Mitä ajattelet skitsofreniakuntoutujasta?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 16:38"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 16:34"]

En oikein ymmärrä tuota sanaa kuntoutuja. Minulla oli psykoosi n. viisi vuotta sitten, mutta se meni lääkkeillä oli parissa viikossa ja sen jälkeen olen voinut ihan normaalisti. Ei ole tarvinnut "kuntoutua" vaan menin kuukauden sairausloman jälkeen töihin eikä mitään ongelmaa ole sen jälkeen ollut. En ole koskaan silti kutsunut itseäni miksikään ihmeen kuntoutujaksi.

[/quote]  Skitsofreniaakin on niin monenlaista.

[/quote] Kaikilla skitsofreenikoilla ei ole psykoosia ja kaikki psykoosin sairastaneet eivät
ole skitsofreenikoita.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 16:34"]

En oikein ymmärrä tuota sanaa kuntoutuja. Minulla oli psykoosi n. viisi vuotta sitten, mutta se meni lääkkeillä oli parissa viikossa ja sen jälkeen olen voinut ihan normaalisti. Ei ole tarvinnut "kuntoutua" vaan menin kuukauden sairausloman jälkeen töihin eikä mitään ongelmaa ole sen jälkeen ollut. En ole koskaan silti kutsunut itseäni miksikään ihmeen kuntoutujaksi.

[/quote]

Onko se kuntoutuja silti myönteisempi nimitys kuin entinsajan mielenterveyspotilas tai hullu... sen vuoksihan tuota kuntoutuja-nimitystä käytetään, kun on haluttu eroon noista negatiivisista vanhoista nimityksistä. Halutaan sanoa, että mielenterveysongelmista kärsivillä on tulevaisuutta ja toivoa, niinkuin sinunkin kertomuksesi osoittaa.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 16:54"]

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 16:34"]

En oikein ymmärrä tuota sanaa kuntoutuja. Minulla oli psykoosi n. viisi vuotta sitten, mutta se meni lääkkeillä oli parissa viikossa ja sen jälkeen olen voinut ihan normaalisti. Ei ole tarvinnut "kuntoutua" vaan menin kuukauden sairausloman jälkeen töihin eikä mitään ongelmaa ole sen jälkeen ollut. En ole koskaan silti kutsunut itseäni miksikään ihmeen kuntoutujaksi.

[/quote]

Onko se kuntoutuja silti myönteisempi nimitys kuin entinsajan mielenterveyspotilas tai hullu... sen vuoksihan tuota kuntoutuja-nimitystä käytetään, kun on haluttu eroon noista negatiivisista vanhoista nimityksistä. Halutaan sanoa, että mielenterveysongelmista kärsivillä on tulevaisuutta ja toivoa, niinkuin sinunkin kertomuksesi osoittaa.

[/quote]

oli tarkoitus kirjoittaa että On se kuntoutuja silti myönteisempi...

ed.

Olen lapsuudessa tuntenut skitsofreenikon ja hän oli mukava ja rauhallinen ihminen, jonka lapsuus ja nuoruus olivat olleet käsittämättömän hirvittävät ja jättäneet häneen pysyvät jäljet. Oli tietääkseni sairastunut nuoruudessaan. Ei tullut mieleenkään suhtautua häneen jotenkin eri tavoin kuin muihin ihmisiin.

Myötätuntoisesti.

Veljelläni oli skitsofrenia, mutta se oli niin pahana, ettei hänen kohdallaan ollut toivoa kuntoutumisesta.

Riippuu täysin ihmisestä. Joistain sitä ei edes huomaa.

En ole koskaa tavannut yhtään skitsofreniasta kärsinyttä/kärsivää, tai jos olenkin, niin en tiedä kohdanneeni. Ehkä monet elävät paljon omissa oloissaan. Siksi myönnän, että minulla on jonkin verran ennakkoluuloja, vaikka se ei olekaan hyvä juttu. En oikein tiedä mitä ajatella. Ehkä olisin hiukan varautunut, jos tietäisin tapaavani skitsofreniakuntoutujan, koska minulla ei ole tuosta sairaudesta mitään kokemusta aiemmin.

Skitsofrenia ja psykoosi ei aina sama asia. Skitsofrenia voi olla koko elämän kestävä mielenterveyden häiriö ja kyllä, siitä kuntoudutaan samalla tavalla kuin vaikkapa luumurtumasta.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 17:00"]

Skitsofrenia ja psykoosi ei aina sama asia. Skitsofrenia voi olla koko elämän kestävä mielenterveyden häiriö ja kyllä, siitä kuntoudutaan samalla tavalla kuin vaikkapa luumurtumasta.

[/quote]

Ei ihan sentään samalla tavalla. Luunmurtuma on yleensä kertajuttu, mutta skitsofrenia voi tosiaan olla elämän kestävä ja aaltoileva.

