En ymmärrä kälyä!

Kysy häneltä kohteliaasti kahden kesken asiasta.

Ujo, arka, sosiaalisten tilanteiden pelko ... Huihai. Olisihan tuo jo tiedossa jos siitä olisi kyse.

Tässähän on kyse vuosia jatkuneesta sukulaisuussuhteesta ja tutuista ihmisistä, turvallisista tilanteista. Käly on yksinkertaisesti tylsimys, joka ei osaa käyttäytyä. Antakaa hänen olla rauhassa ja seurustelkaa keskenänne. :)

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:11"]

En voi käsittää kälyn käytöstä. Aina poikkeuksetta, kun hän on anopilla tai meillä kylässä hän mököttää. Viimeksi veti otsahiukset silmille. Miehelleen kiuski ja hymyili vähän jotain, mutta kenellekkään läsnäolijalla ei katsonot päin eikä sanonut sanaakaan. Kun hän tulee kesällä lapsemme syntymäpäiville ei välttämättä edes tervehdi ja viimeksi jäi johonkin ulkorappusille istuskelemaan, niin ettei miehensäkkään voinut tulla sisälle, enen kuin minun mieheni kävi juttelemassa ja kutsumassa peremmälle.

Mieheni on miltein päivittäin tekemisissä veljensä kanssa, harrastusten kautta, joten ei olla mitään kaukaisia sukulaisia.

Viime ruokailun jälkeen sanoin kotona miehelleni, että kysyy veljeltään miksi käly käyttäytyy niin ja mies sanoi, ettei aijo kysyä, koska veljensä varmasti jo kärsii tilanteesta.

Tämä on jatkunut jo useamman vuoden ja nyt päätin lopettaa juttelu ja kontaktin otto yritykset, sillä tuloksella, että nyt hän ei katso eikä puhu kenellekkään. Aikaisemmin olen kovasti yrittänyt antaa huomiota ja avata keskustelu maan ja taivaan väliltä. Nyt kyllästyin ja päätin, että jos aikuinen ihminen ei voi tervehtiä ja olla vasta vuoroinen niin antaa olla.

Mielestäni sen muutaman kerran kun lasten synttäreillä tai muissa pienimuotoisissa sukuruokailuissa tavataan olisi aikuismaista olla sen pienen hetken 2h mököttämättä. Aluksi selitin asiaa pois monella vaihtoehdolla, mutta nyt ei enään ole muuta selitystä jäljellä kuin että. käly on mököttävä nirppanokka, joka ei osaa käyttäytyä. 

[/quote]

Mulla on samanlainen sisko. Jouluna nukkuu vanhempiemme luona sohvalla tai teeskentelee nukkuvansa ettei tarvitse puhua kenenkään kanssa, ruokapöydässä naama on norsun v*tulla, jättää poikansa mummolaan viettämään joulua ja lähtee itse pois heti kun mahdollista.

Keksii milloin mitäkin syitä olla vihainen ja ei puheväleissä vuorotellen kaikkien perheenjäsenten kanssa, joten ei kai tuo yllätä, ettei sitten nämä perheen kesken vietetyt juhlahetket oikein juhlalta tunnu. Ei ole puhunut mun kanssa kahdeksaan vuoteen sen enempää kuin vastannut parilla sanalla kysymyksiini jos on ollut ihan pakko. Ja tämä puhumattomuushan lähti liikkeelle siitä, ettei me oltu samaa mieltä eräästä lapsikaappaustilanteesta (äiti vei lapsensa ulkomaille, ettei isä olisi saanut huoltajuutta). Suhtauduin kuulemma niin ylimielisesti sen äidin tunteisiin, ettei mun kanssa voi jutella kun olen niin kylmä ihminen.

Veljeni kanssa ei ole puhunut nyt kai kahteen vuoteen, kun veli ei ehtinyt korjaamaan siskoni tietokonetta juuri sillä hetkellä kun sisko olisi tarvinnut apua. Veljeni oli työmatkalla ulkomailla. Veljeen ei kuulemma voi luottaa.

