Lue keskustelun säännöt.
Monellako välien säilyttäminen tarkoittaa sitä, että pitää ryhtyä kynnysmatoksi?
07.11.2014 |
Eli suututaan, jos sanot ei ja perustelet kantasi nätisti.
Ja sitten mahdollisesti juorutaan ja paisutellaan ympäri sukua asia kertomalla mahdollisimman dramaattisesti ja toinen puoli jätetään kertomatta?
Joudutko usein selittelemään kaikille mukaan joutuneille osapuolille kuinka asia todellisuudessa meni?
Joudutko siis tahtomattasi törkeästi pelinappulaksi ja selvittelemään koko "pelin" joka on selkäsi takana kyhätty?
Pidätkö tuollaisiin sukulaisiin enää yhteyttä?
Jos, niin miksi?
Kommentit (44)
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:16"]
Ei ole ollut tarvetta ryhtyä kynnysmatoksi. Tietty nöyryys on ollut hyväksi, varsinkin suvun vanhimpien edessä. Ja myös viisaasti vaikeneminen eli aina ei ole tarpeellista saada sanotuksi viimeistä sanaa.
[/quote]
Viimeistä sanaa? Tarkoitatko, että erimielisyyksien selvittäminen keskustelemalla on sen viimeisen sanan sanomista?
Nöyryys vanhempia kohtaan? Siis et saa sanoa ei, vaikka jokin asia olisi periaatteitasi vastaan tai sinua jopa kiusataan?
Kaikenlaisiako vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa vain sen takia, että heillä on ikää, vaan ei käytöstapoja?
[/quote]
Minkä ihmeen takia sinun on aivan pakko kärjistää jokainen asia, jonka joku toinen on todennut yrittäen jokaista osapuolta ymmärtää? Älä vääristele toisten sanoja ja käyttäydy, kuin kaikki eriävät mielipiteet olisivat henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan.
Etkö juuri SINÄ pyri ymmärtämään vain omaa puoltasi tarinasta, etkä ota vastaan kenenkään toisen näkökantaa? Taidat olla aikamoinen marttyyri. Kokeilin itsekin uhriasennetta jonkin aikaa, mutta kyllästyin. Move on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 19:10"]
Lisään vielä, että olen kykeneväinen tekemään itsenäisiä päätöksiä, vaikka ei:n sanominen onkin ollut vaikeata.
Otan aina osapuolet huomioon ja nyttemmin olen tajunnut, että olen jättänyt itseni halut ja tunteet huomioimatta.
Haluan myös ajatella omaa tahtoani ja kun tunnen tekeväni oikein, en tee itseäni kohtaan enää väärin vain miellyttääkseni vanhempaa ihmistä. Miksi tekisin niin itseni kustannuksella?
[/quote]
Sinä sen sanoit!
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 19:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:16"]
Ei ole ollut tarvetta ryhtyä kynnysmatoksi. Tietty nöyryys on ollut hyväksi, varsinkin suvun vanhimpien edessä. Ja myös viisaasti vaikeneminen eli aina ei ole tarpeellista saada sanotuksi viimeistä sanaa.
[/quote]
Viimeistä sanaa? Tarkoitatko, että erimielisyyksien selvittäminen keskustelemalla on sen viimeisen sanan sanomista?
Nöyryys vanhempia kohtaan? Siis et saa sanoa ei, vaikka jokin asia olisi periaatteitasi vastaan tai sinua jopa kiusataan?
Kaikenlaisiako vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa vain sen takia, että heillä on ikää, vaan ei käytöstapoja?
[/quote]
Minkä ihmeen takia sinun on aivan pakko kärjistää jokainen asia, jonka joku toinen on todennut yrittäen jokaista osapuolta ymmärtää? Älä vääristele toisten sanoja ja käyttäydy, kuin kaikki eriävät mielipiteet olisivat henkilökohtainen hyökkäys sinua vastaan.
Etkö juuri SINÄ pyri ymmärtämään vain omaa puoltasi tarinasta, etkä ota vastaan kenenkään toisen näkökantaa? Taidat olla aikamoinen marttyyri. Kokeilin itsekin uhriasennetta jonkin aikaa, mutta kyllästyin. Move on.
[/quote]
Mielestäni Ap on kuvaillut selväsanaisesti sen liiemmin kärjistämättä. Hän ei vaikuta marttyyriltä, vaikka onkin suht vanha oppiessaan viimein sanomaan ei, sori Ap;)
Sinusta saa kyllä mielestäni erittäin epämiellyttävän ihmisen kuvan.
