Lopetin työnhaun

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 12:16"]

Avoimia työpaikkoja oli toisella vuosineljänneksellä 27800.

http://www.tilastokeskus.fi/til/atp/

Työttömiä oli kesäkuussa 258 000.

http://www.stat.fi/til/tyti/2014/06/tyti_2014_06_2014-07-22_tie_001_fi.html

Joten ei se työnsaanti ihan helppoa ole.

[/quote]

Työttömiä työnhakijoita 258000. Aidosti työttömiä melkein 2* tuo luku.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 13:25"]

Ihmeen moni havahtuu siinä vaiheessa, kun 500 päivää ansiosidonnaisella on ohi ja siirrytään minimituelle. Minusta pitkäaikaistyöttömiltä voisi poistaa asumistuen kokonaan: jos ei ole 500 päivässä saanut asioitaan kuntoon, ei tarvitse tukea asumielle.

[/quote]

Ihmisellä ei ole kovin hyvää käsitystä todellisuudesta, jos ei viimeistään nyt ole tajunnut, että kuka tahansa toisella palkkatyössä oleva voi huomata olevansa työtön huomenna, ensi kuussa tai ensi vuonna. Kenenkään työpaikka ei ole enää varma. Maailma muuttuu, ammatteja häviää ja joka päivä on YT-neuvotteluja ja irtisanomisia lehdissä.

Työssäkäyvät tietävät, että eivät työpaikat ole aina avoimina, joten ei noita lukuja voi verrata. Työtä saa, kun tekee lyhyitä sijaisuuksia, laittaa jalkaa oven väliin, käy työpaikoilla, laittaa avoimia hakemuksia jne, eikä odota sitä valmista paikkaa. Itsekin sain vakituisen viran, kun sijaisena rupesin puhumaan, että voisin tulla tänne töihin vaikka osa-aikaisena. Se järjestyi, ja vuosien varrella on tullut vakituinen kokoaikainen virka. Samoin mieheni, hakeutui haluamansa työpaikan ihmisten kanssa tekemisiin, ja puhui itselleen työpaikan. Nyt on hyvä vakituinen virka.

Ei työtä ole kovin helppo saada hakemalla vain avoimia paikkoja, kyllä se voi vaatia paljon enemmän aktiivisuutta.

Milläs teet lyhyitä sijaisuuksia kun ei edes ilmaiseksi kelpaa? Vaikea sitä on jonkun työpaikan ovven välissä roikkua. Työthän jaetaan sukulaissuhteilla ja kun niitä ei ole, minkäs teet? Ei ole halusta kiinni työnteko, eikä osaamisesta. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Huolehtikoon sitten tämä hyvinvointiyhteiskunta työttömistä kun on tämän tilanteen luonutkin tuomalla tuhansia ulkomaalaisia työvoimapulaan.

Ymmärrän erittäin hyvin tuon turhautumisen ja olen itsekin ollut samassa tilanteessa. Kyseessähän on rakenteellinen vika ja vain harvoin ihmisen oma vika (vaikka näitäkin tapauksia toki on). Jokuhan siitä hyötyy, kun on suuri työttömien reservi, pysyypähän työssäolijat nöyrinä, kun voi milloin vain humpsahtaa itsekin sinne toivottomaan työttömyysloukkuun. Silti, ihmeitäkin tapahtuu. Itse lähdin opiskelemaan nelikymppisenä, sain töitä ja perustin oman yrityksen, ja nyt töitä tyrkytetään enemmän jaksan tehdä. Vielä suurempi ihme on puolisoni, joka juuri toissa viikolla, lähes kymmenen vuotta työttömänä oltuaan, sai töitä. Entinen työnantaja otti yhteyttä uuden projektin alkaessa, ja siellä hän nyt tälläkin hetkellä duunailee. Ihmeiden aika ei ole ohitse.

Tällä kertomuksella en halua ketään syyllistää, vaan rohkaista. Toivosta ei kannata koskaan kokonaan luopua, vaikka se aivan ymmärrettävästi näyttäisi olevan järkevintä mitä voi tehdä, kun on hakannut päätä seinään mahdollisesti vuosien ajan. Ja sitten vielä pikku vinkki ihan kaikille: me elämme demokratiassa, ja meillä on ainakin periaatteessa mahdollisuus vaikuttaa asioihin laajemmaltikin kuin vain henkilökohtaisella tasolla. Kannattaa miettiä, millaisella politiikalla niitä työpaikkoja tänne parhaiten saadaan ja sitten äänestää sen mukaan, tai jopa itse ryhtyä toimimaan asian hyväksi.