Paras kuitenkin on siskoni ja enon riita. Eno myi pilkkahintaan kännykkänsä siskolleni silloin joskus 90-luvulla, kun kännykät oli vielä eksoottisia. Siskoni suuttui siitä, kun kännykässä ei tullut mukana liittymää, vaan siskon piti hommata se itse. Eivät ole sen jälkeen puhuneet. Aikanaan sisko ei suostunut tulemaan mun lakkiaisiin ja rippijuhliin, koska enoni (joka on kummini) oli paikalla.

Että onhan näitä... Poikansa takia yrittää ilmeisesti ylläpitää jotain kulissia siitä, että on väleissä perheensä kanssa, mutta ei se oikein onnistu. Sisko tosiaan lähempänä viittäkymmentä tällä hetkellä. Muu perhe tulee oikein mainiosti toimeen keskenään ja meillä on yhdessä hauskaa.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:32"]

Mielestäni ei kuulosta mököttämiseltä, ellette sitten ole töykeitä jatkuvasti kälyäsi kohtaan. Onko mieleesi juolahtanut, että kyseessä voi olla sosiaalisten tilanteiden pelko? Tai sitten hän vain on erittäin ujo ja introvertti. 

Vedät ehkä turhasta hernettä nokkaasi, sen sijaan että yrittäisit ymmärtää (aikuisena ihmisenä), että meitä ihmisiä on monenlaisia. Kuvailemasi perusteella kyse ei todellakaan ole tahallisesta huonokäytöksisyydestä vaan suuremmalla todennäköisyydellä kyse on jonkinlaisesta sosiaalisesta kyvyttömyydestä...

[/quote] Jos hän todistetusti muussa kykenee seurassa keskustelemaan ja käyttäytymään normaalisti, ja tuollaista käytöstä on havaittavissa vain miehen perheen seurassa, niin tuskin kyse on ujoudesta vaan ihan tahallisesta huonokäytöksisyydestä.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:49"]

Ujo, arka, sosiaalisten tilanteiden pelko ... Huihai. Olisihan tuo jo tiedossa jos siitä olisi kyse.

Tässähän on kyse vuosia jatkuneesta sukulaisuussuhteesta ja tutuista ihmisistä, turvallisista tilanteista. Käly on yksinkertaisesti tylsimys, joka ei osaa käyttäytyä. Antakaa hänen olla rauhassa ja seurustelkaa keskenänne. :)

[/quote]

Tuo se vasta onkin hyvää käytöstä (ei!)!

Miksi ei voi kysyä suoraan, että ollaanko loukattu jotenkin kun ennen juttelit ja nyt olet vain hiljaa. En oikeasti jaksa uskoa, että ilman syytä kukaan muuttaa käyttäytymistään noin radikaalisti! Ehkä on odottanut anteeksipyyntöä johonkin asiaan/tapahtumaan, mutta te ette ole ymmärtäneet pyytää anteeksi, ette ehkä koe tehneenne väärin ja käly on siitä katkeroitunut...

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:32"]

Mielestäni ei kuulosta mököttämiseltä, ellette sitten ole töykeitä jatkuvasti kälyäsi kohtaan. Onko mieleesi juolahtanut, että kyseessä voi olla sosiaalisten tilanteiden pelko? Tai sitten hän vain on erittäin ujo ja introvertti. 

Vedät ehkä turhasta hernettä nokkaasi, sen sijaan että yrittäisit ymmärtää (aikuisena ihmisenä), että meitä ihmisiä on monenlaisia. Kuvailemasi perusteella kyse ei todellakaan ole tahallisesta huonokäytöksisyydestä vaan suuremmalla todennäköisyydellä kyse on jonkinlaisesta sosiaalisesta kyvyttömyydestä...

