Miten helpottaa vauvaperheen arkea?

joo o! on tää kyllä ihme palsta. miten usein täälläkin pienen lapsen äiti valittaa, uupumusta ja vähäistä aikaa puolison kanssa. silloinkin isä aina haukutaan, kun ei välitä eikä osallistu perheen arkeen. nyt kun tuleva isä fiksuna haluaa panostaa isyyteen ja  parisuhteeseen sekä helpottaa arkea ja huomioida sen, että mitä tyytyväisemmät vanhemmat sen tyytyväisempi lapsi. taas  tämäkin mies haukutaan, vaikka ei todellakaan tehnyt mitään väärää. näitä isiä saisi olla paljon enemmän! tsemppiä ja onnea tulevalle isälle ja tietysti äidillekkin!

Ap, 

elämä ei sitten ole yhtään niin kuin leffoissa. Se kannattaa sisäistää jo nyt.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:34"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:21"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:07"] [quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 23:24"]Ei taida olla suhde kovin vakaalla pohjalla, jos ilman kahdenkeskistä aikaa tulee ero. Ehkä sitä vauvaa olis kannattanu vielä harkita. [/quote] Mitä ihmettä? Kyllä minä ainakin lopettaisin sellaisen suhteen, jossa kahdenkeskinen aika jäisi muutamaan viikkotuntiin monen vuoden ajaksi. Eihän tuollainen edes ole enää mikään parisuhde. Kyse eri ole vakaudesta vaan siitä, mitä ihmissuhteilta ylipäätään toivoo. [/quote] No ei sitä kahdekeskistä aikaa jääkään tuon enempää jos on koko ajan tarve käydä harrastuksissa, ystävien kanssa kahvilla tms. Vauvat on nimenomaan siitä helppoja, että useimmat nukkuvat suurimmat osan päivästä. Jos miehellä on ihan normi työpäivä (se 8-16) niin aikaahan jää joka päivälle ruhtinaallisesti (plus sitten viikonloput). Jos siis malttaa edes vuodeksi rauhoittua ja nauttia perhe-elämästä ihan siellä kotona.  [/quote] Vai niin. Minulla on parisuhteen lisäksi tarve harrastaa ja tavata ystäviäni ja tehdä montaa muutakin asiaa. Ehkä aloittajallakin on. Minusta tuollaisessa joko tai -elämässä ei ole oikein mieltä.

[/quote]

Sanoi vähentää, en lopettaa.

Nykypäivän ihmisillä on sellainen kumma tarve juosta tukka putkella joka paikassa. Koti on paikka, jossa korkeintaan käydään nukkumassa. Lapset opetataan aivan samaan jo vauvasta lähtien kun heitä roudataan ties mihinkäs vauvajoogaan, värikylpyyn jne. Jo ihan pienillä lapsillakin on useampia harrastuksia (vaikka lapsi olisikin päiväkodissa sen 10 tuntia). Ihmiset eivät vain osaa rauhoittua ja nauttia siitä oman kodin rauhasta.

Me miehen kanssa nautimme eniten siitä, että kun lapset olivat nukkumassa, mentiin sohvalle pötköttelemään vierekkäin/sylikkäin ja katsottiin vaikka leffa ja nautittiin jotain hyvää syötävää. Ei ollut kiire minnekään, ei tarvinnut järjestellä lapsenhoitoa tai muuta vastaavaa. Tai sitten päädyttiin harrastamaan seksiä. Mitä milloinkin. 

Eniten vauva-aikana auttaa, jos joku muu kuin äiti laittaa välillä ruokaa ja pyykit ja siivoaa. Ei sitä vauvaa tarvitse vielä ekan vuoden aikana laittaa säännöllisesti hoitoon eikä oikeastaan saisikaan.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 22:55"]

Hohhoijaa..mitenkähän ennen vanhemmat pärjäsi. Ei ollut kaupoja vierivieressä tahi julkisia kulkuneuvoja. Nettiä mistä katsoa aukioloaikoja..uusavuttomuus..

