En ymmärrä kälyä!

Ehkä ap on moukka wt ja käly vain ei enää jaksa edes esittää kiinnostunutta. Jos kälyn mies kärsisi tilanteestaan, hän varmaan ottaisi eron.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:44"]

Ei saa tuomita sitä naista kun ette tiedä syytä. Väkisinkin ainakin mulle tulee sellainen tunne etä mies on kotona väkivaltainen ja pakoitaa naisen saapumaan näihin tilaisuuksiin.

Olen nähnyt aika läheltä vastaavan laista perhe-elämään. Vasta vuosien jälkeen selvisi että se mies oli todella väkivaltainen kotona. Vaikka muita kohtaan oli todella mahtavan ystävällinen.

Ei varmaan selviä puhumalla sille miehelle. Vaan jonkun pitäs päästä jututtamaan sitä naista.  Saattaapa olla että miehesi tietääkin siitä ja ei halua sen tähden ottaa asiaan esiille. Tuntee myötä häpeää mutta ei halua puuttua asiaan.

[/quote]

Hei, Anoppini on hienotunteinen introvertti, mieheni myös, minä vähän avoimempi. Mieheni pikkuveli on hoitoalalla töissä, hän on avoin ja lämmin ihminen. Hän ei tekisi pahaa kärpäsellekkään. 

Käly puolestaa ainut lapsi nukkuu edelleenkin 5v. avioliiton ja pitkän seurustelun jälkeen vanhempiensa kodissa niinä kertoina, kun miehellään on yövuoro. Mies menee sinne nukkumaan aamulla töistä tullessa. Heillä ei ole lapsia. Käly viettää vanhempiensa luona kaikki joulut, vaikka miehensä haluaa olla oman sukunsa kanssa. Miehensä ei voi koskaan viettää miesten saunailtaa, koska vaimonsa pitää sitten mennä kotiinsa yöksi, ei uskalla tai halua nukkua yksin.

Mielestäni tuo kuulostaa siltä prinsessasyndroomalta.

ap

[/quote]

Auts. Kuulostaa ihan samalta kuin mitä minä olin 19-vuotiaana poikaystäväni kanssa. Käyttäydyin kuin prinsessa enkä oikeastaan ihan periaatesyistä tykännyt parista poikaystävän kaverista. Kehitin ihan typerästä syystä suunnattoman katkeruuden yhtä sen kaveria kohtaan ja sitten jos poikaystävä ikinä halusi olla sen kanssa tekemisissä, niin näytin vitutukseni mököttämällä. Pari kertaa tämä kaveri yritti selvitellä asiaa mun kanssa, mutta silloin en tietenkään voinut sanoa, että mistä on kyse kun tiesin itsekin että asia on niin tyhmä ja pieni, käytännössä siis mitään syytä ei edes ollut.

Olin ihan hirveä dorka teininä. Olin vain päättänyt, että poikaystävän ei pidä olla tekemisissä ainakaan niin paljoa tiettyjen ihmisten kanssa, ja jos mä jouduin olemaan tekemisissä niiden kanssa, niin sitten sentään osoittaisin mieltäni oikein urakalla siinä toivossa, että mies tai ne muut tajuaisi jatkossa olla ehdottamatta yhteistä tekemistä. Kaiken piti mennä mun pillin mukaan ja yritin pitää miestä tossun alla minkä pystyin. Ylläri se suhde ei kestänyt pitkään, mutta onneksi sentään itse opin siitä jotain. :D

Ehkä sä olet joskus sanonut jotain, josta sisko on päättänyt loukkaantua eikä millään halua päästää siitä tunteesta irti tai edes selvittää asiaa? Jotkut ihmiset vain ei osaa ottaa puheeksi sitä, että on kokenut tulleensa loukatuksi, vaan mieluummin vaikka sitten mököttää.

[/quote]

Kälyni lähentelee kolmee kymppiä, tosin vaikuttaa nuremmalta.

ap

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:20"]

Ollan näissämökötys tilanteissa ihan pienellä porukalla ja tunnettu vuosia. En enään selittäisi ujoudella pois. Olen  ollut myös heillä mieheni veljen 30v. juhissa joissa oli iso määrä ihmisiä miehensä koulu ja työkavereita plus perheenjäseniä. Ei hän siellä ollut yhtään vetäytynyt, keskusteli ja osallisttui. 