Sinä taidat itse nähdä vain oman tilanteesi. Pisti silmääni, että toitotat jatkuvasti kyseessä olevan vanhuksen ja sairaudeksikin povasit, mutta Ap:n tilanteessahan ei niin näyttänyt olevan. Luitko lainkaan tai etkö vain halua ymmärtää toisiakin näkökantoja?
muutamat ystävät, ja veli tekevät noin. Olen alkanut pitämään vähän etäisyyttä
Katkaisin välit. Ilkeitä ihmisiä EI TARVITSE sietää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 19:06"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 18:16"]
Ei ole ollut tarvetta ryhtyä kynnysmatoksi. Tietty nöyryys on ollut hyväksi, varsinkin suvun vanhimpien edessä. Ja myös viisaasti vaikeneminen eli aina ei ole tarpeellista saada sanotuksi viimeistä sanaa.
[/quote]
Viimeistä sanaa? Tarkoitatko, että erimielisyyksien selvittäminen keskustelemalla on sen viimeisen sanan sanomista?
Nöyryys vanhempia kohtaan? Siis et saa sanoa ei, vaikka jokin asia olisi periaatteitasi vastaan tai sinua jopa kiusataan?
Kaikenlaisiako vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa vain sen takia, että heillä on ikää, vaan ei käytöstapoja?
[/quote]
Tarkoitan viimeisen sanan sanomisella sitä, että vängätään asiasta ilman, että kumpikaan antaa piiruakaan periksi. Vaikka miten tietäisi olevansa itse oikeassa ja toisen väärässä, joskus voi lopettaa vänkäämisen ja antaa toisen pitää päänsä. Itse omassa mielessään tietää, miten asia oikeasti on ja se riittää.
Nöyryys vanhempien ihmisten edessä tarkoittaa sitä, ettei mene päällepäsmäröimään tai mitätöimään iäkkäämmän ihmisen sanomisia, mielipiteitä tai uskomuksia. Jos vanha ihminen ei pyydä neuvoamme, niin ei mennä sitä hänelle tyrkyttämäänkään. Mutta voimme silti kuunnella, kun vanha ihminen alkaa neuvomaan meitä itseämme. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, you know ;)
Käytöstapojen puute voi liittyä ihan vanhuuteenkin. Tai oikeammin kyse on siitä, että aivot tuottavat vanhuksen ajatuksen puheeksi ennenkuin vanhus ehtii karsia siitä epäsopivuudet pois. Vanhus siis sanoo, mitä ajattelee, vaikka vielä muutama vuosikymmen aiemmin hän ajatteli ensin, mitä sanoisi. Tietysti on niitäkin vanhuksia, joilta on puuttunut käytöstavat aina, mutta pääsääntöisesti tämän päivän 70-90 -vuotiaat on kasvatettu melkoisessa kurissa ja herrannuhteessa ja työelämäkin on ollut aiemmin huomattavasti enemmän käytöstapoja vaativaa kuin nykyisin.
[/quote]
Ja tuon tekeminen pohjustaa suhteenne sille, että vanhempi ihminen jatkaa vallankäyttöään ja saat sietää enemmän paskaa.
Nimim. tiedän tunteen
[/quote]
Mitä ihmeen vallankäyttöä? Jos annan vanhuksen pitää omat uskomuksensa ja oman päänsä, mutta elän omaa elämääni kuitenkin juuri niinkuin haluan, niin mitä vallankäyttöä tarkoitat? Valtaa mihin?
[/quote]
Ei ole kyse vanhuksesta.
Se, että hän painostaa minua toimimaan omien mieltymyksiensä mukaan, vaikka olen monesti sanonut etten tahdo tehdä tuota asiaa.
Ja jos en tee niinkuin hän tahtoo, on helvetti irti!
Olen aikuinen nainen 40v, kahden lapsen äiti.
[/quote]
No minkä ikäinen tämä ei-vanhus on? Joillakin aivo alkaa selvästi lahota kuusikymppisenä, vaikka jalat lentäisivät miten vikkelään. Jos luonne on ollut hankala aiemminkin, läheiset eivät välttämättä huomaa muutosta.
Mutta siis kunnioitus on aika hankala asia. Joitain ihmisiä pitäisi vastustaa nimenomaan kunnioituksesta, toisia taas silittää myötäsukaan, ja toisissa asioissa ehkä eri suuntaan. Riippuu toisen vastaanottokyvystä. Mutta nöyryyskään ei ole sama asia kuin nöyristely. Jälkimmäisestä on parempi pidättäytyä, ellei ole oma henkikulta siitä kiinni.
Omia vanhempiani olen totuttanut asteettain siihen, että lyhennän heidän liekaansa ja pidennän omaani. Ovat alkaneet tottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenties et vastannut minulle, sillä itse olen laittanut vain yhden postauksen tänne, enkä ole lainkaan maininnut mistään vanhuksesta? :) Mutta ehkä luit väärin.