[/quote]

Ei ollut ei.. Mutta isovanhemmat ja/tai muita sukulaisia asui jopa samassa tuvassa tai pihapiirissä, apua annettiin puolin ja toisin, ja lastenhoidollekaan ei ollut kummoisia vaatimuksia. Pienet oli keskenään vanhempien ollessa lypsyllä, eikä paljon mietitty, mitä lapsen tunne-elämälle tapahtuu jos joutuu huutamaan yksin kehdossa tai jos taaperolle annetaan risusta. Me olisimme varmasti uusavuttomia isoäitiemme ajassa, mutta eivät ennenvanhaiset äidit puolestaan pärjäisi nykyajassa, vaan sossu olisi aika äkkiä oven takana.

On todella uusi ajatus ja toimintapa, että lapsille täytyy olla läsnä koko ajan niin henkisesti kuin fyysisesti, eikä esimerkiksi hoitoapua ole sallittua ottaa kaikkien mielestä edes isovanhemmilta. Kannatan täysillä joitakin nykyaikaisia kasvatusperiaatteita (lapsia ei jätetä yksin, väkivalta lapsia kohtaan laitonta jne.), mutta en myöskään ihmettele yhtään, että on niin paljon uupumusta, avioeroja, yksinäisyyttä.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:40"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:34"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:21"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:07"] [quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 23:24"]Ei taida olla suhde kovin vakaalla pohjalla, jos ilman kahdenkeskistä aikaa tulee ero. Ehkä sitä vauvaa olis kannattanu vielä harkita. [/quote] Mitä ihmettä? Kyllä minä ainakin lopettaisin sellaisen suhteen, jossa kahdenkeskinen aika jäisi muutamaan viikkotuntiin monen vuoden ajaksi. Eihän tuollainen edes ole enää mikään parisuhde. Kyse eri ole vakaudesta vaan siitä, mitä ihmissuhteilta ylipäätään toivoo. [/quote] No ei sitä kahdekeskistä aikaa jääkään tuon enempää jos on koko ajan tarve käydä harrastuksissa, ystävien kanssa kahvilla tms. Vauvat on nimenomaan siitä helppoja, että useimmat nukkuvat suurimmat osan päivästä. Jos miehellä on ihan normi työpäivä (se 8-16) niin aikaahan jää joka päivälle ruhtinaallisesti (plus sitten viikonloput). Jos siis malttaa edes vuodeksi rauhoittua ja nauttia perhe-elämästä ihan siellä kotona.  [/quote] Vai niin. Minulla on parisuhteen lisäksi tarve harrastaa ja tavata ystäviäni ja tehdä montaa muutakin asiaa. Ehkä aloittajallakin on. Minusta tuollaisessa joko tai -elämässä ei ole oikein mieltä.

[/quote]

Sanoi vähentää, en lopettaa.

Nykypäivän ihmisillä on sellainen kumma tarve juosta tukka putkella joka paikassa. Koti on paikka, jossa korkeintaan käydään nukkumassa. Lapset opetataan aivan samaan jo vauvasta lähtien kun heitä roudataan ties mihinkäs vauvajoogaan, värikylpyyn jne. Jo ihan pienillä lapsillakin on useampia harrastuksia (vaikka lapsi olisikin päiväkodissa sen 10 tuntia). Ihmiset eivät vain osaa rauhoittua ja nauttia siitä oman kodin rauhasta.

Me miehen kanssa nautimme eniten siitä, että kun lapset olivat nukkumassa, mentiin sohvalle pötköttelemään vierekkäin/sylikkäin ja katsottiin vaikka leffa ja nautittiin jotain hyvää syötävää. Ei ollut kiire minnekään, ei tarvinnut järjestellä lapsenhoitoa tai muuta vastaavaa. Tai sitten päädyttiin harrastamaan seksiä. Mitä milloinkin. 
[/quote]
Ei meilläkään ole mihinkään kiire. Ihan hyvin ehdimme katsoa kahdestaan leffaa (tässä kuussa kolmen elokuvan viikkotahtia), harrastaa seksiä, sylitellä, laittaa ruokaa, pelata lautapelejä, käydä kahvila ja silti harrastaa omia juttujamme ja tavata ystäviä. En halua joko tai -elämää vaan sekä että -elämän.