Myös ihan alkuaikoina, kun tutustuimme hymyili ja oli normaali. Olisi omituista josmuuten eiole ujo,mutta perheseurassa ujoutuu? Eikö se just pitäisi olla toisin päin.

ap

[/quote]

Siellä 30-vuotisjuhlassa hän oli "tasoisessaan" seurassa. Ne ihmiset olivat hänen kanssaan samalla aaltopituudella ja hänelle läheisiä, koska hän on heidän kanssaan tekemisissä joka ikinen päivä ja he keskustelevat hänelle tärkeistä ja läheisistä asioista. Heidän kanssaan hänen on helppo olla.

Käly on varmasti alkuaikoina yrittänyt parhaansa sinunkin kanssasi, koska hän on yrittänyt ajaa itsensä sisään sukuun. Hän ei varmaankaan ole sittenkään löytänyt yhteistä säveltä ja tuntee olonsa aina vain ulkopuoliseksi teidän seurassanne.

Minulla on vähän sama juttu mieheni suvun kanssa. Alussa minäkin yritin tehdä itseäni tykö, mutta en enää jaksa. Miehen suku ja siihen liittyneet ihmiset ovat niin eri maailmasta, että minä en jaksa enää tekokiinnostua heidän puheenaiheistaan, täydellisisten äitien itsekehuista, muiden avioliiton kautta sukuun tulleiden haukkumisista, työasioista joissa samalla rikotaan vaitiolovelvollisuutta (ja odotetaan minun tekevän samoin). Tulen kyllä mukaan juhliin ja hymyilen siellä, mutta en jaksa puhua monellekaan.

Mieheni ei kärsi asiasta, häntäkin vähän hävettää jotkut ihmiset siellä. Luulen, että lankoasi ei lainkaan häiritse kälysi käytös. Ehkä hän sen sijaan häpeää sinun käytöstäsi?

[/quote]

Juhlat olivat miehensä 30v. juhlat joissa lähinnä miehen sukua ja vanhoja koulukavereita, osa kälylle tyhtä tuntemattomia, kuin minullekkin.

ap

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:15"]

21 jatkaa. Minusta varmaan saa sen käsityksen, että olen suvun parissa ikävä tuppisuu. Ja muutaman kerran muistan, jolloin koin erilaisella tavalla viihtyväni mummolassa. Silloin siellä oli muutakin porukkaa ja mietin, että minähän voin jutskata täällä aivan eri tasolla kuin tavallisesti. Miksi? Nämä olivat kiinnostuneita asioistani.

Kun käyn kylässä, minun täytyy tarkkaan miettiä, mistä voin puhua. En voi puhua paljoa omista tunteistani ja ongelmistani, niitä voidaan käyttää tarvittaessa minua vastaan. Jos kerron jostain lapsen ongelmasta, asia paisutetaan aivan erilaiseen mittakaavaan, kuin olisin halunnut. Asioita myös kerrotaan eteenpäin ja suuhuni laitetaan sanoja, joita en ole sanonut. Tyypillistä on, että poissa olevista kerrotaan ikävään sävyyn, varmaan minustakin. Ihmiset kääntävät jännällä tavalla takkinsa riippuen porukasta. Jos joku on ollut kanssani samaa mieltä joskus aiemmin, voi olla että seuraavalla kerralla jään yksin puolustamaan (jotain tosi vähäistäkin) asiaa. Paremmaksi olen kokenut vaikenemisen/seurailun.

Suku on jotenkin jakaantunut niin, että "ydinperheeseen" kuuluvat miehen vanhemmat ja muut sisarukset perheineen, ovat paljon tekemisissä päivittäin. Meidän perhe muodostaa jonkinlaisen mustalammaslauman.

Mutta kaikesta tästä avautumisesta voisin sanoa koontina, että minua pidetään varmaan hiukan töks-töks-tätinä, mutta siihen on syynsä, valitettavasti.

[/quote]

Mielestäni osaat tuoda hyvin mielipiteesi ja asiasi esille (ainakin kirjoituksen perusteella), en usko että kenenkään pelkkä hiljaisuus tai ujous tilanteissa ketään häiritsee. Tervehtimisen pois jättäminen ja muuten toiseen huoneeseen eristäytyminen on huonoa käytöstä.

ap

Onkohan esim. tuosta kotonanukkumisasiasta tms. tehty jotain tiedusteluja, jotka jotenkin loukkaavat? Joku sanonut mielipiteensä. Tai joku sanonut mielipiteensä naisen miehelle, joka on mennyt möläyttämään. Jo sekin, että tietää itsestä puhuttavan voi olla tämän tyyliselle ihmiselle liikaa.

