Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin pyrkiä yliopistoon opiskelemaan, mutta mieheni vastustaa ajatustani
06.11.2014 |
Haluaisin tosiaan pyrkiä opiskelemaan erästä hyvin työllistävää alaa yliopistossa ja olen yli 30-vuotias ja naimisissa sekä kahden pienen lapsen äiti. Mieheni on sitä mieltä, että minun ei pitäisi "enää" hakea uudelle alalle ja hänen mukaan koulutuskin kestäisi liian kauan (käytännössä noin 5-6 vuotta). Lisäksi hän haluaisi, että olisin nyt lasten kanssa kotona muutamia vuosia ja menisin sitten takaisin töihin, jotka ovat hieman hanttihommamaisia, vaikka sinänsä vaativia. Lukiossa olin hyvä (ysin tai kympin oppilas) niissä aineissa ja aihepiireissä, joita vaaditaan unelma-alani pääsykokeessa. Minulla on jonkin verran säästöjä pahan päivän varalle ja voisin tehdä osa-aikatöitä sekä käyttää tarvittaessa aikuisopintotukea. Myös anoppini oli sitä mieltä, että minun ei pitäisi enää opiskella enempää. Minulla on tällä hetkellä tutkinto, joka ei työllistä kovin hyvin sekä työpaikka alalta, jolla yt-neuvotteluissa jaetaan irtisanomisia melko runsaasti. Mitä mieltä olette?
Kommentit (54)
Lähde opiskelemaan, mutta älä uhmaten vaan hae keskustelemalla miehesi kanantus ja tuki asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen eri linjalla. Kun on teidän perheestä kyse niin talousasiat painavat ja näin suuret asiat päätetään yhdessä. Mies kustantaa opiskelusi eli olet aikuisen lapsen ominaisuudessa perheessä ja hän joutuu vielä joustamaan oman työnsä kanssa jos teillä on lapsia.
Kannattaa keskustella asiasta ja näytä että olet tosissasi. Opiskelu ei ole perheellisenä mikään itsestäänselvyys. Muissa maissa puolison opiskeluoikeus on erikseen mainittuna laissa eli miehellä on velvollisuus kustantaa opinnot JOTTA kotona ollut vaimo PÄÄSEE TYÖELÄMÄÄN KIINNI. Vaatimus ei ole yliopisto-opiskelut ja tuossakin kohtaa siis asia päätetään puolisoiden kesken eikä nainen tai mies tee päätöstä yksin. Saksassa mm. on näin ja siellä on ilmainen koulutus kuten Suomessa. Opiskelu ei saa kuitenkaan vahingoittaa perheen taloudellista asemaa ja lapset ovat aina etusijalla.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:21"]
Opiskelu ei saa kuitenkaan vahingoittaa perheen taloudellista asemaa
[/quote]
Tuotakin kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä. Jos ap pääsee opiskelemaan, opiskelee sen 5-6 vuotta ja tulot laskee/taloudellinen asema laskee siksi aikaa, mutta parantuu kun ap valmistuu, niin totta kai kannattaa opiskella. Se 5-6 vuotta on kuitenkin todella lyhyt aika siihen nähden, että ap:lla on kuitenkin työvuosia edessään vielä vaikka kuinka. Ja silloin mieluummin hankkii korkeakoulutuksen kuin viettää loppuikänsä jotain hanttihommia tehden.
Ja lisäksi, kuten joku jo kirjoittikin, jos ap:lle ja miehelleen tulee ero jossain kohtaa tulevaisuudessa, niin helpompi ap:n on elättää lapsensa jollain muilla kuin hanttihommilla.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:21"]
Opiskelu ei saa kuitenkaan vahingoittaa perheen taloudellista asemaa
[/quote]
Tuotakin kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä. Jos ap pääsee opiskelemaan, opiskelee sen 5-6 vuotta ja tulot laskee/taloudellinen asema laskee siksi aikaa, mutta parantuu kun ap valmistuu, niin totta kai kannattaa opiskella. Se 5-6 vuotta on kuitenkin todella lyhyt aika siihen nähden, että ap:lla on kuitenkin työvuosia edessään vielä vaikka kuinka. Ja silloin mieluummin hankkii korkeakoulutuksen kuin viettää loppuikänsä jotain hanttihommia tehden.
