Lue keskustelun säännöt.
On toi Harlinien ikäero kyllä ihan järkyttävävä kun järjellä ajattelee.
21.09.2021 |
Kumpaakohan viedää kun litran mittaa nuorikkoa vai vanhikkoa.
Kommentit (793)
Vanhemmillani oli sama ikäero kuin heillä, äiti nuorempi. Ihmiset päivittelivät suhteen vakiintuessa että äiti joutuu parhaita vuosiaan vielä viettämään vanhusta hoitaen ja kun lapset syntyivät niin puhuttiin kylällä siitä miten äiti joutuu pian yksin huolehtimaan lapsista ja lapsilta kuolee isä vielä ennen aikuisuutta. Kävi niin että äiti kuoli onnettomuudessa reilu nelikymppisenä, isä jäi leskeksi ja ehti mennä vielä uudestaankin naimisiin kun eli lähes satavuotiaaksi. Elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan eikä sitä kannata elää niin kuin menisi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se muuten on aika rajua, kun tapaa 50-60-vuotiaita asiakkaita, joilla dementia jo hyvässä vaiheessa.
Ps. Oma isäni kuoli jo 58-vuotiaana - elämää ei saisi elää vääränlaisilla arvoilla tai ihmisten kanssa, joihin emme koe mitään henkistä yhteyttä. Kun saattaa ekaa kertaa lähisukulaisen hautaan katsoo elämää niin eri tavalla ja ymmärtää hieman enemmän miten sitä aikaa täällä pallolla kannattaa viettää.
Ei kukaan muista tiettyjä julkkiksia 20 vuoden päästä - heidän tilallaan on jo kauniimpia, rikkaampia ja menestyneempiä ihmisiä, jotka kulkevat samaa läpinäkyvää reittiä ja samoilla läpinäkyvillä meriiteillä. Parrasvaloissa ja lehtien palstoilla paistattelu voi tuntua hienolta ja jotkut todellakin haluavat sitä tavoitella, toivon vaan ettei kenelläkään jää siinä sivussa se oikea elämä elämättä ja oikeat tunteet kokematta.
Kun vanhempi puolisoista on 45-65-vuotias, niin mitä sitten, elämä voi olla vielä nuorekasta ja viriiliä, ikä on vain numero, työelämässähän sitä vielä ollaan, tuossa iässähän on hyvin aikaa pikkulapsille, matkaillaan, käydään kulttuuririennoissa, ollaan ajan hermolla.
Sitten, kun joku kehtaa kysyä, minkälaista on sen nuoremman puolison elämä 45-65-vuotiaana vanhuksen rinnalla, muuttuu ääni kellossa. "Vanhahan sitä jo itsekin on, ties vaikka itsekin jo sairastuu ja kupsahtaa, kaikki alkaa olla muutenkin tuossa iässä jo takana, rauhallisempi elämä voi sopia kun alkaa varmaan olla jo kaikkea kremppaa. Ja eihän sitä nyt edes kannata ajatella noin pitkälle."
Itse kukin sen tietysti päättää, montako vuosikymmentä haluaa elää täyttä elämää.
Vanhat miehet alkavat haista jotenkin pahalle. Inhottaisi herätä sellaisen härskiintybeen haisulin vierestä. Siinä ei edes miljoonat auttaisi...
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmillani oli sama ikäero kuin heillä, äiti nuorempi. Ihmiset päivittelivät suhteen vakiintuessa että äiti joutuu parhaita vuosiaan vielä viettämään vanhusta hoitaen ja kun lapset syntyivät niin puhuttiin kylällä siitä miten äiti joutuu pian yksin huolehtimaan lapsista ja lapsilta kuolee isä vielä ennen aikuisuutta. Kävi niin että äiti kuoli onnettomuudessa reilu nelikymppisenä, isä jäi leskeksi ja ehti mennä vielä uudestaankin naimisiin kun eli lähes satavuotiaaksi. Elämä ei mene käsikirjoituksen mukaan eikä sitä kannata elää niin kuin menisi
Joo, mitään todennäköisyyksiä ei kannata ottaa huomioon vaan antaa mennä vaan just niinkuin milläkin hetkellä tuntuu... Elämänhallinta on joissain piireissä aliarvostettua ja valitettavasti se sitten näkyykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun vanhempi puolisoista on 45-65-vuotias, niin mitä sitten, elämä voi olla vielä nuorekasta ja viriiliä, ikä on vain numero, työelämässähän sitä vielä ollaan, tuossa iässähän on hyvin aikaa pikkulapsille, matkaillaan, käydään kulttuuririennoissa, ollaan ajan hermolla.