Mä ainakin saan sen käsityksen ap:n kirjoituksia luettuani, että hän on tehnyt paljon asian hyväksi. Anna ihmisen olla, jos et löydä punaista lankaa ongelmalle. Uskoisin, että jossain vaiheessa alkaa taas viihtyä.

mm 21

Kun olin 15 vuotias olin hyvin ujo, arka ja pelkäsin tuollaisia tilanteita niin käyttäydyin juuri noin. En silti tarkoittanut kellekkään mitään pahaa mutta olin vain outo

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:29"]

Onkohan esim. tuosta kotonanukkumisasiasta tms. tehty jotain tiedusteluja, jotka jotenkin loukkaavat? Joku sanonut mielipiteensä. Tai joku sanonut mielipiteensä naisen miehelle, joka on mennyt möläyttämään. Jo sekin, että tietää itsestä puhuttavan voi olla tämän tyyliselle ihmiselle liikaa.

[/quote]

Tuollaisen käytöksen perusteella ei kälysi vaikuta muutenkaan ihan keskiverto normaalilta tyypitä, miksi naimisissa oleva aikuinen ihminen ei voi nukkua yötä yksin kotona? Ap eikö tuon piirteen jo pitäisi herättää sinut tajuamaan, olet tavannut henkilön joka elää ihan omassa maailmassaan. Lopeta jo.

w

Entistä enemmän, mitä ap:n kommentteja luen, kallistun sille kannalle, että ap on jollain tavalla astunut kälynsä varpaille ja appivanhemmat siinä ehkä huomaamattaan ottaneet ap:n puolen.

Oma kälyni on suulas ja todella kärkevä, omasta mielestään varmaan sosiaalisuuden huippu (kuten ap), mutta todellisuudessa usein puhuu loukkaavasti, käyttäytyy kuin omistaisi koko maan (ja varsinkin appivanhemmat) jne jne. Ja usein minulle tulee se kuva, että minä olen se "kakkosminiä", kun en ole samanlainen päällepäsmäri. 

Minulla on sen verran hyvä tuuri, että appivanhempani ovat osoittaneet sen suoraan, etteivät suosi kumpaakaan miniää, vaan olemme samalla viivalla miehen suvun silmissä. Veikkaisin, että ap on saanut suosiopaikan ja päällepäsmäröi kälyään. Sitten ihmettelee, kun käly ei enää viihdy seurassa.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:11"]

En voi käsittää kälyn käytöstä. Aina poikkeuksetta, kun hän on anopilla tai meillä kylässä hän mököttää. Viimeksi veti otsahiukset silmille. Miehelleen kiuski ja hymyili vähän jotain, mutta kenellekkään läsnäolijalla ei katsonot päin eikä sanonut sanaakaan. Kun hän tulee kesällä lapsemme syntymäpäiville ei välttämättä edes tervehdi ja viimeksi jäi johonkin ulkorappusille istuskelemaan, niin ettei miehensäkkään voinut tulla sisälle, enen kuin minun mieheni kävi juttelemassa ja kutsumassa peremmälle.

Mieheni on miltein päivittäin tekemisissä veljensä kanssa, harrastusten kautta, joten ei olla mitään kaukaisia sukulaisia.

Viime ruokailun jälkeen sanoin kotona miehelleni, että kysyy veljeltään miksi käly käyttäytyy niin ja mies sanoi, ettei aijo kysyä, koska veljensä varmasti jo kärsii tilanteesta.

Tämä on jatkunut jo useamman vuoden ja nyt päätin lopettaa juttelu ja kontaktin otto yritykset, sillä tuloksella, että nyt hän ei katso eikä puhu kenellekkään. Aikaisemmin olen kovasti yrittänyt antaa huomiota ja avata keskustelu maan ja taivaan väliltä. Nyt kyllästyin ja päätin, että jos aikuinen ihminen ei voi tervehtiä ja olla vasta vuoroinen niin antaa olla.

Mielestäni sen muutaman kerran kun lasten synttäreillä tai muissa pienimuotoisissa sukuruokailuissa tavataan olisi aikuismaista olla sen pienen hetken 2h mököttämättä. Aluksi selitin asiaa pois monella vaihtoehdolla, mutta nyt ei enään ole muuta selitystä jäljellä kuin että. käly on mököttävä nirppanokka, joka ei osaa käyttäytyä. 