Ja lisäksi, kuten joku jo kirjoittikin, jos ap:lle ja miehelleen tulee ero jossain kohtaa tulevaisuudessa, niin helpompi ap:n on elättää lapsensa jollain muilla kuin hanttihommilla.
[/quote]
Tässäkin ajatellaan vain ap:n parasta muttei muun perheen. ap:n työllistyminen ei ole varmaa eikä myöskään se, että hän pärjää koulussa. Työllistyminen voi olla varmempaa seuraavien 10 vuoden aikana kouluttamattomana.
Miksei Ap ole opiskellut ennen naimisiinmenoa ja perheenperustamista itselleen ammattia? Miksi miehen pitäisi kustantaa hänen opiskelunsa? Mahdollisen avioeron takia?
Mun äiti opiskeli siinä vaiheessa kun nuorin lapsista muutti kotoa ja työllistyi ekan kerran opiskelemaansa ammattiin 10 vuotta opiskelujensa jälkeen. Silloinkin sai pienintä mahdollista palkkaa ja nuoremmat naiset vittuilivat jatkuvasti työpaikalla.
Totta ihmeessä pyrit! Sinun elämäsi ja olet hyvin jo suunnitellut tuota toimeentulopuoltakin. Älä missään nimessä jää kotiin jos et halua äläkä uhraudu elämään vain lasten kautta. Mitä sitten, kun ovat itsenäistymässä, jumitut huonosti työllistävään ja epäkiinnostavaan ammattiin? Miehen asenne tulee sieltä anopilta: herravarjele kolmekymppisen ihmisen pitäisi ilmeisesti vain sitten odotella eläkeikää ja kitkuttaa kun "on jo opiskeltu tarpeeksi". Älä missään tapauksessa suostu tuollaiseen - sinun elämäsi, sinun valintasi ennen kaikkea. Lastenhoidot ym. saa aina järjestymään kun on tahtoa. Ja vastuunkantajana on myös isä.
You Go Girl!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 05:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:21"]
Opiskelu ei saa kuitenkaan vahingoittaa perheen taloudellista asemaa
[/quote]
Tuotakin kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä. Jos ap pääsee opiskelemaan, opiskelee sen 5-6 vuotta ja tulot laskee/taloudellinen asema laskee siksi aikaa, mutta parantuu kun ap valmistuu, niin totta kai kannattaa opiskella. Se 5-6 vuotta on kuitenkin todella lyhyt aika siihen nähden, että ap:lla on kuitenkin työvuosia edessään vielä vaikka kuinka. Ja silloin mieluummin hankkii korkeakoulutuksen kuin viettää loppuikänsä jotain hanttihommia tehden.
Ja lisäksi, kuten joku jo kirjoittikin, jos ap:lle ja miehelleen tulee ero jossain kohtaa tulevaisuudessa, niin helpompi ap:n on elättää lapsensa jollain muilla kuin hanttihommilla.
[/quote]
Tässäkin ajatellaan vain ap:n parasta muttei muun perheen. ap:n työllistyminen ei ole varmaa eikä myöskään se, että hän pärjää koulussa. Työllistyminen voi olla varmempaa seuraavien 10 vuoden aikana kouluttamattomana.
Miksei Ap ole opiskellut ennen naimisiinmenoa ja perheenperustamista itselleen ammattia? Miksi miehen pitäisi kustantaa hänen opiskelunsa? Mahdollisen avioeron takia?
Mun äiti opiskeli siinä vaiheessa kun nuorin lapsista muutti kotoa ja työllistyi ekan kerran opiskelemaansa ammattiin 10 vuotta opiskelujensa jälkeen. Silloinkin sai pienintä mahdollista palkkaa ja nuoremmat naiset vittuilivat jatkuvasti työpaikalla.
[/quote]
Et nyt voi olla ihan tosissasi? "Työllistyy paremmin kouluttamattomana"??? :D :D Eikä ole varmaa pärjääkö koulussa - kiva kannustava asenne sinulla! Ja lapset eivät tippaakaan, TIPPAAKAAN kärsi tuollaisesta, höpö höpö. Elät ihan jotain 1950-lukua asenteella "mies tuo leivän pöytään, mies määrää". Huh huh...
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:21"]Mä olen eri linjalla. Kun on teidän perheestä kyse niin talousasiat painavat ja näin suuret asiat päätetään yhdessä. Mies kustantaa opiskelusi eli olet aikuisen lapsen ominaisuudessa perheessä ja hän joutuu vielä joustamaan oman työnsä kanssa jos teillä on lapsia.