Ensimmäisenä ajattelen, että onpa siinä ihmisellä rankka ja pelottava sairaus. Sitten ajattelen, että hieno juttu, jos tuollaisesta kuntoutumaankin pystyy. Mielensairaudet ovat sairauksia muiden joukossa. Onneksi niistä aika avoimesti nykyisin puhutaan.

Minusta olisi hienoa että henkilö on hoidon piirissä ja että hän pitää itseään kuntoutujana. Ja hirvittävän kurjaa että tällainen vaikea sairaus on sattunut kohdalle, varsinkin kun yhteiskunnan asenteet tekevät sairastuneen taakasta monin verroin raskaamman. Toivoisin että hänellä olisi hyvä hoitosuhde ja -ohjelma ja tukiverkostoa ympärillä.

Meillä on suvussa useampi skitsofreniaa sairastava, eri-ikäisiä ovat, yksikään heistä ei ole kuntoutunut työkykyiseksi. Surullisia ihmiskohtaloita, mutta osa ihan kohtuu hyvää elämää viettäviä.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 16:40"]

Hyvin varautuneesti. Mielenterveysongelmaiset ja muut tasapainottamat yksilöt tulisi sijoittaa pysyvästi erilleen muista ihmisistä. Oi niitä aikoja, kun oli vielä Seilin kaltaisia paikkoja...!

[/quote]

Jep, sori että synnyin erilaisten aivojen kanssa. Mielenterveyspotilaitakin on monenlaisia, samoin luonteenpiirteitä. Jotkut sairaista ovat kusipäitä ja ehkä väkivaltaisia, jotkut rauhallisia jotka eivät halua satuttaa ketään mutta poikkeavat jotenkin "tavallisista" ihmisistä.

22 jatkaa. Suhtautuminen vaihtelee. Pahimpiin tapauksiin ei oikein osaa suhtautua normaalisti, koska säälittää niin kovasti. Ulkoinen habitus heillä todellaki mt-potilaan, lääketokkurainen yms. Toisista sairautta ei edes huomaa eikä sitä edes muista.

No paha sanoa kun en oikein tiedä missä vaiheessa nimitetään ketäkin kuntoutujaksi. Itse olen hullu ja eläkkeellä, olenkohan kuntoutuja vaikken ole hoidon piirissä/tulen aina olemaan hullu...

Varsinkin skitsofreniassa jos löytyy se oikea lääkitys, eikä pitkään aikaan ole ollut oireita niin onko vasta silloin kuntoutuja?

Vai onko kuka tahansa mt-sairautta sairastava sellainen oli tila pahimmillaan tai ei?

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 17:15"]

Minusta olisi hienoa että henkilö on hoidon piirissä ja että hän pitää itseään kuntoutujana. Ja hirvittävän kurjaa että tällainen vaikea sairaus on sattunut kohdalle, varsinkin kun yhteiskunnan asenteet tekevät sairastuneen taakasta monin verroin raskaamman. Toivoisin että hänellä olisi hyvä hoitosuhde ja -ohjelma ja tukiverkostoa ympärillä.

[/quote]

En ole kokenut mitään ikäviä asenteita ikinä. Ei kai sitä nyt kaikkia sairauksia työpaikalla tarvitse kertoa. En koe tarvitsevani mitään erityistukea, pärjään hyvin normaaleissa ihmissuhteissa.  t 5. Aika yleistävää.

[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 16:40"]

Hyvin varautuneesti. Mielenterveysongelmaiset ja muut tasapainottamat yksilöt tulisi sijoittaa pysyvästi erilleen muista ihmisistä. Oi niitä aikoja, kun oli vielä Seilin kaltaisia paikkoja...!

[/quote]

Tästä tulee mieleen, että valitus sairaalapaikkojen vähyydestä ei ole aina hyväntahtoista. Se voi olla myös sitä, että pelätään tai halveksitaan mielisairaita ja halutaan pitää ne poissa "meidän" yhteiskunnasta. Se että sairaalapaikkoja ei ole yli tarpeen on itse asiassa hyvä asia, koska se pakottaa terveydenhuoltoa kehittymään siihen suuntaan, että jokaista mielisairasta ei laiteta lukkojen taakse vaan pyritään kuntouttamaan takaisin yhteiskuntaan.

Tavallinen ihminen.

Ajattelen, että harmi, että tuollainen sairaus on osunut kohdalle. Mietin, että mitenkähän on onnistunut pääsemään työelämään, ja että kuntoutumista ei varmaankaan helpota se, että sairauden takia aika harva kuntoutuja pääsee oikeisiin, ei-"kuntouttaviin" töihin.

Suhtaudun kuitenkin varauksella, sillä en voi päältä päin tietää, että millainen hoitotasapaino on ja miten henkilö itse suhtautuu sairauden hoitamiseen.

Suhtaudun avarakatseisesti, myötätuntoisesti, mutta myös varauksella. Itsekin olen mt-kuntoutuja ja en loukkaannu jos ihmiset kysyvät sairaudestani ja tiedostan että uudet ihmiset suhtautuvat minuun varautuen alkuun. Onneksi kuntoutusta ja tietoa saa nykyään varsin hyvin!