Sitten, kun joku kehtaa kysyä, minkälaista on sen nuoremman puolison elämä 45-65-vuotiaana vanhuksen rinnalla, muuttuu ääni kellossa. "Vanhahan sitä jo itsekin on, ties vaikka itsekin jo sairastuu ja kupsahtaa, kaikki alkaa olla muutenkin tuossa iässä jo takana, rauhallisempi elämä voi sopia kun alkaa varmaan olla jo kaikkea kremppaa. Ja eihän sitä nyt edes kannata ajatella noin pitkälle."
Itse kukin sen tietysti päättää, montako vuosikymmentä haluaa elää täyttä elämää.
Elämä ei ole oikeasti takana ennenkuin se sitä on oikeasti. En ole jäänyt itse ainakaan surkuttelemaan tätä. Toki mulla on samanikäinen mies. Kova ikäkriisi nuorilla.
Vierailija kirjoitti:
Se muuten on aika rajua, kun tapaa 50-60-vuotiaita asiakkaita, joilla dementia jo hyvässä vaiheessa.
Ps. Oma isäni kuoli jo 58-vuotiaana - elämää ei saisi elää vääränlaisilla arvoilla tai ihmisten kanssa, joihin emme koe mitään henkistä yhteyttä. Kun saattaa ekaa kertaa lähisukulaisen hautaan katsoo elämää niin eri tavalla ja ymmärtää hieman enemmän miten sitä aikaa täällä pallolla kannattaa viettää.
Ei kukaan muista tiettyjä julkkiksia 20 vuoden päästä - heidän tilallaan on jo kauniimpia, rikkaampia ja menestyneempiä ihmisiä, jotka kulkevat samaa läpinäkyvää reittiä ja samoilla läpinäkyvillä meriiteillä. Parrasvaloissa ja lehtien palstoilla paistattelu voi tuntua hienolta ja jotkut todellakin haluavat sitä tavoitella, toivon vaan ettei kenelläkään jää siinä sivussa se oikea elämä elämättä ja oikeat tunteet kokematta.
Joillekin tulee tosiaan dementia noin 50-vuotiaana, mutta yleisesti ovat kait yli 70-vuotiaiden tauteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi naiset lähtevät näihin suhteisiin, joissa edessä on lopulta, jos suhde kestää, enemmänkin hoiva- ja huolehtijarooli kuin mikään muu? Eikö osata ajatella elämää omaa nenänvartta pidemmälle? Samaan aikaan hoidellaan hyvällä säkällä omat ikääntyneet vanhemmat, omat alpset ja oman puolison viime metrit - ilman tukea samassa elämäntilanteessa olevalta kumppanilta. Ei todellakaan käy kateeksi, se on henkisesti ja fyysisesti raskas osa. Jokainen tulkoon tavallaan onnelliseksi, mutta... Itse en tuollaiseen lähtisi, en mistään hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heidän välillään on kaksi sukupolven kuilua. Kyllä 20 vuotta vanhemmasta huomaa kuilun, oli tämä millainen tahansa. Ei ole samat muistot.
Onhat toiset ns vanhoja sieluja, ja he siinä pärjäävät. Kuten Haukio tuntuu olevan sellainen. Johannasta ei sellaista kuvaa saa.
Juu, en tiedä, kumpi heistä käyttää kumpaa hyväkseen.
Kyllä heidän välillään toki on kuilu, mutta siinä voi olla myös oma viehätyksensä, vaikkakin myös omat ongelmat. Ehkä omalla tavallaan voi olla myös jännittävää päästä kurkistamaan muihin maailmoihin.
Minustakin oli aikanaan jännittävää kurkistaa isovanhempien maailmoihin. Sotajutut yms oli jännittäviä.
Kuinkahan vanha olet, jos olet kuullut isovanhempien sotajuttuja?
Miten voit olla noin pihalla? Itse olen 41v. ja kuulin isoisältäni sotajuttuja kuten kuuli myös mun 2004 syntynyt lapsi. Mulla on 10 vuotta nuorempi pikkuveli joka on myös kuullut noita sotajuttuja. Sodassa olleita elää edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeistään parin vuoden päästä alkaa inhota tuota aivan liian vanhaa miesvauvaa, joka pilasi hänen elämänsä. Vanha ukko, yäk.
Muistan kun hoidin omia vanhempiani muistisairauksien ja saattohoidon kautta hautaan, miten ihanalta tuntui aina tulla kotiin oman miehen kainaloon. Hän tuntui niin elävältä, vahvalta ja elinvoimaiselta kaiken sen rappeutumisen ja haurauden vastapainona. Jos sama vanhuus ja ajatus elämän hiipumisesta olisi odottanut kotonakin niin en tiedä miten olisin jaksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun nuoret luulevat olevansa nuoria ikuisesti. Kova ikäkriisi päällä monella. Jokainen vanhenee, vaikka kiertäisi vanhat ja vanhenevat ihmiset kaukaa.