[/quote] Jos hän todistetusti muussa kykenee seurassa keskustelemaan ja käyttäytymään normaalisti, ja tuollaista käytöstä on havaittavissa vain miehen perheen seurassa, niin tuskin kyse on ujoudesta vaan ihan tahallisesta huonokäytöksisyydestä.

[/quote]

Tai sitten ihan aidosta loukkaantumisesta! Tuskinpa hyväkäytöksinen ilman syytä ryhtyy huonokäytöksiseksi. Ap:n kannattaisi katsoa peiliin.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:44"]

Ei saa tuomita sitä naista kun ette tiedä syytä. Väkisinkin ainakin mulle tulee sellainen tunne etä mies on kotona väkivaltainen ja pakoitaa naisen saapumaan näihin tilaisuuksiin.

Olen nähnyt aika läheltä vastaavan laista perhe-elämään. Vasta vuosien jälkeen selvisi että se mies oli todella väkivaltainen kotona. Vaikka muita kohtaan oli todella mahtavan ystävällinen.

Ei varmaan selviä puhumalla sille miehelle. Vaan jonkun pitäs päästä jututtamaan sitä naista.  Saattaapa olla että miehesi tietääkin siitä ja ei halua sen tähden ottaa asiaan esiille. Tuntee myötä häpeää mutta ei halua puuttua asiaan.

[/quote]

Hei, Anoppini on hienotunteinen introvertti, mieheni myös, minä vähän avoimempi. Mieheni pikkuveli on hoitoalalla töissä, hän on avoin ja lämmin ihminen. Hän ei tekisi pahaa kärpäsellekkään. 

Käly puolestaa ainut lapsi nukkuu edelleenkin 5v. avioliiton ja pitkän seurustelun jälkeen vanhempiensa kodissa niinä kertoina, kun miehellään on yövuoro. Mies menee sinne nukkumaan aamulla töistä tullessa. Heillä ei ole lapsia. Käly viettää vanhempiensa luona kaikki joulut, vaikka miehensä haluaa olla oman sukunsa kanssa. Miehensä ei voi koskaan viettää miesten saunailtaa, koska vaimonsa pitää sitten mennä kotiinsa yöksi, ei uskalla tai halua nukkua yksin.

Mielestäni tuo kuulostaa siltä prinsessasyndroomalta.

ap

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:29"]

Onko sattunut jotain teidän välillä tai osan porukan kesken? Onko käly kokenut osansa jotenkin ei-toivotuksi? Anoppikaan ei välttämättä kerro kaikkea tai ei tajua loukanneensa.

[/quote]

Olen juurta jaksaen miettinyt olenko loukannut jotenkin ja etsinyt vikaa anopista ym. Vaikka jotain olisikin mitä en tiedä, ei aikuinen käyttäydy vuodesta toiseen noin. Meillä jos sattuvat piipahtamaan käytös on samanlaista. 

Kovasti ollaan otettu homioon ja yritetty kaikki jutella, mutta ei. Tuo prinsessasyndrooma alkaa kuulostaa ainoalta vaihtoehdolta. Meillä on herkkä ja hienotunteinen anoppi.

ap

[/quote]

Miksi sen vian anopissa pitäisi olla? Sinähän se koko ajan arvostelet ja tuomitset kälyäsi ja epäilemättä hän tietää ja tuntee sen myös.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:44"]

Ei saa tuomita sitä naista kun ette tiedä syytä. Väkisinkin ainakin mulle tulee sellainen tunne etä mies on kotona väkivaltainen ja pakoitaa naisen saapumaan näihin tilaisuuksiin.

Olen nähnyt aika läheltä vastaavan laista perhe-elämään. Vasta vuosien jälkeen selvisi että se mies oli todella väkivaltainen kotona. Vaikka muita kohtaan oli todella mahtavan ystävällinen.

Ei varmaan selviä puhumalla sille miehelle. Vaan jonkun pitäs päästä jututtamaan sitä naista.  Saattaapa olla että miehesi tietääkin siitä ja ei halua sen tähden ottaa asiaan esiille. Tuntee myötä häpeää mutta ei halua puuttua asiaan.

