Lue keskustelun säännöt.
Tuoreen äidin / nuoren yksinhuoltajan "iskeminen"
05.11.2014 |
Moi vaan kaikille naisille, niille joilla kokemusta ja niille joilla vain mielipide mutta ei kokemusta seuraavaan kysymykseen ja ajatuksiin.
Eli kysymys... onko vajaan 2kk ikäisen vauvan, nuorenäidin viettely aivan hukkaan heitettyä aikaa ja tunteita?
Koska tilanne on se, että olen aivan järjettömän ihastunut yhteen parikymppiseen yh äitiin. MUTTA onko aivan turhaa yrittää äidin ja pojan "väliin" tai rinnalle tässä vaiheessa kun hänellä ei tunnu olevan aikaa oikein mihinkään muuhun kuin vauvaan?
Jonkin verran olen jutellut hänen kanssaan viestien välityksellä mutta en paljoa. Voisiko olla että hän välttelee, koska ei halua nyt mitään draamaa, suhteen rakentamista tms. tai sitten en vain ymmärrä tai halua ymmärtää sitä, että hän ei paljon juttele eikä kysele, ja vihjailisi näin etten ole nyt tai koskaan tervetullut hänen ja vauvan elämään.
Itseä ei siis häiritse se että hänellä on pieni vauva, olisin jopa valmis isäpuoleksi/varaisäksi ja niin uskomattomalta kun se voi kuulostaa niin haluaisin mukaan hoitamaan tätä vauvaa ja/tai hemmotella ihastustani, koska tiedän että vauvan hoitaminen on rankkaa yö syöttöjen ym. kanssa. Olen jonkin verran jopa lukenut asioita vauvojen hoidosta jne.
Se mikä ei vielä ole tullut ilmi niin itse olen muutaman vuoden vanhempi en kuitenkaan yli 4 vuotta kuin mitä hän on ja minulla ei ole itsellä lapsia.
En tiedä onko tuossa tarpeeksi tietoa tilanteesta, eikä auta vaikka tuota luen kuinka monta kertaa onko se järkevää teksiä jne. Olen niin sekaisin ja ihastunut aidosti ja oikeasti!!
Mutta olisi kiva kuulla ajatuksia nuorilta äideiltä tai muuten vain asiaan mielipiteen omaavilta. Ja jos tämä "iskeminen" ei ole aivan mahdoton ajatus tähän hetkeen ja tilanteeseen voisi jotkin lähestymis vinkit olla tervetulleita kuinka häntä voisi lähestyä ja päästä edes ns. "koeajalle". :)
Kommentit (23)
Itse olin fyysisestikin niin rikki eli paikat hellänä monta kk. synnytyksestä että ei kyllä miehet mielessä paljon liikkunut. Tarjoa ystävyyttä aluksi ilman paineita muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy kiinni vain. Itsekin aloin vauvan yksinhuoltajana seurustelemaan ja nyt ollaan menossa naimisiin. Ihanan isäpuolen lapseni sai ja nyt meillä on yhteinenkin vauva. Miehestä on ollut suuri tuki. :)
No kerron itsestäni.
Eli erosin lapseni isästä jo raskausaikana. Puhuimme kuitenkin eksän kanssa ja eksä halusi ehdottomasti olla läsnä lapsensa elämässä ja arjessakin.
Olin siis parikymppinen yh-äiti. Kun vauva oli 2kk en todellakaan olisi ollut valmis uuteen suhteeseen, elämä pyöri vauvan ympärillä. isäänsä vauva näki viikottain monta kertaa.
Lapsen ollessa 2,5vuotias aloin vasta oikeasti taas katselemaan miehiä "sillä silmälä". Vauva-aikana minua lähestyivät lähinnä viikonloppu isät seksiä ehdotellen.
No, tapasin sitten nykyisen avokkini kun lapsi oli 3v, tapailimme kahvilla, puistoilemassa jne jokusen kuukauden ennenkuin edes halasimme kunnolla. Olin tosi epävarma itsestäni ja fyysisyydestäni mutta mies jaksoi odottaa.
Puhuit viesteistä? Eli oletteko te oikeasti tavanneet koskaan? Vaikutat hurmaavalta unelmoijalta, mutta saatat rakannella kuvitelmiasi ihan väärään suuntaan jos et ole tavannut naista?
