HS: Liian iso treffeille

En ymmärrä miksi ei laihduta, tai hae lääkäriltä apua laihtumiseen, jos ne kaikki elämän vääryydet ja hyljeksinnät johtuvat lihavuudesta. Jos tässä on ajatuksena se, että on syrjitty lihavuuden takia treffimarkkinoilla, niin se on puuta heinää. Kai jokainen voi valita kumppaninsa omien mieltymystensä mukaan, usein ylilihava ei miellytä ulkomuodollisesti.

Maailma ei tässä asiassa muutu koskaan, lihava ihminen ei näytä hyvältä yleensä, se on fakta, joka ei jalkaa polkemalla ja inttämällä muuksi muutu.

Sen verran on omakohtaistakin kokemusta, että teini-iässä lihoin ja olin melkoinen pullukka. Ei ollut poikaystävää, eikä muutakaan sutinaa, vaikka kiihkeästi olisin juuri sitä halunnut. Sen verran tilanne ketutti, että laihdutin itseni liikkumalla ja ruokatapoja muuttamalla. Voin sanoa,että sen jälkeen oli sitä kaipaamaani sutinaa, joskus liikaakin.

Tämän lisäksi olo on ollut parempi muutenkin.

Taipumus lihomiseen on edelleen, enkä voi varmaan koskaan voi syödä mitä vaan.

Varmasti on vaikeita tapauksia jotka eivät omin päin saa kiloja pois. Kysymyshän on riippuvuudesta, ja joskus myös kotiympäristö ei kannusta muutokseen. Apua on saatavilla ymmärtääkseni.

Jos taas haluaa pysyä lihavana, niin ne seuraukset on sitten hyväksyttävä. Ei alkoholistikaan voi vaatia muuta maailmaa vaan hyväksymään ryypäämisen, ja pitämään mahtavana treffiikumppanina. Kyllä taidetaan alkkistakin syrjiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hs on ihan passaa nykyään. Harmittaa kun lankesi vuoden sopimukseen, harvoin tulee luettua...

Jutun ajatusvirhe on se, että eihän kyseessä ole nainen joka ei kelpaa kenellekään, vaan hän vaan ei kelpaa niille miehille, jotka kelpaisivat hänelle. Jos hän alentaisi rimaa, hän voisi valita sadoista ehdokkaista vaikka useamman miehen joka päivälle koeajettavaksi.

Tässä on valtava ero siihen, että on ihan oikeasti valtava määrä miehiä, jotka eivät kelpaa KENELLEKÄÄN naiselle. Siksi 40% kotitalouksista on Suomessa sinkkutalouksia.

En ihan usko, että Suomesta löytyisi jokaiselle vaikeasti ylipainoiselle naiselle SATOJA kumppaniehdokkaita. Voi toki olla, että muutamia löytyisi sellaisista, jotka eivät henkilöä itseään miellytä, mutta sadat  on jo räikeää liioittelua. Edes normaalipainoiselle ei välttämättä löytyisi satoja miehiä, jotka haluavat nimenomaan parisuhdetta.

Kokeile laittaa treffi-ilmoitus sekä miehenä että naisena. Huomaat sitten eron.

Miehelle ei vastaa kukaan ja naiselle tulee satoja/tuhansia vastauksia. 

Ihan oikeasti.

Tein erääseen deittipalveluun feikkinaisprofiilin katsoakseni miltä oma aito profiilini näyttää, kun siinä palvelussa jotenkin takkusi kuvien lisääminen.

