miehellesi, että olet hysteerinen. Ehkä sitten ymmärtää sinua. Mutta tuollaiset epäilyt kyllä todella loukkaavat, jos niitä rupeat ukaaseiina erolle vaahtoamaan.
Joskushan tuollaiset ovat totta. Sinun tapauksessani kuullostaa että ei ole syytä.
Meidän nyt 1-vuotiaalla oli jalat ja pylly mustelmilla vähän väliä kun opetteli reilu 10kk ikäisenä kävelemään. Myös pää on saanut pari osumaan niin, että on tullut mustelma. Sen siitä saa kun taidot jäävät kiireen alle :)
Nyt kun osaa kävellä kunnolla, mustelmia on enää harvoin.
Uskoisin, että lapsen käytös isänsä lähellä kertoo paljon. Jos on ihan normaali, luottavainen ja rento, tuskin on syytä epäillä isää mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaa siis tietää, miten edetä, jos epäilee lasta hoitaneen henkilön kaltoinkohdelleen lasta. Samana päivänä, kun lapsi oli miehen mukaan "kaatunut", hän päiväuniltaan herättyään muistaakseni vaikutti ihan normaalilta ja omalta itseltään. Jälkikäteen tosiaan valokuvia ja viestejä katselemalla (ennen ja jälkeen kyseisen päivän) ja pohtimalla sekä tilanteen jälkeistä kehitystä miettimällä tulikin karmea epäilys, jos tapaturma on sittenkin ollut oikeasti vakavampi ja mies on vain valehdellut minulle. Tuolloin tosiaan tiukkasin ja kysyin aiheesta, mutta miehen mukaan lapsi oli vain kaatunut. Toisaalta se jälki oli ehkä liian voimakas pelkäksi kaatumisjäljeksi.
Siis yhden tapauksen johdosta epäilet (ex) miestäsi pahoinpitelystä, ja että lapsella olisi tästä syystä kehitysviivettä? Taidat nyt hakemalla hakea syytä syyttää miestä molemmista.
Ja kyllä mun lapselle jäi aikoinaan aikamoinen jälki, kun kaatui otsa edellä rappuralliin, joten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää että sulla on tällainen huoli. Toivottavasti epäilyksesi ei ole oikea, vaikka ihan ymmärrettävää miksi niin pelkäät.
En osaa neuvoa, mutta oon ymmärtänyt, että ihmiset jotka pahoinpitelevät lapsia, tekevät sitä usein. Joten jos vastaavia "haavereita" ei ole teillä sattunut useammin, niin en ehkä epäilisi miestä.
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 02:01"]
Ikävää että sulla on tällainen huoli. Toivottavasti epäilyksesi ei ole oikea, vaikka ihan ymmärrettävää miksi niin pelkäät.
En osaa neuvoa, mutta oon ymmärtänyt, että ihmiset jotka pahoinpitelevät lapsia, tekevät sitä usein. Joten jos vastaavia "haavereita" ei ole teillä sattunut useammin, niin en ehkä epäilisi miestä.
[/quote]
Ei ole tosiaan minun nähteni tapahtunut mitään pahoinpitelyyn viittaavaakaan. Kun olen itse kotona, mies hoitaa lasta ihan hyvin eikä ole koskaan ollut väkivaltainen häntä kohtaan. Ihmetytti vain se, kun lapselle alkoi ilmestyä mustelmia useammin hänen oltuaan isänsä hoidossa ja kaiken huippuna oli se punainen pystysuora jälki otsassa. Sinänsä ajanjakso oli juuri silloin, kun lapsi opetteli kävelemään ja oli juuri oppinut kävelemään ja mies itse selitti muuta kehityksen hitautta sillä, että kävelemään oppiminen veisi kaiken "energian" muulta oppimiselta. Mies kuitenkin toisinaan valehtelee minulle joistain pienistäkin asioista, joten en pysty luottamaan häneen tässäkään asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="08.11.2014 klo 02:00"]
Siis yhden tapauksen johdosta epäilet (ex) miestäsi pahoinpitelystä, ja että lapsella olisi tästä syystä kehitysviivettä? Taidat nyt hakemalla hakea syytä syyttää miestä molemmista.
Ja kyllä mun lapselle jäi aikoinaan aikamoinen jälki, kun kaatui otsa edellä rappuralliin, joten...
[/quote]
Toivottavasti tosiaan panikoin turhaan ja mitään oikeaa syytä ei ole. Tässä yön väsyneimpinä tunteina joskus saatan alkaa mietiskellä liikaa ja tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Aion kuitenkin kysyä hyvin tarkkaan mieheltä tuon pohtimani asian ja tarvittaessa (jos en saa tarpeeksi tyhjentävää vastausta) varmuuden vuoksi käytän lasta vielä tarkemmissa tutkimuksissa lääkärillä, jotta saan ainakin selvyyden asiasta. T. AP
Pelkäät siis kehityshäiriötä? Otsaluu on vahvin luu kallossa joten näin näppituntumalta epäilisin ettei tuolla vahingolla ole osaa kehityksen viivästymiseen. Onko neuvolassa kiinnitetty asiaan huomiota? Usein käy niin, että kun taapero oppii jonkun uuden asian muut asiat voivat hetkellisesti jäädä paitsioon. Esim, jos oppii aikaisin kävelemään voi puhe tulla myöhemmin tai jos oppii aikaisin puhumaan ei liikkuminen niin kovin kiinnostakaan:-) Sinuna kyllä ottaisin mahdolLisen viivästymän esille neuvolassa, he osaavat sanoa onko syytä huoleen.
Minä en kyllä allekirjoita tuota, että lapsella ei olisi selvää jälkeä kaatumisesta. Meillä toinen ollut kauhea tooho, ja lähti 9 kuukautisena kävelemään ja sen jälkeen juossut joka paikkaan. Kaatumisia on ollut paljon kun vauhti on ollut kovaa ja taidot ei ole riittäneet. Jälkiä on ollut selvistä terävistä jäljistä suuriin kuhmuihin ja juurikin pään alueella. Jos kaatuu ulkotrallinterävään reunaan tulee terävä jälki. Tuskin tuo kaatuma on aiheuttanut lapsesi kehitysviivästymää. Taantuminen tarvitsee toki tutkia, ota yhteyttä neuvolaan, ilmaise huolesi ja pyydä päästä tutkimuksiin. Ymmärrän että huolesi on suuri. Voimia