[/quote]

Hei, Anoppini on hienotunteinen introvertti, mieheni myös, minä vähän avoimempi. Mieheni pikkuveli on hoitoalalla töissä, hän on avoin ja lämmin ihminen. Hän ei tekisi pahaa kärpäsellekkään. 

Käly puolestaa ainut lapsi nukkuu edelleenkin 5v. avioliiton ja pitkän seurustelun jälkeen vanhempiensa kodissa niinä kertoina, kun miehellään on yövuoro. Mies menee sinne nukkumaan aamulla töistä tullessa. Heillä ei ole lapsia. Käly viettää vanhempiensa luona kaikki joulut, vaikka miehensä haluaa olla oman sukunsa kanssa. Miehensä ei voi koskaan viettää miesten saunailtaa, koska vaimonsa pitää sitten mennä kotiinsa yöksi, ei uskalla tai halua nukkua yksin.

Mielestäni tuo kuulostaa siltä prinsessasyndroomalta.

ap

[/quote]

Tästä tekstistä päätellen sä olet loukannut sitä.

Meillä kyse on ainakin siitä huonokäytöksisyydestä, koska välillä juttu taas luistaa niin hyvin tietyssä (yleensä vain miesseurassa). Isäni ja mieheni mm. ja toinen serkkuni ovat ok-seuraa, jolloin hän "loistaa". Viimeksi kun nähtiin niin ei tervehtinyt takaisin mm. Tätä lastani vauvaani eikä esikoistani noteeraa, ovat kuin iilmaa kunnes esikoiseni oli.n
2,5 v. Sitten pyysi yhtäkkiä syliinsä kerran, aiihem asti tytärtäni kohteli oikeasti kuin ilmaa ja nyt sama toistuu vauvani kanssa. Mene ja tiedä. Moi on välillä likaa pyydetty. Arvatkaa tekisikö mieleni joskus sanoa pari valittua sanaa mutten viitsi tosiaan veljeni vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:44"]

Ei saa tuomita sitä naista kun ette tiedä syytä. Väkisinkin ainakin mulle tulee sellainen tunne etä mies on kotona väkivaltainen ja pakoitaa naisen saapumaan näihin tilaisuuksiin.

Olen nähnyt aika läheltä vastaavan laista perhe-elämään. Vasta vuosien jälkeen selvisi että se mies oli todella väkivaltainen kotona. Vaikka muita kohtaan oli todella mahtavan ystävällinen.

Ei varmaan selviä puhumalla sille miehelle. Vaan jonkun pitäs päästä jututtamaan sitä naista.  Saattaapa olla että miehesi tietääkin siitä ja ei halua sen tähden ottaa asiaan esiille. Tuntee myötä häpeää mutta ei halua puuttua asiaan.

[/quote]

Hei, Anoppini on hienotunteinen introvertti, mieheni myös, minä vähän avoimempi. Mieheni pikkuveli on hoitoalalla töissä, hän on avoin ja lämmin ihminen. Hän ei tekisi pahaa kärpäsellekkään. 

Käly puolestaa ainut lapsi nukkuu edelleenkin 5v. avioliiton ja pitkän seurustelun jälkeen vanhempiensa kodissa niinä kertoina, kun miehellään on yövuoro. Mies menee sinne nukkumaan aamulla töistä tullessa. Heillä ei ole lapsia. Käly viettää vanhempiensa luona kaikki joulut, vaikka miehensä haluaa olla oman sukunsa kanssa. Miehensä ei voi koskaan viettää miesten saunailtaa, koska vaimonsa pitää sitten mennä kotiinsa yöksi, ei uskalla tai halua nukkua yksin.

