Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin pyrkiä yliopistoon opiskelemaan, mutta mieheni vastustaa ajatustani
06.11.2014 |
Haluaisin tosiaan pyrkiä opiskelemaan erästä hyvin työllistävää alaa yliopistossa ja olen yli 30-vuotias ja naimisissa sekä kahden pienen lapsen äiti. Mieheni on sitä mieltä, että minun ei pitäisi "enää" hakea uudelle alalle ja hänen mukaan koulutuskin kestäisi liian kauan (käytännössä noin 5-6 vuotta). Lisäksi hän haluaisi, että olisin nyt lasten kanssa kotona muutamia vuosia ja menisin sitten takaisin töihin, jotka ovat hieman hanttihommamaisia, vaikka sinänsä vaativia. Lukiossa olin hyvä (ysin tai kympin oppilas) niissä aineissa ja aihepiireissä, joita vaaditaan unelma-alani pääsykokeessa. Minulla on jonkin verran säästöjä pahan päivän varalle ja voisin tehdä osa-aikatöitä sekä käyttää tarvittaessa aikuisopintotukea. Myös anoppini oli sitä mieltä, että minun ei pitäisi enää opiskella enempää. Minulla on tällä hetkellä tutkinto, joka ei työllistä kovin hyvin sekä työpaikka alalta, jolla yt-neuvotteluissa jaetaan irtisanomisia melko runsaasti. Mitä mieltä olette?
Kommentit (54)
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:27"]
Totta kai haet kouluun. Kadut kuitenkin, jos et hae. Kyseessä on sinun elämäsi, eikä kuulu miehelle pätkääkään. Hänen pitäisi olla ylpeä ja kannustaa.
[/quote]
Tuo nyt ei pidä ihan paikkaansa. Lastenkotihoito ei ole tässä pätevä syy eikä ap:n ikä, mutta toisen opiskelu vaatii puolisolta paljon enemmän panostamista perheeseen, koska ei se opiskelu päivään jää. Opiskelmaan on turha lähteä jollei päästä yhteisymärrykseen ajankäytöstä.
Opiskelen itse kolmatta vuotta työnohella enkä olisi tähän lähtenyt ilman miehen suostumusta. Voin sanoa, että mieheni on aika väsynyt, joten ei tämä yhden ihmisen "oikeus" ja päätös voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 19:57"]
Hae ihmeessä opiskelemaan! Itse hain keväällä, enkä päässyt. Nyt avoimessa ja uusi haku keväällä. Olen 40v, mies kannustaa ihan täysillä. Vie lapsia viikonloppuisin muualle, että saan lukea ja kannustaa kaikin tavoin, tulee mm. töistä aiemmin, että pääsen tenttiin jne. Olenkin tähän asti hoitanut kotihommat täysin, nyt mun vuoro toteuttaa itseäni :)
[/quote]
Sama minulla, tosin pääsin sisään pääsykokeissa. Itse olen vähän nuorempi, mutta töissä ja lapsia. Opiskelen kaikki lomat, viikonloput ja illat ja mies hoitaa lapset ja kotihommat. Olen kyllä kysynyt että väsyttääkö häntä, muttta ei kuulema haittaa yhtään kunhan minä vain jaksan opiskella ja olen tyytyväinen. Ai niin, mullahan on siis sellainen kamalan alistava karvakäsi mamumies :)
AP:n tilanne on ilmeisesti se että kotona on pieniä lapsia ja mies odottaa hänen menevän töihin kun kodinhoitotuki loppuu. Eli tiukkaa taitaa olla nytkin. Kukaan mies ei odota naisen olevan kouluikäisten lasten kanssa kotona ja menevän töihin vasta kun nämä ovat jo lähes aikuisia. Kotirouvat on asia erikseen, silloin mies ei odota naisen aloittavan jossain vaiheessa jotain hanttihommia.
minusta on ihan hyvä, että mies hillitsee intoasi. voisit olla kotona, keskittyä lapsiin, mennä sitten töihin ja tarjota lapsille säännöllistä arkea.
itse olen ollut jatkuvasti kouluissa, töissä, vapaaehtoistyössä, harrastusten johtokunnissa ja vaikka vallan missä lasten ollessa pieniä. kamalia ruuhkavuosia ja ihan itse aiheutettuja.
nyt jos vielä tulen raskaaksi (4 lapsi) keskityn kotiin ja koitan karsia kaiken uuden ja "turhan". mielenkiintoisen, haastavan, innostavan, mutta turhan perheen kannalta.
mieti ap vielä, voisiko alaa vaihtaa 5 vuoden päästä?
pitää uskoa unelmiinsa, mutta olet juuri aloittanut yhden suuren vaiheen eli lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä parisuhde ja muu perhe kärsii kun vaimon oli pakko päästä opiskelemaan. Ei kuunnellut toisen väsymystä...paska vaimo.