Se voi olla että naisen eksä eli lapsen isä haluaakin tutustua lapseensa ja se sinun on hyväksyttävä.
Mielestäni voisit ehdottaa naiselle tapaamista ja kertoa että hän vaikuttaa mukavalta mutta kerro myös että olet valmis odottamaan ja ottamaan rauhallisesti.
Riippuu niin vauvasta kuin äidistäkin ja suhteesta vauvan isään.
Itse erosin vauvan ollessa ihan pieni. Lapsen isä oli ja on edelleenkin viikonloppuisä, jos ehtii. Vauva nukkui 16 vuorokaudessa koko ensimmäisen vuoden, joten oli hyvin aikaa itselle ja levätä ja rakentaa se minä itse. Lapsen ollessa puolen vuoden ikäinen, tapasin oikein mukavan miehen. Alkuun tapasimme ohimennen ja jäimme juttelemaan pari kertaa, sitten viestittelimme jonkin aikaa ja jonkin ajan päästä pyysin miehen kylään. Enimmäkseen juttelimme, kahvittelimme, katselimme elokuvia. Mietin tarkkaan olenko varma, onkohan miehestä suhteeseen, yms. Vasta pitkän aikaa tapailtuamme mies tuli kylään semmoiseen aikaan, että tapasi lapsenkin. Hyvin on sujunut siitä asti viimeiset 5vuotta. Mies on ollut tukena ja apuna juurikin vierellä, ei välissä.
Kerroit että olet kärsivällinen, hyvä. Kärsivällisyyttä tulet tarvitsemaan. Ota rauhalllisesti ja pysy lähistöllä. Voit tarjota joskus apuasi, vaikkapa vain oven avaamiseen, kaupassa käyntiin, kuljettamiseen jos sinulla on auto, tms. Ennen kaikkea sinun pitää varoa olemasta mitenkään liian innokas, muuten äiti saattaa ehkä jopa luulla, että olet kiinnostunut väärällä tavalla lapsesta. Anna hänen tottua siihen, että olet tavoitettavissa, mutta turvallisen välimatkan päässä - sellaisen välimatkan, että hän tuntee voivansa itse kontrolloida sitä, miten lähelle sinut päästää. Tällä hetkellä hänellä todennäköisesti ei ole minkäänlaista kiinnostusta miehiä kohtaan ja on vaikea ennustaa, missä vaiheessa se kiinnostus alkaa uudelleen heräillä. Saattaa käydä niin, että jos hänellä on pahoja kokemuksia, niin se ei enää koskaan herääkään. Tai lapsen isä saattaa tulla toisiin ajatuksiin ja he päätyvätkin sitten uudelleen yhteen. Tai mahdollisesti joudut odottamaan pari vuottakin. Ehkä oma mielenkiintosi ehtii hiipua, tai löydän uuden ihastuksen kohteen. Helpommallakin voisi ihminen päästä, mutta onnea yrityksille, ja muista: voit ehkä onnistua, mutta sinun pitää olla valmis hyväksymään sekin mahdollisuus, ettet koskaan saavuta toivomaasi tulosta tuon naisen suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse sanoisin että kaikki on mahdollista, näin ympäripyöreä mielipide.
Toivon toki aloittajan puolesta että asiat menisi hienosti ja niin kuin niiden on tarkoitettu menevän.
Awww, toivottavasti kaikki menee hyvin :) Itselläni ei vauvaa mutten näkisi sitä mahdottomaksi, että aloittaisi suhteen uuteen mieheen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.11.2014 klo 15:38"]
Kerroit että olet kärsivällinen, hyvä. Kärsivällisyyttä tulet tarvitsemaan. Ota rauhalllisesti ja pysy lähistöllä. Voit tarjota joskus apuasi, vaikkapa vain oven avaamiseen, kaupassa käyntiin, kuljettamiseen jos sinulla on auto, tms. Ennen kaikkea sinun pitää varoa olemasta mitenkään liian innokas, muuten äiti saattaa ehkä jopa luulla, että olet kiinnostunut väärällä tavalla lapsesta. Anna hänen tottua siihen, että olet tavoitettavissa, mutta turvallisen välimatkan päässä - sellaisen välimatkan, että hän tuntee voivansa itse kontrolloida sitä, miten lähelle sinut päästää.
[/quote]
Näin kun pääsin taas kiireiltäni tämä ketjun tsekkaamaan, niin tuossa on kyllä mielestäni hyviä vinkkejä miten kannattaisi toimia.