Laitoin feikkinaisprofiiliin ikää ja painoa todella isolla kädellä, pituus minimaalisesti, kasvojen ja vartalon kuvaukseen ne vähiten kiinnostavat vaihtoehdot. Ajattelin, ettei tätä kukaan sitten turhaa klikkaile. Vielä mitä; kymmeniä viestejä, vinkkauksia ja treffipyyntöjä eri miehiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku oli kommentoinut hyvin:

"Käyttämällä sanaa "syrjintä", jutun otsikossa annetaan käsittää että treffeille pääseminen on jonkinlainen ihmisen perusoikeus jota vastaan ylipainoisten kohdalla rikotaan. Kun seurustelu ja pariutuminen tapahtuu ainakin Suomessa vapaaehtoisesti siihen suostuvien henkilöiden kesken, kyseessä on väistämättä kilpailutilanne jossa korostuu fyysiset ominaisuudet.

"Painosyrjintä on deittimaailmassa arkipäivää" on jossain määrin sama kun sanoisi että "hitaussyrjintä on kilpajuoksumaailmassa arkipäivää".

Tämä ei tietenkään tarkoita että pluskokoisuus olisi jotenkin perustavanlaatuisesti huonoa ja epäviehättävää. Mutta jos kahden ihmisen preferenssit ei kohtaa, se ei ole millään logiikalla syrjintää."

Olen ihan samaa mieltä. Deittisovellukset perustuu ulkonäköön, miksi ihmeessä olet sellaisessa jos et sitä faktaa hyväksy?

Tekisiköhän Hesari jutun minustakin? Olen hoikka, mutta omaan toisen rasauttavan vamman, eli jo keski-ikäinen. Ei ole kuuminta hottia Tindermarkkinoilla sekään, ja tätä asiaahan ei voi edes muuttaa, vaikka yrittäisi. 

Oletko kokeillut tyköistuvaa farmariasua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi välttyä ajatukselta, että nykypäivänä ylipainosta yritetään väkisin tehdä uutta normaalia. Joka ikinen media on täynnä näitä bodypositiivisuus juttuja, lihavia mainoksissa yms. Jutut ovat aina myönteisiä ylipainoisille. Pedataanko tulevaisuutta, jolloin ylipaino on normaalia, saat syytteen, jos et deittaile lihavaa? Entäpä se terveysaspekti? Kun nämä nuoret, lihavat saavuttavat keski- iän, kuka heitä hoitaa, kun hoitajia ei nytkään ole tarpeeksi? Mistä rahat heidän hoitoonsa?

Samaa olen miettinyt. Jokaisessa mainoksessa rehevä, 150 kg hilluu onnellisena. Miksi missään ei kerrota ylipainon vaaroista? Kuka heitä hoitaa, kun he keski- iässä saavat aivoinfarktin, joutuvat hoidettaviksi? Hoitohenkilöstöä ei ole, kukaan ei halua työskennellä huonolla palkalla, hoitaen ylipainoisia. Perheet joutuvat itse hoitamaan nämä lihavat. Kannattaisi miettiä tätäkin asiaa.

tuota, sivulla missä jankataan viikkotolkulla kuinka huumausaineet pitäisi saada kauppoihin huolesi vaikuttaa falskilta. Tuttavapiirissäni on hoidettu enemmmän aktiivi-ikäisten urheiluvammoja kuin sydän- verisuonisairauksia, mutta näistähän ei kukaan ikinä puhu, koska se on sitä parempaa hoidon tarvetta

Olen ihan hulluna etsinyt tilastoja näistä väitetyistä urheiluvammojen kuluista. Jos sinulla on, linkitä kiitos. Itse olen käynyt fyssarilla kaksi kertaa ja maksoin ne itse. Urheilua nyt takana 42 vuotta.

Liikuntavammoja ei tilastoida, kuin ei myöskään voida luotettavasti arvioida ylipainon aiheuttamia kustannuksia, koska mukana sairauksissa on niin paljon muitakin tekijöitä.

https://seura.fi/asiat/ajankohtaista/hyvinvointivaltion-terveyskustannu…

Liikunatavammojen suorien kustannusten arvioitiin vuonna 2019 olleen yhteiskunnalle 200 mil, epäsuoria ei ole pystytty arvioimaan. Kustannukset ovat kasvussa ja valtaosa niistä hoidetaan yksityisesti (no, sen vakuutusyhtiönkin kustannukset maksaa kaikki vakuutuksenottajat, ei pelkästään se kenen ristiside leikataan). Elintasosairauksien kustannukset taas mitä tahansa 3-5 miljardin välillä kokonaisuudessaan, mutta kuten sanottu, näitä ei voida ylipainon kustannuksiksi suoraan lukea. Todetaan, että lievän ylipainon terveysvaikutuksia pidetään olemattomina.

