Pitääkö miehen tehdä aloite vakavalle parisuhteelle?

up

Jälleen kysymys, johon en ole koskaan törmännyt reaalimaailmassa. Suhteesta kehittyy "vakava", kun ihastus syvenee rakastumiseksi ja vähitellen rakastamiseksi. Samalla pitkin matkaa tietysti puhutaan asioista; toiveista, odotuksista, "säännöistä" jne. Molemmat tekevät aloitteita puhumiseen. Ennen pitkää useimmissa, vaikka ei toki kaikissa, suhteissa aletaan pohtia sitoutumista avo- tai avioliittoon. Itse ymmärrän, että se avo- tai avioliitto on se "ultimaattinen" sitoutuminen, jota kohti koko ajan mennään. Mutta myös LAT-suhde voi olla ihan yhtä sitoutunut suhde.

Nykynormin ja syrjimisen estämiseksi aloite tehtävä ensin lihavalle, sitten vasta saa tehdä aloitteen normaalipainoiselle. Edellyttäen tietysti lihavan antaneen pakit, myöntävällä vastauksella olet jo varailemassa häähuonetta.

Kyllä, isä ja vävyehdokas sopivat yhdessä naimakaupoista, joista sitten tyttölapselle ilmoitetaan.

En ole ikinä ottanut osaa tuollaiseen keskusteluun, joten en tiedä kumman pitäisi aloite tehdä. Suhteet ovat syventyneet ilman mitään virallisia sopimuksia tai päätöksiä, kun molemmat ovat tosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, isä ja vävyehdokas sopivat yhdessä naimakaupoista, joista sitten tyttölapselle ilmoitetaan.

Myötäjäisenä muutama vuohi.

Jos sä haluat parisuhteen miehen kanssa, sä otat sen puheeksi. Jos mies haluaa parisuhteen sinun kanssasi, hän ottaa sen puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ottanut osaa tuollaiseen keskusteluun, joten en tiedä kumman pitäisi aloite tehdä. Suhteet ovat syventyneet ilman mitään virallisia sopimuksia tai päätöksiä, kun molemmat ovat tosissaan. 

Eeh, minusta asiasta on hyvä sopia, että molemmat ovat varmasti kartalla. Otin opikseni joskus, kun olin umpirakastunut tapailemaani mieheen, mutta hän ei ollutkaan valmis parisuhteeseen, vaikka yhdessä ollessamme käyttäydyimme kuin olisimme suhteessa. Hän ei siltikään nähnyt kovin pitkälle tulevaisuutta kanssani. Olemme yhä ystäviä, elämäntilanteemme olivat silloin vain väärät.

Näen asian niin, että parisuhde tarkoittaa että sitoudutaan olemaan yhdessä yhteisin säännöin ja rakennetaan sitä tulevaisuutta yhdessä. Ja tuollaista asiaa ei voi vain olettaa toiselta, vaan tarvitaan sitä kommunikaatiota, mikä on itsessään jo parisuhteen perusta.

Mutta ei ole mitään sääntöjä, että kumman asia pitää ottaa puheeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ottanut osaa tuollaiseen keskusteluun, joten en tiedä kumman pitäisi aloite tehdä. Suhteet ovat syventyneet ilman mitään virallisia sopimuksia tai päätöksiä, kun molemmat ovat tosissaan. 

Eeh, minusta asiasta on hyvä sopia, että molemmat ovat varmasti kartalla. Otin opikseni joskus, kun olin umpirakastunut tapailemaani mieheen, mutta hän ei ollutkaan valmis parisuhteeseen, vaikka yhdessä ollessamme käyttäydyimme kuin olisimme suhteessa. Hän ei siltikään nähnyt kovin pitkälle tulevaisuutta kanssani. Olemme yhä ystäviä, elämäntilanteemme olivat silloin vain väärät.

Näen asian niin, että parisuhde tarkoittaa että sitoudutaan olemaan yhdessä yhteisin säännöin ja rakennetaan sitä tulevaisuutta yhdessä. Ja tuollaista asiaa ei voi vain olettaa toiselta, vaan tarvitaan sitä kommunikaatiota, mikä on itsessään jo parisuhteen perusta.

Mutta ei ole mitään sääntöjä, että kumman asia pitää ottaa puheeksi.

Tietenkin tarvitaan kommunikaatiota mutta useimmiten se kommunikaatio ei ole vain suoraviivaista "olleenko nyt vakavassa suhteessa?" tyyppistä. Vaan että se toisen sitoutuneisuus todetaan juurikin siitä että kaikki puheet vahvistavat sitä kuvaa että toinen on tosissaan ja aikoo olla suhteessa myös pidemmällä tähtäimellä.

Meillä esim. alettiin vain luontevasti puhumaan siitä miten haluaisimme jatkossa asua (asuimme silloin minun yksiössäni jonne mies oli vain käytännössä "jämähtänyt" asumaan eli ei enää juuri omassa kodissaan käynyt). Ja molemmat pitivät ihan itsestäänselvänä että katsoisimme isompaa yhteistä asuntoa. Ei sitä edes kumpikaan mitenkään erikseen ehdottanut.

Minulla on kokemusta vain siitä, että asiat vain meni niin, että oltiin vakavassa suhteessa. Ei siitä mitään puhuttu. Vuoden seurustelun jälkeen mietittiin, että varmaan mennään naimisiin jossain vaiheessa muutaman vuoden päästä. Hommahan oli vakavaa jo paljon ennen tuota keskustelua. Jos yhdessä mietitään, että minkälainen talo ostetaan tulevaisuudessa tai mitä meinataan tehdä eläkkeellä yhdessä niin siitä voi päätellä, että on vakavassa suhteessa. Näin siis ainakin meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ikinä ottanut osaa tuollaiseen keskusteluun, joten en tiedä kumman pitäisi aloite tehdä. Suhteet ovat syventyneet ilman mitään virallisia sopimuksia tai päätöksiä, kun molemmat ovat tosissaan. 

Eeh, minusta asiasta on hyvä sopia, että molemmat ovat varmasti kartalla. Otin opikseni joskus, kun olin umpirakastunut tapailemaani mieheen, mutta hän ei ollutkaan valmis parisuhteeseen, vaikka yhdessä ollessamme käyttäydyimme kuin olisimme suhteessa. Hän ei siltikään nähnyt kovin pitkälle tulevaisuutta kanssani. Olemme yhä ystäviä, elämäntilanteemme olivat silloin vain väärät.

Näen asian niin, että parisuhde tarkoittaa että sitoudutaan olemaan yhdessä yhteisin säännöin ja rakennetaan sitä tulevaisuutta yhdessä. Ja tuollaista asiaa ei voi vain olettaa toiselta, vaan tarvitaan sitä kommunikaatiota, mikä on itsessään jo parisuhteen perusta.

Mutta ei ole mitään sääntöjä, että kumman asia pitää ottaa puheeksi.

Miten hän sitten vastasi tai reagoi, kun kerroit tunteistasi?

Kai se on miehen tehtävä kuten kaikki aloitteet yleensä. Mies on tottunut pettymyksiin joten on vain oikeudenmukaista, että mies asettaa minuutensa sydämensä peliin.