Mielestäni tuo kuulostaa siltä prinsessasyndroomalta.

ap

[/quote]

Auts. Kuulostaa ihan samalta kuin mitä minä olin 19-vuotiaana poikaystäväni kanssa. Käyttäydyin kuin prinsessa enkä oikeastaan ihan periaatesyistä tykännyt parista poikaystävän kaverista. Kehitin ihan typerästä syystä suunnattoman katkeruuden yhtä sen kaveria kohtaan ja sitten jos poikaystävä ikinä halusi olla sen kanssa tekemisissä, niin näytin vitutukseni mököttämällä. Pari kertaa tämä kaveri yritti selvitellä asiaa mun kanssa, mutta silloin en tietenkään voinut sanoa, että mistä on kyse kun tiesin itsekin että asia on niin tyhmä ja pieni, käytännössä siis mitään syytä ei edes ollut.

Olin ihan hirveä dorka teininä. Olin vain päättänyt, että poikaystävän ei pidä olla tekemisissä ainakaan niin paljoa tiettyjen ihmisten kanssa, ja jos mä jouduin olemaan tekemisissä niiden kanssa, niin sitten sentään osoittaisin mieltäni oikein urakalla siinä toivossa, että mies tai ne muut tajuaisi jatkossa olla ehdottamatta yhteistä tekemistä. Kaiken piti mennä mun pillin mukaan ja yritin pitää miestä tossun alla minkä pystyin. Ylläri se suhde ei kestänyt pitkään, mutta onneksi sentään itse opin siitä jotain. :D

Ehkä sä olet joskus sanonut jotain, josta sisko on päättänyt loukkaantua eikä millään halua päästää siitä tunteesta irti tai edes selvittää asiaa? Jotkut ihmiset vain ei osaa ottaa puheeksi sitä, että on kokenut tulleensa loukatuksi, vaan mieluummin vaikka sitten mököttää.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:20"]

Ollan näissämökötys tilanteissa ihan pienellä porukalla ja tunnettu vuosia. En enään selittäisi ujoudella pois. Olen  ollut myös heillä mieheni veljen 30v. juhissa joissa oli iso määrä ihmisiä miehensä koulu ja työkavereita plus perheenjäseniä. Ei hän siellä ollut yhtään vetäytynyt, keskusteli ja osallisttui. 

Myös ihan alkuaikoina, kun tutustuimme hymyili ja oli normaali. Olisi omituista josmuuten eiole ujo,mutta perheseurassa ujoutuu? Eikö se just pitäisi olla toisin päin.

ap

[/quote]

Siellä 30-vuotisjuhlassa hän oli "tasoisessaan" seurassa. Ne ihmiset olivat hänen kanssaan samalla aaltopituudella ja hänelle läheisiä, koska hän on heidän kanssaan tekemisissä joka ikinen päivä ja he keskustelevat hänelle tärkeistä ja läheisistä asioista. Heidän kanssaan hänen on helppo olla.

Käly on varmasti alkuaikoina yrittänyt parhaansa sinunkin kanssasi, koska hän on yrittänyt ajaa itsensä sisään sukuun. Hän ei varmaankaan ole sittenkään löytänyt yhteistä säveltä ja tuntee olonsa aina vain ulkopuoliseksi teidän seurassanne.

Minulla on vähän sama juttu mieheni suvun kanssa. Alussa minäkin yritin tehdä itseäni tykö, mutta en enää jaksa. Miehen suku ja siihen liittyneet ihmiset ovat niin eri maailmasta, että minä en jaksa enää tekokiinnostua heidän puheenaiheistaan, täydellisisten äitien itsekehuista, muiden avioliiton kautta sukuun tulleiden haukkumisista, työasioista joissa samalla rikotaan vaitiolovelvollisuutta (ja odotetaan minun tekevän samoin). Tulen kyllä mukaan juhliin ja hymyilen siellä, mutta en jaksa puhua monellekaan.

Mieheni ei kärsi asiasta, häntäkin vähän hävettää jotkut ihmiset siellä. Luulen, että lankoasi ei lainkaan häiritse kälysi käytös. Ehkä hän sen sijaan häpeää sinun käytöstäsi?