Johanna kun on 62v niin Renny on jo ihan satalasissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi kun nuoret luulevat olevansa nuoria ikuisesti. Kova ikäkriisi päällä monella. Jokainen vanhenee, vaikka kiertäisi vanhat ja vanhenevat ihmiset kaukaa.
En heitä tarvitse kiertää kaukaa eikä tarvitse luulla olevansa ikuisesti nuori, vaikka ei omaksi puolisokseen vanhaa ihmistä haluaisikaan. En minäkään haluaisi. Sama elämäntilanne ja tulevaisuushorisontti yhdistää.
Ei ne varmaankaan ole niin pitkään naimisissa, että tässä tarvitsisi mitään omaishoitajakuvioita miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä lapsia, kun luulette, että 27-vuotias on ikuisesti nuori. Ennen vanhaan oli jo hyvinkin vakiintunut ja oli monta lasta. Nyt kuvitellaan, että pysyy ikuisesti nuorena tämä nainen. Jokainen vuosi vanhentaa häntä aika tavalla ja jo 35-vuotiaana voi jättää todennäköisesti hyvästi lastentekoon (parhaat vuodet takana). Ihan samalla tavalla vanhenee 27-vuotiaskin kuin kuusikymppinen. Me kaikki vanhenemme.
Totta, ikuisen nuoruuden harha on vahvana täällä. Johanna on silmänräpäyksen päästä 40v raakki
Tämä on totta. Mutta totta on sekin, että 40-vuotiaan naisen elämä on hyvin erilaista 75-vuotiaan kuin nelikymppisen miehen rinnalla.
40v nainen on parhaassa iässä, kun taas 75v voi olla jo muistisairas ja vaipoissa. Elämäntilanteet on niin erilaiset. Tietty nuorikin voi sairastua, mutta ikääntyessä tulee varmasti kaikki vaivat:)
Vierailija kirjoitti:
Meidän pressapari. Yli 7-kymppisellä vauva.
Kuten hyvin tiedämme, presidentti Niinistö oli 69-vuotias Aaron syntyessä. Aaro on jo 3,5 vuotias eikä ole ollut vauva enää pitkään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa tähän nimenomaiseen pariin, mutta useinhan se menee niin, että vielä 20-25-vuotiaana nainen voisi kuvitella olevansa 20 vuotta vanhemman, nelikymppisen miehen kanssa. Yöelämässä lähestyvien keski-ikäisten elämänkokemus ja kypsyys viehättää, vaikka näissä painottuukin se porukka, joka ei ole ollut valmis vakiintumaan nuorempina, tai joka on puutteellisten ihmissuhdetaitojensa takia ryssinyt aina kaiken. Julkkismiehissäkin on viehättäviä vielä tuon ikäisissä. Kuitenkin, kun nainen on tuosta kymmenen vuotta vanhempi ja perheen perustaminen ja vakiintuminen todella ajankohtaisia, alkavat ne oman ikäiset, fiksut ja sopivasti maailmaa nähneet miehet tuntua parhaalta kumppanivaihtoehdolta nelikymppisten mieslasten (saati sitten 20 vuotta vanhempien eli viisikymppisten mieslasten) sijaan. Viimeistään kolme- tai nelikymppisenä nainen ymmärtää, että se parikymppisenä mitättömältä tuntuva ikäero tuntuu yleensä pieneltä vanhemman osapuolen kypsymättömyyden eikä suinkaan nuoremman osapuolen poikkeuksellisen kypsyyden takia. Kukapa sitä ei kuvittelisi parikymppisenä toisinaan olevansa uniikki ja muita ikätovereita kypsempi lumihiutale.
Mä oon nyt 47v. eikä mua ole IKINÄ viehättänyt, ei missään iässä itseäni selvästi vanhempien miesten lähestymisyritykset. Päinvastoin, pakit ovat saaneet järjestäen näytti tili ihan mitä vaan. Väitän lisäksi edustavani enemmistöä. Ystäväpiirissäni ei ole yhtään, jolla olisi 20 vuotta itseään iäkkäämpi mies. Yhdellä tutulla oli 13 vuotta vanhempi eikä se todellakaan hyvin päättynyt.
Ikääntyminen on ihan fine, mutta suunnilleen oman ikäisen kanssa. Oma mies on 5 vuotta vanhempi ja hyväkuntoinen. Silti meidän ikäeron huomaa. En koskaan, missään tilanteessa ottaisi edes tämän ikäisenä 62v. miestä, koska hän olisi yksiselitteisesti minulle liian vanha.
Naisena taas vaikka 10v. nuorempi mies olisi monessa tapauksessa ihan ok, koska naiset elävät pitempään, muuttuvat ikää myöten avoimemmaksi kaikelle ja pysyvät aktiivisina.
Ainakin mitä niitä vaimolleen kohdistuvia herutuskommentteja on tullut luettua. Aikuiselta mieheltä tuollaista tekstiä?!