Mutta kuten totesin; minun lähipiirissäni on hoidettu useita liikuntaan liittyviä vammoja tämänkin vuoden aikana, muttei yhtään sydän/verisuonisairautta/episodia. Kuitenkin ihan hirveästi on kaikilla huoli lihavien aiheuttamasta kustannustaakasta, ei kellään kroonistuneen välilevypullistuman kuntoutuksen kustannuksista..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hs on ihan passaa nykyään. Harmittaa kun lankesi vuoden sopimukseen, harvoin tulee luettua...

Jutun ajatusvirhe on se, että eihän kyseessä ole nainen joka ei kelpaa kenellekään, vaan hän vaan ei kelpaa niille miehille, jotka kelpaisivat hänelle. Jos hän alentaisi rimaa, hän voisi valita sadoista ehdokkaista vaikka useamman miehen joka päivälle koeajettavaksi.

Tässä on valtava ero siihen, että on ihan oikeasti valtava määrä miehiä, jotka eivät kelpaa KENELLEKÄÄN naiselle. Siksi 40% kotitalouksista on Suomessa sinkkutalouksia.

En ihan usko, että Suomesta löytyisi jokaiselle vaikeasti ylipainoiselle naiselle SATOJA kumppaniehdokkaita. Voi toki olla, että muutamia löytyisi sellaisista, jotka eivät henkilöä itseään miellytä, mutta sadat  on jo räikeää liioittelua. Edes normaalipainoiselle ei välttämättä löytyisi satoja miehiä, jotka haluavat nimenomaan parisuhdetta.

Ei ehkä JOKAISELLE vaikeasti ylipainoiselle 18-100-vuotiaalle naiselle löydy satoja kumppaniehdokkaita, mutta mitä todennäköisimmin esimerkiksi tälle artikkelin henkilölle löytyisi.

Kirjaimellisesti satoja omanikäisiä kumppaniehdokkaita.

On sitten eri asia, montako kumppaniehdokasta artikkelin henkilö kelpuuttaa. Voin kuvitella listan kriteereistä, joita tällä henkilöllä on mielessään, kun matchaa Tinderissä ehdokkaita. Ja mitä todennäköisimmin vähintään 99% sovelluksen tarjoamista miesehdokkaista hän hylkää välittömästi suoralta kädeltä. Siltikin ilmeisesti matcheja syntyy, tämän käsityksen saa artikkelin tekstin pohjalta.

Tietysti matchista on pitkä matka parisuhteeseen, mutta minusta tämä henkilö valehtelee siitä, että hänen on mahdotonta edes päästä treffeille (saati parisuhteeseen).

Aivan varmasti hän pääsee sekä treffeille että parisuhteeseen - ja saisi vieläpä valita kirjaimellisesti sadoista miehistä - mutta jos ei kelpaa, niin ei kelpaa.