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:48"]

Minusta on vaikeaa tavata miehen sukulaisia. Välit ovat periaatteessa ok, riitoja ei ole. Mutta en vaan kuulu sukuun. Minulle jätetään kertomatta asioita, rivien välissä lipsautellaan pieniä ilkeyksiä, jätetään kutsumatta, ei ajatellla, miltä joku kuvio näyttää minun näkökulmastani.

Ja valitettavasti itse olen se kiltti tyttö, joka nielee kaiken. Yritin pitkään miellyttää, ostin kivoja tuomisia, pidin yhteyttä, kerroin lasten kuulumisia, kysyin neuvoja. Mikään ei oikein auttanut. Olen vähentänyt miellyttämisyrityksiä, mutta olen asiallinen ja kohtelias.

Olisin melkein varma, että jotain on sattunut ja käly reagoi nyt noin. Olisiko mahdollista, että nätisti kysyisit, mikä vaivaa? Et syyttäen, vaan tyyliin, olemmeko loukanneet sinua. Tai pyrkisitte tietoisesti ottaamaan hänet enemmän huomioon. Jos teillä on jotain yhteistä tekemistä, asiasta voisi sopia hänen, ei miehen kanssa. Kysyä voisi myös mieheltä, hänellä on varmaan jokin käsitys asiasta. Miksi kärsii?

[/quote]

Olen itse se kiltti ja mielyttämishaluinen ihminen joka nielee ja hyväksyy kaiken. Nyt kun olen käynyt 1,5v. psykoterapiassa olen pääsemässä tästä taipumuksesta ja näkemään ihmiset selaisina kun he ovat. Olen aina ottanut kälyn oikein nimeltähuomioon ja tervehtinyt. keskustelut olleet todella yksipuolisia ei kahden aikuisen vastavuoroisia keskusteluja.

Olen todella antanut tilaa ja yrittänyt tehdä meistä ystäviä aidosti. viime kerralla tajusin, että ehkä vika ei olekaan minussa. 

ap

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:01"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:44"]

Ei saa tuomita sitä naista kun ette tiedä syytä. Väkisinkin ainakin mulle tulee sellainen tunne etä mies on kotona väkivaltainen ja pakoitaa naisen saapumaan näihin tilaisuuksiin.

Olen nähnyt aika läheltä vastaavan laista perhe-elämään. Vasta vuosien jälkeen selvisi että se mies oli todella väkivaltainen kotona. Vaikka muita kohtaan oli todella mahtavan ystävällinen.

Ei varmaan selviä puhumalla sille miehelle. Vaan jonkun pitäs päästä jututtamaan sitä naista.  Saattaapa olla että miehesi tietääkin siitä ja ei halua sen tähden ottaa asiaan esiille. Tuntee myötä häpeää mutta ei halua puuttua asiaan.

[/quote]

Hei, Anoppini on hienotunteinen introvertti, mieheni myös, minä vähän avoimempi. Mieheni pikkuveli on hoitoalalla töissä, hän on avoin ja lämmin ihminen. Hän ei tekisi pahaa kärpäsellekkään. 

Käly puolestaa ainut lapsi nukkuu edelleenkin 5v. avioliiton ja pitkän seurustelun jälkeen vanhempiensa kodissa niinä kertoina, kun miehellään on yövuoro. Mies menee sinne nukkumaan aamulla töistä tullessa. Heillä ei ole lapsia. Käly viettää vanhempiensa luona kaikki joulut, vaikka miehensä haluaa olla oman sukunsa kanssa. Miehensä ei voi koskaan viettää miesten saunailtaa, koska vaimonsa pitää sitten mennä kotiinsa yöksi, ei uskalla tai halua nukkua yksin.

Mielestäni tuo kuulostaa siltä prinsessasyndroomalta.

ap

[/quote]

Tästä tekstistä päätellen sä olet loukannut sitä.