Itsekin opin vasta aikuisena sanomaan ei ja ensin siis olinkin itsekkäästi mielestäni ainoa urhi aina, ja ainoa, jota ei ymmärretä. Mutta se, että opettelee pitää puolensa ei tarkoita sitä, että sitten saakin itse alkaa pitää muita ovimattoinaan, kun itseä on pidetty. Niin siinä kuitenkin valitettavasti usein käy.
Mutta toisaalta psykologit sanovat, että ihminen alkaa itse kohdella muita kuin häntä itseään on kohdeltu (kaltoin), osittain oppiakseen tästä käytöksestä pois. Oppiakseen: Minulle on tehty näin, mutta minä en ole tällainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 20:13"]
Kenties et vastannut minulle, sillä itse olen laittanut vain yhden postauksen tänne, enkä ole lainkaan maininnut mistään vanhuksesta? :) Mutta ehkä luit väärin.
Itsekin opin vasta aikuisena sanomaan ei ja ensin siis olinkin itsekkäästi mielestäni ainoa urhi aina, ja ainoa, jota ei ymmärretä. Mutta se, että opettelee pitää puolensa ei tarkoita sitä, että sitten saakin itse alkaa pitää muita ovimattoinaan, kun itseä on pidetty. Niin siinä kuitenkin valitettavasti usein käy.
Mutta toisaalta psykologit sanovat, että ihminen alkaa itse kohdella muita kuin häntä itseään on kohdeltu (kaltoin), osittain oppiakseen tästä käytöksestä pois. Oppiakseen: Minulle on tehty näin, mutta minä en ole tällainen.
[/quote]
En pidä itseäni uhrina enkä marttyyrinä.
Osaan olla hiljaa, mutta kun sanoin ensimmäisen kerran ei, asia oli todellakin sellainen mihin piti puuttua (!), niin silloin alkoi marttyyriesitykset ja soopan levittely ympäriinsä.
Olen elänyt kaikesta huolimatta omaa elämääni ja nauttinut siitä.
Kun sitten yritin tulla vastaan (monesti), niin se vain pahensi asioita.
Tuossa ei kovin marttyyri voi olla, en edes levittele asiaa kenellekään, eikös juuri marttyyrit niin tee? En itke asiaa, eikös juuri marttyyrit tee niinkin?
Olen hyväksynyt asiat...viimein. Olen yrittänyt keskustella asioita, mutta kaikki eivät keskustelemaan kykene, vaan hoitavat asiat selän takana mieluiten juoruten suu vaahdossa ja itkien, vääristäen asiat.
Olen siis kaikkeni koettanut ja nyt huomannut ainoastaan etääntymisen olevan se minulle oikea vaihtoehto
Tuo ihminen on terapian tarpeessa, sen ymmärrän, mutten tietenkään voi neuvoa häntä, hän alkaisi itkeä ja loukkaantuisi. Joten toivon hänelle vain hyvää ja jatkan itse ilman tuota kiusaamista.
En ole mennyt sieltä mistä aita matalin ja minulla on usea todistaja tässä keississä. Kyse on ihan täyspäisestä ihmisestä, jolla nyt vaan sattuu tunteet välillä olla dramaattisestikin enemmän esillä kuin järki ja sitten taas ei tahdo nähdä omaa käytöstään. Hän on myös todella hyvä valehtelemaan.
Olisikin vanhuus kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sinua 31! Toivon sinulle jaksamisia irroittaa itsesi vahingollisesta suhteesta. Ei Ap, mutta läheltä liippaa osa kokemusmaailmaa.
Olen miettinyt välien katkaisua äitiini, koska häntä ei kiinnosta muu kuin oma napa. Hän ei ole ikinä ollut tukenani missään :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voit paremmin sitten. Ensin voi tosin tulla tietty "suruaika", mutta sen jälkeen... :)
"Ja sitten mahdollisesti juorutaan ja paisutellaan ympäri sukua asia kertomalla mahdollisimman dramaattisesti ja toinen puoli jätetään kertomatta?"
Joo just näin! isosisko harrastanut tätä jo pidempään on oikea DramaQueen vaikka emme ole edes puhuneet/nähneet yli viiteen vuoteen! jos ei lasketa mukaan jotain hautajaisia joissa emme puhuneet! tällä palstalla hän juhli "voitonriemuaan" että voitti kuulemma minut jossain oikeudenkäynnissä jossa en edes ollut ja pisti mukaan vittuiluja! enpä viittinyt ruveta kynnysmatoksi, en tiennyt mistä kyse ja asia ei kiinnostanut yhtään, hyvä jos voitti jotain minua ei voisi paskan vertaa asia kiinnostaa. Olen matkustanut koko ajan enkä todellakaan ole kiinnostunut jostain ongelmista joita sukulaiset itse itselleen hommaavat! Minulla on onneksi oma elämäkin ettei tarvitse sukua kiusata ja vaivata, keskityn vain itseeni ja niihin ihmisiin joista pidän ja jotka ovat ystävällisiä. Lähinnä vaan tuntuu lapselliselta ja säälittävältä käytökseltä tuollainen leijuminen. Vaikka onhan se hyvä, jos joku tuntee voittaneensa jotain tuolla tavoin :DD *Nauraa partaansa vaikka onkin parraton*
[quote author="Vierailija" time="10.11.2014 klo 00:03"]
"Ja sitten mahdollisesti juorutaan ja paisutellaan ympäri sukua asia kertomalla mahdollisimman dramaattisesti ja toinen puoli jätetään kertomatta?"