Eihän se silti niinkään mene, että ylipainoisen pitäisi kelpuuttaa kuka vain. Itse olen hoikka, mutta minullakin on vaikka mitä henkisiä ominaisuuksia, mitä toivon kumppanilta, esimerkiksi arvomaailmaan, ajattelutapaan, elämäntapoihin, persoonaan yms liittyen. Ymmärrän kyllä, että ei ylipainoisellakaan voi olla ainoana kriteerinä "kunhan nyt minut kelpuuttaa". Kyllähän hänkin varmasti kaipaa oikeaa yhteensopivuutta. Tuo artikkelin nainen selvästi laittautuu ja panostaa ulkonäköönsä, joten oikeastaan ymmärrän senkin, että swaippaa vasemmalle ne ylipainoiset, mutta kiinnostuneet, joilla on vain jotkut lököverkkarit ja collaripaita, ja jotka eivät muutenkaan yritä näyttää edes niin hyvältä kuin voisivat. Aika monella ylipainoisella miehellä tuntuu olevan asenne, että ulkonäkö on täysin toisssijainen asia, ja sitten hiukset ovat mitä ovat, vaatteet ovat mitä ovat, ja koko yleisolemus on mitä on. Eivät siis edes yritä löytää tyylikkäitä vaatteita tai hienoja asusteita, miettiä hiustyyliä tms.  Tuo artikkelin nainen sentään panostaa ulkonäköönsä kiloista huolimatta, joten ymmärrän kyllä, jos hänelläkin on jotain toiveita kumppanin ulkonäön suhteen. Aina ne toiveet eivät todellakaan ole, että haetaan jotain miesmallia.

Siis tämä! Miksi kenellekään pitäisi kelvata kukaan? En minä ainakaan halua olla kenellekään se, joka kelpasi ja jolle kelpasi vaan se jonka haluaa ja vastaavasti minä haluan kumppanini. Olen normaalipainoinen ja monin tavoin ulkoisesti tavanomainen nainen, ja pyyhkäisen oikealle ehkä 1-3 prosenttia profiileista. Jos en kiinnostu, en kiinnostu.

En myöskään pyyhkäise oikealle niitä algoritmin mielestä komeimpia miehiä, jos heidän profiilitekstissään tai kuvissaan ei ole jotain elämäntyyliin, arvoihin, huumorintajuun, harrastuksiin, musiikkimakuun tms viittaavaa, joka herättää kiinnostukseni. Harvoin ne algoritmin mukaan komeimmiksi arvioidut ovat mielestäni kiinnostavimman näköisiä edes ulkoisesti eikä ulkonäkö todellakaan riitä.

Jännä juttu sekin, että minut oikealle pyyhkäisseitä oli enemmän, kun profiilissa ei ollut koulutustietoja (tohtori).

Kysehän on lopulta henkisestä tilanteesta ja/tai mielenkiinnon kohteista. Sama ihminen voi olla joskus lihava ja joskus laiha ja silloin luultavasti käyttää aikaansa ja elää elämäänsä eri tavalla ellei kyse ole sairaudesta. Minä olen hoikka 40-vuotias sinkku ja katselen vain hoikkia miehiä. Näen sen sillä tavalla, että haluan kumppanin joka on urheilullinen. Jos ei ole raskaan sarjan voimailija niin ei ole järkeä pitää itseään lihavana, sen kun laihduttaa itsensä normaalipainoiseksi jos haluaa jakaa elämänsä minun kanssani.

Tajuan toki ettei se normaalipainoisuus ole kaikille helppoa monestakaan syystä. Itse olen peruslaiska ja esimerkiksi epäsiisti. Keittiö on nytkin kuin pommin jäljiltä. Jos haluaisin siistin miehen niin minun täytyisi muuttua. Se olisi minulle suurensuuri haaste. Joko pystyisin tai en, mutta en voi pakottaa ketään elämään rytöläjäelämää ja katsomaan sotkujani, kuten minuakaan ei voi pakottaa katselemaan fyysisesti ei-kiinnistavaa puolisoa. Vaihtoehdot on olla yksin ja hukkua paskaan tai löytää yhtä epäsiisti mies tai muuttua itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai jokainen saa olla omat kriteerit ihmisestä, jonka kanssa on menossa treffeille?! Ihan samoinhan voisi kaikki kaljut, lyhyet, karsastavat yms. Itkeä oikeuksistaan! Se vaan on niin, että jos ei ulkonäkö miellytä, niin EI VOI MITÄÄN! Ihan turha ulista jossain hesarissa!