Asiat on kyllä edennyt jonkin verran, on tutustuttu enemmän jne. Täytyy kyllä myöntää välillä meinaa innostua aivan liikaa ja silloin pitää muistutella itseä, että otahan ihan iisisti vaan ja säilytä maltti. Mutta minkäs voit kun välillä tunnetila on kuin keväällä ensimmäistäkertaa laitumelle päässeellä hevosella. :D
Kyllä tämä tästä, hitaasti mutta varmasti :)
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvani on nyt 4kk ikäinen ja kyllä vaan koko elämä pyörii hänen ympärillään. Ei paljon miehiä huvittaisi tässä vaiheessa katsella.
Minä olen parikymppinen yh enkä haluaisi suhdetta nyt tai edes pystyisi siihen. Vauvani on alle vuoden ikäinen.
Kyse ei ole siitä, että olisin väsynyt tai aika ei riittäisi, vaan siitä, että haluan keskittyä äitiyteen mieluummin ilman lisäkuohuja tunne-elämässä, haluan myös tukea lapseni isäsuhdetta etäisäänsä kuormittamatta lapsen mieltä toisella miehellä jolloin pää menee vähemmästäkin pyörälle.
En myöskään haluaisi lapselleni isäpuolta, sillä jos joskus haluan suhteeseen, haluan siihen itseni ja tunteideni vuoksi. Lapsi toki on osa kuviota, mutta haluan ensisijaisesti miehen välittävän minusta naisena, ei näkevänsä tilannetta niin että hän on velvoitettu kantamaan vastuu lapsestani - lapsella on jo isä, vaikkei kanssamme asukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ei ole sopiva aika. Niin pieni lapsi on koko ajan kiinni äidissä ja niin pientä ei kukaan jätä mielellään edes hoitoon. Odota, kun lapsi on vuoden ikäinen ja lähesty vasta sitten äitiä.
Ymmärrän...
Nuo ajatukseni voivat kuulostaa kyllä vähän utopistisilta, mutta asia oli pakko päästä johonkin jakamaan ja kuulla mielipiteitä. Ja ensimmäisten mielipiteiden mukaan, olisi siis aivan turhaa lähteä ihastusta lähestymään?
Mitä tuohon isäpuoli asiaan tulee, niin tarkoitushan ei ole että lapsen takia haluaisin tämän henkilön kanssa lähemmin tutustua, vaan siksi koska olen hänestä kiinnostunut. Niinkuin jo sanoin, minulla ei ole lasta vastaan mitään ja sen hyväksyisin ja olisin valmis auttamaan tarvittaessa.
Lapsen isä on hänen kertomansa mukaan pois kuvioista, eikä edes halua ajatella koko tyyppiä joten... jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä biologisesta isästä mikäli niin haluaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On se mahdollista, mutta vaikeaa, koska noin pienen vauvan äiti on todella kiinni vauvassa. Käytännössä ainoa tapa tavata taitaisi olla siten, että vauva mukana. Esim. kävelyllä vaunujen kanssa.
Hän saattaa myös epäillä, oletko muka oikeasti hänestä kiinnostunut, vaikka hänellä on niin pieni vauva.
"Väliin" ei kannata niinkään yrittää, vaan pikemminkin vierelle...
Mutta fakta on, että kovin paljon aikaa ilman lasta tuolla äidillä ei ole, ja sitä ei pitäisi ottaa henkilökohtaisesti. Siitäkin ajasta iso osa menee ihan lepäämiseen vain.
Nelonen täsmentää vielä sen verran, että toistaiseksi vauvan ollessa noin pieni kokisin itseni myös aika tylsäksi kun elämä pyörii aikalailla vauvan ympärillä. Nyt se oppi sitä, se teki näin, se nukkui noin, se itki näin paljon, se oli tällainen, me teimme sitä, äh vaipat lopussa, yö meni taas näin, taas saa pestä pyykkiä kun vauva sotkee jnejnejne. Toki minulla on myös sosiaalista elämää, mutta aika paljon myös lähipiiristä löytyy perheellisiä ja arki on arkea sanan varsinaisessa merkityksessä - ei 8 h työpäivää vaan 24 tuntia vuorokaudessa.