Kannattaa keskustella asiasta ja näytä että olet tosissasi. Opiskelu ei ole perheellisenä mikään itsestäänselvyys. Muissa maissa puolison opiskeluoikeus on erikseen mainittuna laissa eli miehellä on velvollisuus kustantaa opinnot JOTTA kotona ollut vaimo PÄÄSEE TYÖELÄMÄÄN KIINNI. Vaatimus ei ole yliopisto-opiskelut ja tuossakin kohtaa siis asia päätetään puolisoiden kesken eikä nainen tai mies tee päätöstä yksin. Saksassa mm. on näin ja siellä on ilmainen koulutus kuten Suomessa. Opiskelu ei saa kuitenkaan vahingoittaa perheen taloudellista asemaa ja lapset ovat aina etusijalla.
[/quote]
Mikä koulutus Saksassa on ilmaista? Peruskoulu juu mutta kaikki muu sitten maksaakin! Yliopistossa ja ammattikorkeakoulussa on lukikausimaksut ja kalliit kirjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 05:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:21"]
Opiskelu ei saa kuitenkaan vahingoittaa perheen taloudellista asemaa
[/quote]
Tuotakin kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä. Jos ap pääsee opiskelemaan, opiskelee sen 5-6 vuotta ja tulot laskee/taloudellinen asema laskee siksi aikaa, mutta parantuu kun ap valmistuu, niin totta kai kannattaa opiskella. Se 5-6 vuotta on kuitenkin todella lyhyt aika siihen nähden, että ap:lla on kuitenkin työvuosia edessään vielä vaikka kuinka. Ja silloin mieluummin hankkii korkeakoulutuksen kuin viettää loppuikänsä jotain hanttihommia tehden.
Ja lisäksi, kuten joku jo kirjoittikin, jos ap:lle ja miehelleen tulee ero jossain kohtaa tulevaisuudessa, niin helpompi ap:n on elättää lapsensa jollain muilla kuin hanttihommilla.
[/quote]
Tässäkin ajatellaan vain ap:n parasta muttei muun perheen. ap:n työllistyminen ei ole varmaa eikä myöskään se, että hän pärjää koulussa. Työllistyminen voi olla varmempaa seuraavien 10 vuoden aikana kouluttamattomana.
[/quote]
Hohhoijaa. Tässä nimenomaan ajatellaan koko perheen parasta, ei vain ap:n. Miten voit ihan pokkana väittää, että korkeakoulutettu työllistyy huonommin kuin kouluttamaton? Vilkaisepa ihan huviksesi työttömyystilastoja ja palaa sitten uudelleen asiaan. Ja mitäs sitten, jos ap irtisanotaan nykyisestä työpaikasta? Ei sekään ole sanottua nykyaikaan, että hän saa olla siellä hamaan hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 05:05"]
Miksi miehen pitäisi kustantaa hänen opiskelunsa? Mahdollisen avioeron takia?
[/quote]
Jos olisit lukenut aloituksen, olisit huomannut, että ap:n mies haluaa ap:n olevan kotona muutamia vuosi. Ap kotona = ei töissä = miehen elätettävänä. Miksi mies voisi mielestäsi elättää ap:n kotona olemisen mutta ei opiskelua? Ja sitäpaitsi ap:han kirjoitti, että hän voisi käydä osa-aikatöissä opiskelujen ohella ja käyttää aikuiskoulutusrahaa. Eli hänkin tienaisi kuitenkin jonkun verran, vaikka opiskelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 05:05"]
Mun äiti opiskeli siinä vaiheessa kun nuorin lapsista muutti kotoa ja työllistyi ekan kerran opiskelemaansa ammattiin 10 vuotta opiskelujensa jälkeen. Silloinkin sai pienintä mahdollista palkkaa ja nuoremmat naiset vittuilivat jatkuvasti työpaikalla.
[/quote]
Sinun on turha yleistää yksittäisiä äitisi kokemuksia (jotka eivät varmaan ihan tuoreita edes ole) koskemaan kaikkia muitakin ihmisiä. Missäköhän äitisi edes opiskeli? Yliopistossa minne ap meinaa suunnistaa? Jos opiskeli yo:ssa, äitisi kuuluu siihen siihen erittäin marginaaliryhmään yo-koulutettuja jotka työllistyvät vasta 10 vuoden päästä valmistumisesta. Tuo ryhmä on niin marginaali etten ole sellaisia ihmisiä edes koskaan tavannut/kuullut sellaisista, jotka olisivat työllistyneet vasta 10 vuoden päästä valmistumisesta huolimatta aktiivisesta työnhausta.