Tämä "älykäs" kommentti kruunaa tämän "keskustelun".

"Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.” Kuva: Outi Pyhäranta / HS"

Tässähän on pieni ristiriita? Eli muilla ei saisi olla kriteereitä, mutta hänellä saa olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP jatkaa vielä avautumista sen verran, että on absurdia, kun samassa artikkelissa vihjataan, että paino on jotain mille ei mahda mitään (mikä onkin usein totta), mutta samalla sanotaan, että lihavuus ei kerro ihmisen henkisestä puolesta mitään. Kertoohan! Usein painon syynä on just se, että esim. tukahdutetaan vaikeita tunteita syömällä, tai sitten on siunaantunut geenit jotka tekevät ruuan vastustamisesta vaikeaa, jne.

Sitten kuitenkin annetaan ymmärtää, että ihmisten seksuaalista viehättävyyttä arvioidaan jotenkin täysin mielivaltaisen ja keinotekoisen ihanteen mukaan, kun tosiasiassa ne samat piirteet ovat viehättäviä kulttuurista toiseen. Joo, joinain aikakausina on tykätty vähän muhkummasta tiimalasista kuin toisena. Mutta pallo ei ole ikinä ollut se haluttu muoto.

Hyvää keskustelua, ap!

Sen verran korjaisin, että pallo on kyllä sekin ollut haluttu muoto: niinä aikoina kun vain rikkailla oli varaa syödä itsensä lihavaksi, se oli aukoton vaurauden merkki ja monen silmissä siitä syystä hyvinkin haluttavaa. Ympäröivä yhteiskunta ja arvot, joiden keskellä olemme kasvaneet siis muokkaavat kyllä kauneuskäsityksiämme. Mutta jos Hesarin artikkelissa annetaan ymmärtää että niitä voisi omalla kohdallaan tuosta vain päättää muokata minkälaisiksi vain, niin ei se kyllä niin yksinkertaista ole.

Itselläni on hyvin vähän ulkonäkökriteerejä puolisoa etsiessä, mutta lihavaan mieheen en ole ainakaan vielä koskaan ihastunut. Lyhyys esim. ei haittaa yhtään. Lihavuus taas on monesti sidoksissa persoonallisuuden piirteisiin, erityisesti sellaisiin joita en itse koe viehättävinä. Poikkeuksiakin tähän pääsääntöön varmasti on, mutta on silti harhaanjohtavaa väittää ettei lihavuudella ja persoonalla/mielenterveydellä olisi minkäänlaista yhteyttä keskenään.

(t. Entinen laiska, tahdoton ja lihava - nykyään aktiivinen, onnellinen ja normaalipainoinen)

Varmaan monikin on kommentoinut, mutta tuossahan ei ole ollut kysymys lihavuuden ihannoinnista, vaan siitä koska se on ollut menestyksen mittari. Nyt menestyksen mittari ei ole se että pystyy käyttämään rahaa sokeriin ja rasvaan. 

Ja aiheeseen vielä, että iso määrä hyllyvää lihaa ei ole esteettistä. Ei kiihota. 

Näissä lihavuutta (tai laajemmin ulkonäköä) ja parisuhteita koskevissa keskusteluissa mua ärsyttää pinnallisuus ja sokeus argumentoinnissa. Jos sanoo, että ei halua deittailla ylipainoista ihmistä koska ylipaino ei miellytä ulkoisesti tai ei pidä lihavan ihmisen oletetusta elämäntavasta, se on kehäpäätelmä eikä vielä selitä yhtään mitään. Pitäisi osata kysyä, miten tietyt ulkonäköarvostukset sosiaalisesti syntyvät ihmisyhteisöissä ja millaisia ominaisuuksia tietynnäköisiä kehoja ja niitä kantavia ihmisiin liitetään. Ne eivät ole kiveen hakattuja tai taivaasta meille tipahtaneita, vaan ovat muuttuneet ja muuttuvat ajan saatossa ja paikasta toiseen. Niitä yksilöiden ja yhteisöjen pitäisi pystyä tarkastelemaan kriittisesti ja kysyä, olisiko jokin muu ajattelu ja toiminta mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai jokainen saa olla omat kriteerit ihmisestä, jonka kanssa on menossa treffeille?! Ihan samoinhan voisi kaikki kaljut, lyhyet, karsastavat yms. Itkeä oikeuksistaan! Se vaan on niin, että jos ei ulkonäkö miellytä, niin EI VOI MITÄÄN! Ihan turha ulista jossain hesarissa!