Perheen tuki on kyllä hirveän tärkeää, kun alkaa opiskella aikuisiällä. Se tarkoittaa väistämättä töitä myös iltaisin, joten puolisosi pitäisi olla valmis joustamaan. Mitä seuraavat 5-6 vuotta tekee teidän parisuhteelle ja perheelle, jos ette ole yhdessä sopineet asiasta? Nyt kehottaisin vielä puhumasn ja perustelemaan. Ja sinulle vinkiksi, älä aliarvioi työn määrää. On aika erilaista opiskella perheellisenä ja mahdollisesti työn ohella kuin aikoinaan nuorena ilman muita velvollisuuksia.
t. aikuisopiskelija
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä uhmaa miestäsi äläkä tee tyhmyyksiä. Eikö kansanopistosta löytyisi lyhyitä kursseja joita voit käydä niin ettei miehelle aiheudu harmia? Luulen että on kaikenaista vesivärimaalausta ja ruokaohjeiden lukua opintosuunnitelmassa. Tästä myös syntyy lyhyessä ajassa ja vähemmällä vaivalla iloa koko perheelle kun koulutettu äityli tulee ja leipaisee herkullisen kakun tuosta vain. Älä ole niin itsekäs ja ajattele vain omaa etuasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 05:05"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:58"]
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 03:21"]
Opiskelu ei saa kuitenkaan vahingoittaa perheen taloudellista asemaa
[/quote]
Tuotakin kannattaa ajatella pidemmällä tähtäimellä. Jos ap pääsee opiskelemaan, opiskelee sen 5-6 vuotta ja tulot laskee/taloudellinen asema laskee siksi aikaa, mutta parantuu kun ap valmistuu, niin totta kai kannattaa opiskella. Se 5-6 vuotta on kuitenkin todella lyhyt aika siihen nähden, että ap:lla on kuitenkin työvuosia edessään vielä vaikka kuinka. Ja silloin mieluummin hankkii korkeakoulutuksen kuin viettää loppuikänsä jotain hanttihommia tehden.
Ja lisäksi, kuten joku jo kirjoittikin, jos ap:lle ja miehelleen tulee ero jossain kohtaa tulevaisuudessa, niin helpompi ap:n on elättää lapsensa jollain muilla kuin hanttihommilla.
[/quote]
Tässäkin ajatellaan vain ap:n parasta muttei muun perheen. ap:n työllistyminen ei ole varmaa eikä myöskään se, että hän pärjää koulussa. Työllistyminen voi olla varmempaa seuraavien 10 vuoden aikana kouluttamattomana.
Miksei Ap ole opiskellut ennen naimisiinmenoa ja perheenperustamista itselleen ammattia? Miksi miehen pitäisi kustantaa hänen opiskelunsa? Mahdollisen avioeron takia?
Mun äiti opiskeli siinä vaiheessa kun nuorin lapsista muutti kotoa ja työllistyi ekan kerran opiskelemaansa ammattiin 10 vuotta opiskelujensa jälkeen. Silloinkin sai pienintä mahdollista palkkaa ja nuoremmat naiset vittuilivat jatkuvasti työpaikalla.
[/quote]
Mistä saitte käsityksen että ap olisi kouluttamaton? Aloituksesta käy kyllä selkeästi ilmi että hän olisi vaihtamassa alaa, eikä suinkaan opiskelemassa ensimäistä tutkintoaan.
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 07:28"]
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 18:27"]
Totta kai haet kouluun. Kadut kuitenkin, jos et hae. Kyseessä on sinun elämäsi, eikä kuulu miehelle pätkääkään. Hänen pitäisi olla ylpeä ja kannustaa.
[/quote]
Tuo nyt ei pidä ihan paikkaansa. Lastenkotihoito ei ole tässä pätevä syy eikä ap:n ikä, mutta toisen opiskelu vaatii puolisolta paljon enemmän panostamista perheeseen, koska ei se opiskelu päivään jää. Opiskelmaan on turha lähteä jollei päästä yhteisymärrykseen ajankäytöstä.
Opiskelen itse kolmatta vuotta työnohella enkä olisi tähän lähtenyt ilman miehen suostumusta. Voin sanoa, että mieheni on aika väsynyt, joten ei tämä yhden ihmisen "oikeus" ja päätös voi olla.
[/quote]
Eikö ne lapset ole myös sen miehen? Minkä takia aina juuri äidin pitäisi panostaa perheeseen 100%, mutta jos mies panostaa vähän enemmän, jotta nainen voi opiskella, niin se on uhraus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.11.2014 klo 08:11"]
Hanna? :)
[/quote]
Miksi näihin ketjuihin aina pitää tulla arvelemaan jonkun henkilöllisyyttä? Jos ihminen haluaisi esiintyä keskustelussa omalla nimellään, se laittaisi sen viestinsä alle.
Alue: Aihe vapaa
2