Joo just näin! isosisko harrastanut tätä jo pidempään on oikea DramaQueen vaikka emme ole edes puhuneet/nähneet yli viiteen vuoteen! jos ei lasketa mukaan jotain hautajaisia joissa emme puhuneet! tällä palstalla hän juhli "voitonriemuaan" että voitti kuulemma minut jossain oikeudenkäynnissä jossa en edes ollut ja pisti mukaan vittuiluja! enpä viittinyt ruveta kynnysmatoksi, en tiennyt mistä kyse ja asia ei kiinnostanut yhtään, hyvä jos voitti jotain minua ei voisi paskan vertaa asia kiinnostaa. Olen matkustanut koko ajan enkä todellakaan ole kiinnostunut jostain ongelmista joita sukulaiset itse itselleen hommaavat! Minulla on onneksi oma elämäkin ettei tarvitse sukua kiusata ja vaivata, keskityn vain itseeni ja niihin ihmisiin joista pidän ja jotka ovat ystävällisiä. Lähinnä vaan tuntuu lapselliselta ja säälittävältä käytökseltä tuollainen leijuminen. Vaikka onhan se hyvä, jos joku tuntee voittaneensa jotain tuolla tavoin :DD *Nauraa partaansa vaikka onkin parraton*
[/quote]
Minulla on myös sisko dramaqueen. Hän on kova arvostelemaan, juoruilemaan ja tuomitsemaan, muttei nää omia ehkä jopa samoja(!) tekoja tai sanomisiaan. Taitaa olla liian lähellä itseään:)
Parasta tosiaan elää loitolla tuollaisista pahalla mielellä ratsastajista?
Onko teillä pieni ikäero?Olisko hää ehkä jopa sisaruskateutta?
En ymmärrä miksi olisin jonkun kynnysmatto vaikka kuuntelisinkin välillä p..kapuhetta, ehkä työn puolesta olen oppinut että toinen ihminen voi päästää suustaan ihan mitä tahansa ja se ei minua liikuta. Teen niinkuin parhaaksi näen, jos en erityisesti ole kysynyt toisen mielipidettä.
Minulla ainakin. Joudun mielistelemään ja ymmärtämään isäni mielipiteitä. Minun mielipiteissäni on sen sijaan aina jotain väärin. Esim. Se kun etsin asuntoa lyhyellä varoitusajalla ja iloisena ilmoitin että nyt oli 2 asuntoa tarjolla. Näytin asunnot netistä ja kerroin kumpaan haluaisin mieluummin. Isäni oli sitä mieltä että juuri siihen mihin halusin ei kannattaisi muuttaa koska kaikki palvelut ovat kaukana. Sanoin että 13min. Menee kävellen kauppakeskukseen jossa hyvät palvelut ja 2 ruokakauppaa 5 min. Kävelymatkan päässä. Vastaukseksi tuli että mietippä nyt, jos on pakkastakin talvella niin.. olin aivan ihmeissäni mitä hän ajaa takaa. Ja kuulemma netin kartat eivät enää pidä paikkaansa johon sanoin että kävimme kaverini kanssa paikan päällä katsomassa.. toisessa asunnossa kauppaan kävelee 45min. Niin onpa jännä tämä miten iso ihminen tekee kärpäsestä härkäsen.
Ja vielä tuohon se että väittely oli aivan älytön. Itse olisin mielissäni jos lapseni saisi asunnon josta itse pitäisi. Olen jopa jättänyt hakematta kouluun opiskelemaan haluamalleni alalle koska isäni mielestä olisi pitänyt mennä suoraan töihin vaan. Nyt olen siivooja.
Lisään vielä, että olen kykeneväinen tekemään itsenäisiä päätöksiä, vaikka ei:n sanominen onkin ollut vaikeata.
Otan aina osapuolet huomioon ja nyttemmin olen tajunnut, että olen jättänyt itseni halut ja tunteet huomioimatta.
Haluan myös ajatella omaa tahtoani ja kun tunnen tekeväni oikein, en tee itseäni kohtaan enää väärin vain miellyttääkseni vanhempaa ihmistä. Miksi tekisin niin itseni kustannuksella?