Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olit, kun sait kotisi viimeisteltyä?
19.10.2014 |
Milloin siis viimein pääsit eroon kaikenmaailman opiskelu- ym. aikojen eriparisista huonekaluista, siskon kummin kaimalta saaduista sohvista ym romppeesta, joita kotiisi oli päätynyt vain siksi kun ei ollut varaa parempaankaan?
En tarkoita tällä siis sellaisia perittyjä esim. antiikkihuonekaluja tai muita vastaavia, jotka haluatkin pitää?
Kommentit (10)
Jos tuota tarkoitat viimeistelyllä, niin sitten olen viimeistellyt kotini sinä hetkenä, kun suljin lapsuudenkodin oven takanani. Olen alusta asti ostanut harkiten huonekaluja ja tavaroita niin, että olen aikonut käyttää juuri niitä niin kauan kunnes hajoavat. Samat kamat ovat olleet nyt kod(e)issani 20 vuotta, ja yhä kelpaavat mainiosti. Eivät ole kalleimpia merkkituotteita mutta sellaisia, että miellyttävät minun silmääni ja sopivat yhteen keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
43 v ja en ole saanut. Ennen avioliittoa ja lapsia tavaramääräni oli järkevä ja koti kohtuullisen kivan näköinen, mutta nykyisessä tilanteessa ei toivoakaan!
Esteet
1. mies (keräilijä, tottunut kotonaan painajaismaiseen tavaramäärään)
2. anoppi (piilottaa tavaraa meille, tarvitsisi porttikiellon)
3. lapset (viattomia, mutta kasvavat vinoon saamiensa vaikutteiden vuoksi, kun en yksin saa tavaramäärää hallintaan)
[quote author="Vierailija" time="19.10.2014 klo 14:23"]
Jos tuota tarkoitat viimeistelyllä, niin sitten olen viimeistellyt kotini sinä hetkenä, kun suljin lapsuudenkodin oven takanani. Olen alusta asti ostanut harkiten huonekaluja ja tavaroita niin, että olen aikonut käyttää juuri niitä niin kauan kunnes hajoavat. Samat kamat ovat olleet nyt kod(e)issani 20 vuotta, ja yhä kelpaavat mainiosti. Eivät ole kalleimpia merkkituotteita mutta sellaisia, että miellyttävät minun silmääni ja sopivat yhteen keskenään.
[/quote]Tämä linja on itsellänkin ollut, mutta kyllähän nyt esim. 30 vuotta vanha työpöytä alkaa jo rispaantua kulmista, ovet tippua jne vaikka onkin käypä peli noin muuten ottaen. Jos näin ajattelen, ei vaihtoon mene kuin kaverin mieheltä saatu sohva, mutta kyllä todellisuudessa kotonani on vielä muutakin viimeisteltävää. Olen itse 35 ja asunut poissa lapsuudenkodista 18-vuotiaasta eikä siis vielä ole valmista. ap
Olen nyt 24 ja asunto alkaa näyttää aikalailla siltä kuin haluankin sen näyttävän. Alkuun oli eriparisia sieltä täältä haalittuja huonekaluja joita olen heivannut pois tietoisesti vähän kerrallaan. Olkkari on täysin sellainen kuin haluan, keittiö uusia tuoleja vailla ja kylppäri pitäisi remontoida mutta muuten..
Kotia ei kuulukkaan saada valmiiksi. Koti on jatkumo joka elää mukana eri elämänvaiheissa. Sen olen oppinut ja lakannut vaivaamasta päätäni eriparisilla tavaroilla.
Sitäpaitsi eriparisuus on tyylikästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihan vaan huonekaluista puhutaan, niin minulla on aina ollut sellaiset kuin haluan. Osa on lapsuudenkodista (ei antiikkia), mutta kuitenkin mieleistäni.
Mutta kaikkia muuttolaatikoita en ole ole vieläkään purkanut, vaikka muutin nykyiseen kotiini 15 vuotta sitten. Ei niille ole täällä muutakaan paikkaa. Hamsterin luonteella olen muutenkin kerännyt vuosien varrella kaikenlaista krääsää.
En toisaalta ole ajatellut koskaan, että kodin pitäisi olla "valmis" jonain päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haluaisin jättää lapsille muistoja kauniista tavaroista aivan kuten itsellenikin jäi lapsuudenkodista. Haluan että on joitakin esineitä jotka aina ovat meillä ja lapset voisivat aikuisena muistella lapsuutta kun vaikka istuvat samoilla keittiön tuoleilla.
Kolmikymppisenä aloin ostaa parempia, pitempään kestäviä huonekaluja ja olen jatkanut täydentämistä ja vaihtanutkin joitakin vuosien myötä. Yksi loistava ratkaisu on paksummat, hyvälaatuiset matot jotka voi helposti imuroida ja jotka pysyvät hyvin paikoillaan. Mm itämaiset matot ( joissa on valtavasti väri- ja kuviovaihtoehtoja) kestävät ikuisesti eikä niitä tarvitse välttämättä edes pestä jos ei tule hirveitä kaatoja tai tahroja. Ja kun valitsee sellaisen josta itse tykkää, ei kyllästy koskaan katsomaan sitä. Mulla on ollut turkkilainen villamatto jo 24 vuotta ja se on täysin pätevä ja erittäin kaunis edelleen.
En saa kotiani tuollaiselle tasolle todennäköisesti ikinä. Nyt ikää 35v, lapsia kolme, rahaa vähän ja olen asunut poissa lapsuudenkodistani jo 17 vuotta. Ei minulla ole kerta kaikkiaan varaa heivata kaikkia huonekalujani pellolle vain siksi, että ne sattuvat olemaan eri paria. Ja vaikka rahaa olisi, luulen, että käyttäisin sen johonkin tärkeämpään, kuten matkusteluun.