[/quote]

Siinä olet kyllä nyt oikeassa, niin olenkin NYT vuosien jälkeen loukkantunut (tajuttuani asian). Nyt minulla on 2 vaihtoehtoa. Olla noteeraamatta niinkuin joku neuvoi,tai kysyä suoraan.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:57"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:32"]

Mielestäni ei kuulosta mököttämiseltä, ellette sitten ole töykeitä jatkuvasti kälyäsi kohtaan. Onko mieleesi juolahtanut, että kyseessä voi olla sosiaalisten tilanteiden pelko? Tai sitten hän vain on erittäin ujo ja introvertti. 

Vedät ehkä turhasta hernettä nokkaasi, sen sijaan että yrittäisit ymmärtää (aikuisena ihmisenä), että meitä ihmisiä on monenlaisia. Kuvailemasi perusteella kyse ei todellakaan ole tahallisesta huonokäytöksisyydestä vaan suuremmalla todennäköisyydellä kyse on jonkinlaisesta sosiaalisesta kyvyttömyydestä...

[/quote] Jos hän todistetusti muussa kykenee seurassa keskustelemaan ja käyttäytymään normaalisti, ja tuollaista käytöstä on havaittavissa vain miehen perheen seurassa, niin tuskin kyse on ujoudesta vaan ihan tahallisesta huonokäytöksisyydestä.

[/quote]

Tai sitten ihan aidosta loukkaantumisesta! Tuskinpa hyväkäytöksinen ilman syytä ryhtyy huonokäytöksiseksi. Ap:n kannattaisi katsoa peiliin.

[/quote]

Vaikuttaa siltä, että on mielistellyt teille aluksi ja sitten syystä tai toisesta haistattaa nyt vitut.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:58"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:33"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:29"]

Onko sattunut jotain teidän välillä tai osan porukan kesken? Onko käly kokenut osansa jotenkin ei-toivotuksi? Anoppikaan ei välttämättä kerro kaikkea tai ei tajua loukanneensa.

[/quote]

Olen juurta jaksaen miettinyt olenko loukannut jotenkin ja etsinyt vikaa anopista ym. Vaikka jotain olisikin mitä en tiedä, ei aikuinen käyttäydy vuodesta toiseen noin. Meillä jos sattuvat piipahtamaan käytös on samanlaista. 

Kovasti ollaan otettu homioon ja yritetty kaikki jutella, mutta ei. Tuo prinsessasyndrooma alkaa kuulostaa ainoalta vaihtoehdolta. Meillä on herkkä ja hienotunteinen anoppi.

ap

[/quote]

Miksi sen vian anopissa pitäisi olla? Sinähän se koko ajan arvostelet ja tuomitset kälyäsi ja epäilemättä hän tietää ja tuntee sen myös.

[/quote]

Ap on vasta lopettanut keskustelu yritykset ja yrittänyt miellyttää vuosia.

Jos noin kovasti vaivaa, niin kysykää siltä veljeltä, että mikä eukkoas riivaa. Eiköhän hän sitten osaa selittää, jos on joku sosiaalisten tilanteiden fobia (siellä 30-vuotisjuhlissa on saattanut helpottaa se, että tarjolla on ollut alkoholia?). Mulla on yksi ystävä, jolla tuo fobia on ja hän on joskus todella todella hankala, mutta kun tiedän mistä on kyse, niin en loukkaannu.

aio, ihmistyyppi...

21 jatkaa. Minusta varmaan saa sen käsityksen, että olen suvun parissa ikävä tuppisuu. Ja muutaman kerran muistan, jolloin koin erilaisella tavalla viihtyväni mummolassa. Silloin siellä oli muutakin porukkaa ja mietin, että minähän voin jutskata täällä aivan eri tasolla kuin tavallisesti. Miksi? Nämä olivat kiinnostuneita asioistani.