Tämä "älykäs" kommentti kruunaa tämän "keskustelun".

"Miisa Asikaiselle on sanottu, että hänen pitäisi olla kumppanin etsinnässä vähemmän nirso ja tyytyä helpommin. ”Minusta se on ikävästi sanottu. Totta kai haluaisin löytää sellaisen kumppanin, joka on juuri minulle sopiva.” Kuva: Outi Pyhäranta / HS"

Tässähän on pieni ristiriita? Eli muilla ei saisi olla kriteereitä, mutta hänellä saa olla?

Eihän tässä ole mitään ristiriitaa? Kyse ei ole siitä, että kriteereitä ei saisi olla vaan siitä, millaisia ne ovat ja millaisiin taustaoletuksiin ne pohjaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?

Jokuhan on voinut asua juuri pituuskasvun loputtua, puberteetin loppusuoralla, vaikka vuoden verran vieraassa maassa ja syödä siellä mitä tässä väliaikaisessa kodissa tarjotaan. Noin niin kuin esim.

Tai raskaus on voinut tehdä liikuntarajoitteiseksi muutamaksi kuukautta. Tai on voinut lihota ja lapsena. On tunnettu tosiasia, että rasvasolujen kasvu tapahtuu aina helpommin uudestaan ja uudestaan kun on sen ensimmäisen kerran lihonut. Siksi kai se painon poissa pitäminen laihdutuksen jälkeen on haastavampaa kuin itse laihdutus.

Nyt ihan vilipittömästi kysyn sinulta, (miksei muiltakin teiltä, kenellä tuntuu olevan vähän rajallisesti tuota empatiakykyä); kuinka suuren osan vaikeasti ylipainoisista kuvittelet valinneen kehonsa ja haluavan pitää tiukasti kiinni joka kilosta? Jos se laihtuminen, tai normaalipainossa pysyminen olisi niin vaivattoman näppärää niin miksi, oi miksi, meistä jo puolet olisivat vähintään ylipainoisia?

Nuo antamasi selitykset olivat kuitenkin aika harvinaistapauksia. Kun oma painoni on lähtenyt nousemaan, olen itse vain pienentänyt syömiäni annoksia ja vähentänyt välipaloja. Nousuksi lasken jo parin kilon heiton painossa. Samoin, jos paino lähtee nykyisestä laskemaan, mietin, että syömisiä pitää tasapainottaa.

Tällaista normaalipainoista hoikkaa kiinnostaa juuri se, mistä se lumipallo on lähtenyt vyörymään. Ei mitenkään voi olla, että ihminen lihoo 20 kg, eikä huomaa sitä ja yritä tehdä asialle mitään. Vai ajatteleeko joku, että ostan nyt vain isommat leggingsit ja laihduttelen sitten paremmalla ajalla? Voiko ryhmäpaine olla niin kova, että on pakko vaikka seurassa syödä paljon, vaikka ei haluaisi?

Oletko sitä mieltä, että lihavat lapset ovat harvinaistapaus?

Entä masentuneet aikuiset?