Mulla tilanne, että puoliso ei antanut hakea, minulla taustalla opistotutkinto kauppaopistosta ja pidin itsestään selvänä nuorena, että käyn sen ja haen jatko-opiskelemaan. En ole lakannut olemasta tästä asiasta katkera, sillä se tiesi minulle vuosikausien pätkätöitä, pitkiä työttömyysjaksoja...aion tosin hakea it-alalle, mutta kouluttauduin kyllä amk:ssa toiselle tekniikan alalle ja nyt on vakityö. Tämä on kuitenkin pienipalkkainen ja ok mutta olisin halunnut jotain muuta.
Ennen kauppista jäin varasijalle ihan hilkun päähän ja pikkaisen parempi arvosana mistaä tahansa aineesta (C M:ksi) olisi riittänyt pistemäärältään sisälle pääsyyn, tarkoitukseni oli petrata, kun ylioppilaskirjoitukset menivät penkin alle isäni sairastumisen vuoksi ja lukuaika jäi vähille, mutta sekin jäi miehen vastustuksen vuoksi. Mutta vieläkin, nyt viisikymppisenä haaveilen yliopistotutkinnosta ja enää mies ei vastusta. Sano miehellesi, että täällä on yksi, joka on katkera siitä, että uraa ei koskaan tullut, kun mies ei antanut kouluttautua. Mies on muuten hyvä, mutta hänelle oma ura on aina ollut tärkeämpi kuin minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä on ala joka todella työllistää, niin kyllä satsaus opiskeluun kannattaa, puhumattakaan siitä jos kyseessä on unelma-ammattisi. Tuli mieleen että kyseessä voisi olla luokanopettajan tutkinto? Siinä tapauksessa ei olisi yhtään hullumpaa opiskella esim. kasvatustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa ja samalla hoitaa lapsia kotona, ihan niin kuin miehesi toivookin. Saisit nämä opinnot hyväksiluettua tutkintoosi sitten jos ja kun pääset sisään, mikä nopeuttaa valmistumista. Aikuisopintotukea ei taida saada viideksi vuodeksi mitä opinnot ylipäätään kestävät, joten voisi olla taloudellisesti järkevääkin opiskella avoimen kautta mahdollisiman paljon, jos samaan aikaan saa äippärahaa/kotihoidontukea tms.
Onko miehesi kenties kateellinen, jos sinulla on hyvä koulutus? Tunteeko olonsa uhatuksi? Tai pelkääkö, ettei kelpaa enään sinulle?
Onko miehesi mustasukkainen ja omistava?
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 05:43"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 05:05"]
Mun äiti opiskeli siinä vaiheessa kun nuorin lapsista muutti kotoa ja työllistyi ekan kerran opiskelemaansa ammattiin 10 vuotta opiskelujensa jälkeen. Silloinkin sai pienintä mahdollista palkkaa ja nuoremmat naiset vittuilivat jatkuvasti työpaikalla.
[/quote]
Sinun on turha yleistää yksittäisiä äitisi kokemuksia (jotka eivät varmaan ihan tuoreita edes ole) koskemaan kaikkia muitakin ihmisiä. Missäköhän äitisi edes opiskeli? Yliopistossa minne ap meinaa suunnistaa? Jos opiskeli yo:ssa, äitisi kuuluu siihen siihen erittäin marginaaliryhmään yo-koulutettuja jotka työllistyvät vasta 10 vuoden päästä valmistumisesta. Tuo ryhmä on niin marginaali etten ole sellaisia ihmisiä edes koskaan tavannut/kuullut sellaisista, jotka olisivat työllistyneet vasta 10 vuoden päästä valmistumisesta huolimatta aktiivisesta työnhausta.
[/quote]
Hän ei ollut mikään marginaalityyppi vaan onnekas ja sinnikäs, ne neljä muuta perheenäitiä jotka valmistuivat samaan aikaan eivät ole koskaan päässeet alalle töihin. Se on paljon normaalimpi tilanne kuin se, että nelikymppinen työllistyy kun alalle on tunkua nuorempaakin valmistunutta.