Kun käyn kylässä, minun täytyy tarkkaan miettiä, mistä voin puhua. En voi puhua paljoa omista tunteistani ja ongelmistani, niitä voidaan käyttää tarvittaessa minua vastaan. Jos kerron jostain lapsen ongelmasta, asia paisutetaan aivan erilaiseen mittakaavaan, kuin olisin halunnut. Asioita myös kerrotaan eteenpäin ja suuhuni laitetaan sanoja, joita en ole sanonut. Tyypillistä on, että poissa olevista kerrotaan ikävään sävyyn, varmaan minustakin. Ihmiset kääntävät jännällä tavalla takkinsa riippuen porukasta. Jos joku on ollut kanssani samaa mieltä joskus aiemmin, voi olla että seuraavalla kerralla jään yksin puolustamaan (jotain tosi vähäistäkin) asiaa. Paremmaksi olen kokenut vaikenemisen/seurailun.

Suku on jotenkin jakaantunut niin, että "ydinperheeseen" kuuluvat miehen vanhemmat ja muut sisarukset perheineen, ovat paljon tekemisissä päivittäin. Meidän perhe muodostaa jonkinlaisen mustalammaslauman.

Mutta kaikesta tästä avautumisesta voisin sanoa koontina, että minua pidetään varmaan hiukan töks-töks-tätinä, mutta siihen on syynsä, valitettavasti.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 11:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 10:20"]

Ollan näissämökötys tilanteissa ihan pienellä porukalla ja tunnettu vuosia. En enään selittäisi ujoudella pois. Olen  ollut myös heillä mieheni veljen 30v. juhissa joissa oli iso määrä ihmisiä miehensä koulu ja työkavereita plus perheenjäseniä. Ei hän siellä ollut yhtään vetäytynyt, keskusteli ja osallisttui. 

Myös ihan alkuaikoina, kun tutustuimme hymyili ja oli normaali. Olisi omituista josmuuten eiole ujo,mutta perheseurassa ujoutuu? Eikö se just pitäisi olla toisin päin.

ap

[/quote]

Siellä 30-vuotisjuhlassa hän oli "tasoisessaan" seurassa. Ne ihmiset olivat hänen kanssaan samalla aaltopituudella ja hänelle läheisiä, koska hän on heidän kanssaan tekemisissä joka ikinen päivä ja he keskustelevat hänelle tärkeistä ja läheisistä asioista. Heidän kanssaan hänen on helppo olla.

Käly on varmasti alkuaikoina yrittänyt parhaansa sinunkin kanssasi, koska hän on yrittänyt ajaa itsensä sisään sukuun. Hän ei varmaankaan ole sittenkään löytänyt yhteistä säveltä ja tuntee olonsa aina vain ulkopuoliseksi teidän seurassanne.

Minulla on vähän sama juttu mieheni suvun kanssa. Alussa minäkin yritin tehdä itseäni tykö, mutta en enää jaksa. Miehen suku ja siihen liittyneet ihmiset ovat niin eri maailmasta, että minä en jaksa enää tekokiinnostua heidän puheenaiheistaan, täydellisisten äitien itsekehuista, muiden avioliiton kautta sukuun tulleiden haukkumisista, työasioista joissa samalla rikotaan vaitiolovelvollisuutta (ja odotetaan minun tekevän samoin). Tulen kyllä mukaan juhliin ja hymyilen siellä, mutta en jaksa puhua monellekaan.

Mieheni ei kärsi asiasta, häntäkin vähän hävettää jotkut ihmiset siellä. Luulen, että lankoasi ei lainkaan häiritse kälysi käytös. Ehkä hän sen sijaan häpeää sinun käytöstäsi?

[/quote]

Mielestäni sinä teetkin hyvin, kun menet miehesi vuoksi sukuun ja olet kohtelias katsekontaksi ja hymy. Vaikka et koekaan olevasi samalla aaltopituudella ja muutenkin kuulostaa fiksulta, ettet halua rikkoa vaitiolovelvollisuutta tai haukkua ketään. 

Nyt kun tuosta haukkumisesta tuli puhe, niin käly hakkui ttuntemattomia ihmisiä esim. ulkonäön perusteella, että sitä aaltopituutta ei koskaan löydetty.

ap