[/quote]

Mulla on samanlainen sisko. Jouluna nukkuu vanhempiemme luona sohvalla tai teeskentelee nukkuvansa ettei tarvitse puhua kenenkään kanssa, ruokapöydässä naama on norsun v*tulla, jättää poikansa mummolaan viettämään joulua ja lähtee itse pois heti kun mahdollista.

Keksii milloin mitäkin syitä olla vihainen ja ei puheväleissä vuorotellen kaikkien perheenjäsenten kanssa, joten ei kai tuo yllätä, ettei sitten nämä perheen kesken vietetyt juhlahetket oikein juhlalta tunnu. Ei ole puhunut mun kanssa kahdeksaan vuoteen sen enempää kuin vastannut parilla sanalla kysymyksiini jos on ollut ihan pakko. Ja tämä puhumattomuushan lähti liikkeelle siitä, ettei me oltu samaa mieltä eräästä lapsikaappaustilanteesta (äiti vei lapsensa ulkomaille, ettei isä olisi saanut huoltajuutta). Suhtauduin kuulemma niin ylimielisesti sen äidin tunteisiin, ettei mun kanssa voi jutella kun olen niin kylmä ihminen.

Veljeni kanssa ei ole puhunut nyt kai kahteen vuoteen, kun veli ei ehtinyt korjaamaan siskoni tietokonetta juuri sillä hetkellä kun sisko olisi tarvinnut apua. Veljeni oli työmatkalla ulkomailla. Veljeen ei kuulemma voi luottaa.

Paras kuitenkin on siskoni ja enon riita. Eno myi pilkkahintaan kännykkänsä siskolleni silloin joskus 90-luvulla, kun kännykät oli vielä eksoottisia. Siskoni suuttui siitä, kun kännykässä ei tullut mukana liittymää, vaan siskon piti hommata se itse. Eivät ole sen jälkeen puhuneet. Aikanaan sisko ei suostunut tulemaan mun lakkiaisiin ja rippijuhliin, koska enoni (joka on kummini) oli paikalla.

Että onhan näitä... Poikansa takia yrittää ilmeisesti ylläpitää jotain kulissia siitä, että on väleissä perheensä kanssa, mutta ei se oikein onnistu. Sisko tosiaan lähempänä viittäkymmentä tällä hetkellä. Muu perhe tulee oikein mainiosti toimeen keskenään ja meillä on yhdessä hauskaa.

[/quote]

Tämä kuulostaa tavallaan tutulta, siskoni on jokseenkn samanlainen, ollut jo aivan lapsesta, joten on tavallaan saanut "luvan" kanssa olla osallstumatta mihinkään jne. Siskolla ei varmaankaan ole lapsuudessan ollut koviin helppoa (ei tosin meillä muillakaan) mutta esim. koulukiusaamista jne. Siskolla oli tapana koulussa laukoa päin naamaa ihmisille mielipiteitään rumista vaattesta tms. Ja just esim. Isälleni ei ole puhunut varmaan sen jälkeen kun täytti 8-10vuotta, eli suunnilleen 15vuoteen.  Jos jonnekkin pitää mennä, niin kädet tai hiukset vedetään naaman eteen, eikä kommunikoida. Olikin yllätys että sisko valitsi alakseen sellaisen paikan, jossa on pakko olla todella sosiaalinen ja on vielä pärjännyt todella hyvin. 

En usko, että meidän perheestä kukaan on kuitenkaan siskolle vihainen, enemmän ehkä ollaan kaikki nämä vuodet oltu huolissamme ja vähän surullisiakin tämän vuoksi. Koska on sanomattakn selvä että tämänkaltainen käytös ei kieli ainakaan onnellisuudesta. Toisaalta olemme epäilleet, että siskolla on luultavammin jokin lievä autismin muoto, kuten asperger, harmi että aikuista ihmistä ei voi enää laittaa mihinkään tutkimuksiin, vaikka ne ehkä olisivat silloin aikanaan tätä saattaneet auttaa :/

Minun veljen vaimo on samanlainen. Tiuskii, vittuilee, mulkoilee ja huokailee, ei tervehdi ja alkoholittomissa juhlissa (lapsen synttärit) kävi kaupasta ostamassa monta tölkkiä siideriä ja olutta ja meni mielenosoituksellisesti terassille juomaan ne. Nykyään ihmettelee miksi meille on tervetullut enää mun veli.