Ihme vastauksia.
Perhettä voisi helpottaa esim. nämä asiat: siivouspalvelu, mies tai ystävä kokkaamassa iltaisin maratonimetyksen tai iltahuudon aikaan, lastenhoitaja tarvittaessa yhteisiä menoja varten (ehkä järkevämpää kun vauva isompi, pienen vauvan kanssa haluaa ehkä yllättäenkin olla koko ajan), äidille säännöllinen liikuntaharrastus, isä tasapuolisena vanhempana vauvalle, perhekerhot ja muut kotivanhempien harrastukset ja viikonloppuisin toinen saa nukkua lauantaiaamuna pitkään ja toinen sunnuntaiaamuna ja pulloakin voi antaa joskus.

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:41"]

Eniten vauva-aikana auttaa, jos joku muu kuin äiti laittaa välillä ruokaa ja pyykit ja siivoaa. Ei sitä vauvaa tarvitse vielä ekan vuoden aikana laittaa säännöllisesti hoitoon eikä oikeastaan saisikaan.

[/quote]

Miksi ei saisi laittaa hoitoon, kuka sen kieltää? Eipä tästä taida mitään lakia olla olemassa, joten höpönlöpön taas. 

Vaikeeta, vaikeeta...älkää pusatko sinappikoneita maailmaan
jos on niin hemmetin vaikeaa..,helppoa!! Eikö!!?

Hieno homma että mietit asioita etukäteen. Vauva voi olla hyvin nukkuvaa sorttia (jolloin parisuhteelle jää huomaamatta ja järjestämättä aikaa), mutta se vauva voi olla myös huonouninen ja vaativa, jolloin illat ja yöt menee pätkissä. (Meillä ei esimerkiksi tainnut onnistua yksikään kotileffailta keskeytyksittä kuopuksen vauvavuotena). Teette miten itsellenne ja ko. vauvalle parhaiten sopii. Kerta viikkoon kuulostaa kyllä aika liioitellulta, käyttäkää se raha vaikka siivoojaan (valtava parisuhdeteko muuten). Mutta treffi-ilta kerran kuukaudessa kuulostaa realistiselta ja fiksulta. Hyvä!

Ei se yöhoito autuaaksi tekevä ole. Meillä hyvä suhde vaikka lapset erittäin harvoin yötä pois. Ekan kerran kahden oltiin hotellissa kun lspset 4 ja 6 v. Kyse on enemmän arjen toimivuudesta, työjaosta ja huomioimisesta. Siitä että ei esim. kehitä lapselle mittavia nukutusrituaaleja vaan käyttää illan yhdessäoloon.

Ei kannata vauva-asioissa tulla tälle palstalle, AP ;)

Viestistäsi jo paljastuivat tärkeimmät tekijät minkä vuoksi teillä tulee luultavasti menemään hienosti. Tärkeintä on, että kaksi osallistuu, joustaa ja kantaa vastuuta yhdessä. Lisäapu isovanhempien tms ja siivoojien muodossa on todella merkittävä. Lastenhoitaja olisi kaikkein paras, mutta palkat + työaikalainsäädäntö rajoittaa Suomessa aika paljon. Kerran viikossa yhteistä aikaa kunnolla on hyvä tavoite ja jos pääsette kertaan kuussa, olkaa tyytyväisiä. Muistakaa ettei mikään ole kuin ennen, eikä sitten taas kuukauden päästä samalla lailla kuin nyt.

Täällä kolmekymppinen esikoistaan odottava pari on pohtinut ihan samaa. Yksi yö kerta viikkoon kuulostaa liioitellulta mutta tosiaan vaikkapa kerran kuussa olisi mukavaa päästä ulos ihan kahdestaan, vaikkapa teatteriin, syömään, keikalle tms. mitä on tehty ennen lastakin.

Eniten on mietityttänyt se, että jos lapsi sattuu olemaan koliikkivauva, niin missä iässä voisi jompi kumpi vanhemmista mennä vaikka jonnekin muualle yhdeksi yöksi nukkumaan ja voimia keräämään. Tai milloin peräti uskaltaisi jättää yhdeksi yöksi vauvan kokonaan isovanhemmille hoitoon, ja itse saisimme nauttia yhden illan ja yön toisistamme vaikkapa kylpylähotellissa.

Tottakai ymmärräme että vauva muuttaa elämän ja itse äitinä ja imettäjänä on varmasti tosi kiinni siinä vauvassa. Mutta kyllä omastakin ja parisuhteen hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta. Ensimmäiset kuukaudet nyt varmasti menee vaikka päällään mutta minua ainakin henkisesti helpottaa jo näin etukäteen ajatus siitä, että jos esim. koliikkivauvan kanssa väsyy kohtuuttomasti, on mahdollista käydä vaikka hotellissa yksi yö nukkumassa kunnolla. Unipsykoosin partaalla oleva äiti tuskin on kenenkään etu.