Kyllä mä ymmärrän sen että haluaa opiskella kun omalla alalla ei töitä ole mutta varsinkaan tällä hetkellä korkeakoulutus ei ole sieltä järkevimmästä päästä aloittaa kun valmistuneita suoraan työttömyyskortistoon on jo nyt.
Mutta niin se vaan on että kun taloudessa on kaksi aikuista niin niitä päätöksiä ei tehdä yksin.
Mä olen itsekin vasta lasten jälkeen opiskellut yliopistossa ja valmistunut. Aloitin opiskelut kun lapset oli pieniä ja itse alle 30. Olen eronnut opiskelujen aikana, kasvettiin erilleen eksän kanssa. Sain alaltani töitä valmistumisen jälkeen ja olen mennyt uudelleen naimisiin ja tehnyt lisää lapsia joten tajuan ap:n pointin. Mulle ei koskaan olisi tullut mieleen tehdä perheellisenä noin suuria päätöksiä edes näistä syistä mitä täällä luetellaan.
Ap mainitsi että mies haluaa hänen nyt hoitavan perheen taloutta ja lapsia ja sen jälkeen menevän töihin. Ilmeisesti perheen talous menisi opiskelujen takia kuralle. Opiskelu ei ole ilmaista. Moni tekee töitä opiskelujen lomassa (minäkin tein). Minulle ei vain tullut ap:n kirjoituksesta sellainen olo että hän olisi asiaa ajatellut ihan loppuun asti.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 06:24"]
Mulla tilanne, että puoliso ei antanut hakea, minulla taustalla opistotutkinto kauppaopistosta ja pidin itsestään selvänä nuorena, että käyn sen ja haen jatko-opiskelemaan. En ole lakannut olemasta tästä asiasta katkera, sillä se tiesi minulle vuosikausien pätkätöitä, pitkiä työttömyysjaksoja...aion tosin hakea it-alalle, mutta kouluttauduin kyllä amk:ssa toiselle tekniikan alalle ja nyt on vakityö. Tämä on kuitenkin pienipalkkainen ja ok mutta olisin halunnut jotain muuta.
Ennen kauppista jäin varasijalle ihan hilkun päähän ja pikkaisen parempi arvosana mistaä tahansa aineesta (C M:ksi) olisi riittänyt pistemäärältään sisälle pääsyyn, tarkoitukseni oli petrata, kun ylioppilaskirjoitukset menivät penkin alle isäni sairastumisen vuoksi ja lukuaika jäi vähille, mutta sekin jäi miehen vastustuksen vuoksi. Mutta vieläkin, nyt viisikymppisenä haaveilen yliopistotutkinnosta ja enää mies ei vastusta. Sano miehellesi, että täällä on yksi, joka on katkera siitä, että uraa ei koskaan tullut, kun mies ei antanut kouluttautua. Mies on muuten hyvä, mutta hänelle oma ura on aina ollut tärkeämpi kuin minun.
[/quote]
Opiskeliko miehesi sinun rahoillasi?
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 05:39"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 05:05"]
Miksi miehen pitäisi kustantaa hänen opiskelunsa? Mahdollisen avioeron takia?
[/quote]
Jos olisit lukenut aloituksen, olisit huomannut, että ap:n mies haluaa ap:n olevan kotona muutamia vuosi. Ap kotona = ei töissä = miehen elätettävänä. Miksi mies voisi mielestäsi elättää ap:n kotona olemisen mutta ei opiskelua? Ja sitäpaitsi ap:han kirjoitti, että hän voisi käydä osa-aikatöissä opiskelujen ohella ja käyttää aikuiskoulutusrahaa. Eli hänkin tienaisi kuitenkin jonkun verran, vaikka opiskelisi.
[/quote]
Kuka hoitaa lapsia? Mies ei ehkä ajattele että ap on hänen elätettävänään vaan että tämä tekee oman osansa hoitamalla kotia ja lapsia jotta toinen tienaa rahaa KOKO PERHEELLE.
AP:n jutustelu on hypoteettista: jos ja kun, ehkä ja voisi. Ehkä mies tuntee vaimonsa paremmin kuin me.
Lääkis lääkis :D Suomessa kaikki haluaa olla lääkäreitä nykyään. Enpä toki ihmettele, muilla aloilla saa vaan p*skaa nykyään.
Alue: Aihe vapaa
Tyhmä ämmä olet jos miehen mielen mukaan elät.