En ole kertaakaan vauvavuotena ollut väsynyt, eli sen puolesta apua, tsemppiä tai vastaavaa en kaipaisi, jaksan ja kykenen hyvin ja mielelläni hoitamaan vauvan yksin, mutta miessuhde tässä voisi olla aika hassu ja jopa luotaantyöntävä ajatus. Ehkä juuri siksi, että tahdon omistautua vauvalle, mutta myös seiskan mainitsemasta syystä, ettei jotenkin tule itse uskottua että joku oikeasti edes kiinnostuisi tosissaan kun se oma naisellisuus ja persoona on kakkossijalla kun elämä on jatkuvasti vauva vauva vauva vauva. Edes kusella ei voi käydä ilman että on vauva mielessä...
Mä olen yli parikymppinen reilun vuoden ollut kahden lapsen yh. Mä olisin enemmänkin otettu, jos joku ajattelisi noin minusta ja minun lapsista..
Oi kyllä saisi meille tulla toinen aikuinen kanssani hoitamaan lapsia ja jakamaan arkea, vaikka ex usein ottaakin lapsia luokseen ja meillä hyvät välit, silti kyllä kaipaisin sitä tiettyä elämääni. :)
Tuo aloitukseni oli ensimmäinen tälle sivustolle laittamani ja kaikkien huhupuheiden jälkeen kyllähän täälä asiallisia vastauksia saa vaikka jotkut toisin väittävät, kiitos niistä ja lisää luen mielelläni.
En tiedä moniko minua pitää jotenkin outona tämän asian takia, mutta itse melko harvoin ihastun ja kun ihastun niin olen valmis tekemään mitä vain ihastukseni eteen, vuoksi tai vaikka puolesta.
7, Tuo kävelylenkki vauvan ja ihastukseni kanssa on asia mitä olen miettinyt, olisiko se kuinka omituista mahdollisesti hänen mielestään jos kysyisin lähtisikö kävelylenkille kanssani? Ja tuo epäilys siitä olisinko oikeasti kiinnostunut, niin olisiko se kannattavaa ottaa puheeksi ja/tai todistaa jotenkin? Nämä asioita joita hieman mielessäni pyöritellyt.
4&8, Niin kuin jo edellä mainitsin, että kun ihastun niin kanssa ihastun ja se että hän tuntisi itsensä tylsäksi ei kyllä haittaisi... Ja joo tiedän, moni ajattelee että on se helppo täällä ja tässä vaiheessa niin sanoa, mutta olen sellainen tyyppi etten koe ajatusta ollenkaan mahdottomaksi. Olen todella kärsivällinen tyyppi.
Itse en ole yh mutta olen parikymppinen alle yksivuotiaan äiti. Voisin kuvitella jos olisin yh, että voisin alkaa tapailla uutta miestä. Toki tekisin sen lapseni ehdoilla ja haluaisin tietää miten mies tulee lapsen kanssa toimeen ennen kuin alan mihinkään syvällisempään suhteeseen. Kuulostat todella hyvältä vaihtoehdolta:D Kannattaa edetä kumminkin ihan rauhassa ja katsoa miten asiat etenee ja osoittaako nainen mitään kiinnostusta.
17, Anteeksi maalaisuuteni, mutta mitähän tuolla väärällä tavalla mahdat tarkoittaa? Ei siis millään pahalla, ei vaan itse nyt ymmärrä mitä yritit viestiä.
"Ennen kaikkea sinun pitää varoa olemasta mitenkään liian innokas, muuten äiti saattaa ehkä jopa luulla, että olet kiinnostunut väärällä tavalla lapsesta."
11, kiitos näistä muutamista kauniista sanoista, lämmitti mieltä :)
Toistan varmasti jo itseäni ainakin jollain tasolla, mutta sanotaan nyt vielä kerran että itsehän olen aivan valmis etenemään hänen ja vauvan ehdoilla. Joten ns. avaimet olisi hänen käsissään.
Salaisissa haaveissani kaikenlaisia pilvilinnoja jo rakennellut, vielä kun ne saisivat perustukset eikä sortuisi :)
Hieman saattaa olla nyt tunnepitoista kirjoittamista, mutta omistan kyllä tunteet ja uskallan niitä myös näyttää...
Mutta tuo kysymys jo aikasemmin, olisiko hyvä ajatus kysyä häntä ja vauvaa kävelylenkille? Miten itse tulkitsisit tai ottaisit vastaan pyynnön?