Onneksi olemme molemmat miehen kanssa aikamoisia kotihiiriä, ja eikä laatuaika tarkoita meille sitä että pitäisi kehitellä jotakin ihmeellistä kodin ulkopuolella. Leffailta toisen kainalossa on oikein mukavaa, tai toinen toistemme hieronta, saunominen tai suihkussa käynti yhdessä tms. Mitään ongelmia tuskin tuleekaan jos vauva on suht helppohoitoinen, mutta lähipiirin kokemusten perusteella en uskalla siihen tuudittautua.

Yksi mitä mekin on mietitty on se, että vaikka mies käykin töissä niin kerran viikossa hän hoitaa yövalvomiset että minäkin saan nukkua. Mutta missä vaiheessa sitä uskaltaisi imetyksen sijaan pumpata yömaidot pulloon?

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:46"]

[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:40"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:34"] [quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:21"][quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 02:07"] [quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 23:24"]Ei taida olla suhde kovin vakaalla pohjalla, jos ilman kahdenkeskistä aikaa tulee ero. Ehkä sitä vauvaa olis kannattanu vielä harkita. [/quote] Mitä ihmettä? Kyllä minä ainakin lopettaisin sellaisen suhteen, jossa kahdenkeskinen aika jäisi muutamaan viikkotuntiin monen vuoden ajaksi. Eihän tuollainen edes ole enää mikään parisuhde. Kyse eri ole vakaudesta vaan siitä, mitä ihmissuhteilta ylipäätään toivoo. [/quote] No ei sitä kahdekeskistä aikaa jääkään tuon enempää jos on koko ajan tarve käydä harrastuksissa, ystävien kanssa kahvilla tms. Vauvat on nimenomaan siitä helppoja, että useimmat nukkuvat suurimmat osan päivästä. Jos miehellä on ihan normi työpäivä (se 8-16) niin aikaahan jää joka päivälle ruhtinaallisesti (plus sitten viikonloput). Jos siis malttaa edes vuodeksi rauhoittua ja nauttia perhe-elämästä ihan siellä kotona.  [/quote] Vai niin. Minulla on parisuhteen lisäksi tarve harrastaa ja tavata ystäviäni ja tehdä montaa muutakin asiaa. Ehkä aloittajallakin on. Minusta tuollaisessa joko tai -elämässä ei ole oikein mieltä. [/quote] Sanoi vähentää, en lopettaa. Nykypäivän ihmisillä on sellainen kumma tarve juosta tukka putkella joka paikassa. Koti on paikka, jossa korkeintaan käydään nukkumassa. Lapset opetataan aivan samaan jo vauvasta lähtien kun heitä roudataan ties mihinkäs vauvajoogaan, värikylpyyn jne. Jo ihan pienillä lapsillakin on useampia harrastuksia (vaikka lapsi olisikin päiväkodissa sen 10 tuntia). Ihmiset eivät vain osaa rauhoittua ja nauttia siitä oman kodin rauhasta. Me miehen kanssa nautimme eniten siitä, että kun lapset olivat nukkumassa, mentiin sohvalle pötköttelemään vierekkäin/sylikkäin ja katsottiin vaikka leffa ja nautittiin jotain hyvää syötävää. Ei ollut kiire minnekään, ei tarvinnut järjestellä lapsenhoitoa tai muuta vastaavaa. Tai sitten päädyttiin harrastamaan seksiä. Mitä milloinkin.  [/quote] Ei meilläkään ole mihinkään kiire. Ihan hyvin ehdimme katsoa kahdestaan leffaa (tässä kuussa kolmen elokuvan viikkotahtia), harrastaa seksiä, sylitellä, laittaa ruokaa, pelata lautapelejä, käydä kahvila ja silti harrastaa omia juttujamme ja tavata ystäviä. En halua joko tai -elämää vaan sekä että -elämän.

[/quote]

Niinpä. En ymmärrä, mikä pakko siitä elämästä on tehdä niin suurta kohellusta. Kyllä tärkeimmille asioille on aina aikaa.