Tuo viimeinen lause nyt on aivan asiaton ja tiedät sen itsekin. Kukaan ei väitä että ruokaa lapetaan suuhun väkisin. Tupakoija voi päästä tavastaan eroon kun lopettaa cold turkey. Mutta kuinkas lopetat syömisen kokonaan? Kun kerran on lihonut, on loppuelämä taiteilua sopivan ruokamäärän kanssa, paino lähtee todella helposti nousuun. Aina siihen ei jaksa tai halua reagoida heti -loma se on lihavallakin, voi olla sairastelua, työstressiä, kroonistunutta unettomuutta, pikkulapsiaika, ero... jotain joka syö voimavaroja. Kun on ylipainoa 20 kiloa on jo kova saavutus pudottaa 5. Mutta olet silti yhä se läski. Erikoista, ettei mulla normaalipainoisena himoliikkujana ole minkäänlaista vaikeutta ymmärtää painonhallinnan vaikeutta! Monille se tuntuu olevan aivan kuin ulkoavaruudesta pudonneen vieras konsepti. Ei vissiin ole yhtään ylipainoista läheistä? Aiheesta ei ole koskaan tullut lukeneeksi muuta kuin piru olkapäällä löytääkseen arvosteltavaa ja nypittävää tarinan henkilöistä? Osa kirjoittajista jos puhuisi tuolla tavalla vaikkapa mun painon kanssa kamppailleesta äidistä niin paukauttasin leukaan, S*tana.

Vierailija kirjoitti:

Hs on ihan passaa nykyään. Harmittaa kun lankesi vuoden sopimukseen, harvoin tulee luettua...

Totta. Pelkkää feministisaastaa nämä suhdeasiat Hesarissa. Toivottavasti kukaan mies ei ota tosissaan noita juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on mielenkiintoista miettiä aina oikeastaan normaalipainoisena olleena sitä, miten ylipainoisista on tullut ylipainoisia. Ei kaikilla vaan voi olla joku sairaus taustalla. Kyllä itselläkin paino välillä meinaa nousta, mutta sitten vähennän epäterveellistä syömistä ja painonnousu pysähtyy... miksei kaikki tee tai yritä tehdä niin?

Jokuhan on voinut asua juuri pituuskasvun loputtua, puberteetin loppusuoralla, vaikka vuoden verran vieraassa maassa ja syödä siellä mitä tässä väliaikaisessa kodissa tarjotaan. Noin niin kuin esim.

Tai raskaus on voinut tehdä liikuntarajoitteiseksi muutamaksi kuukautta. Tai on voinut lihota ja lapsena. On tunnettu tosiasia, että rasvasolujen kasvu tapahtuu aina helpommin uudestaan ja uudestaan kun on sen ensimmäisen kerran lihonut. Siksi kai se painon poissa pitäminen laihdutuksen jälkeen on haastavampaa kuin itse laihdutus.

Nyt ihan vilipittömästi kysyn sinulta, (miksei muiltakin teiltä, kenellä tuntuu olevan vähän rajallisesti tuota empatiakykyä); kuinka suuren osan vaikeasti ylipainoisista kuvittelet valinneen kehonsa ja haluavan pitää tiukasti kiinni joka kilosta? Jos se laihtuminen, tai normaalipainossa pysyminen olisi niin vaivattoman näppärää niin miksi, oi miksi, meistä jo puolet olisivat vähintään ylipainoisia?

Nuo antamasi selitykset olivat kuitenkin aika harvinaistapauksia. Kun oma painoni on lähtenyt nousemaan, olen itse vain pienentänyt syömiäni annoksia ja vähentänyt välipaloja. Nousuksi lasken jo parin kilon heiton painossa. Samoin, jos paino lähtee nykyisestä laskemaan, mietin, että syömisiä pitää tasapainottaa.

Tällaista normaalipainoista hoikkaa kiinnostaa juuri se, mistä se lumipallo on lähtenyt vyörymään. Ei mitenkään voi olla, että ihminen lihoo 20 kg, eikä huomaa sitä ja yritä tehdä asialle mitään. Vai ajatteleeko joku, että ostan nyt vain isommat leggingsit ja laihduttelen sitten paremmalla ajalla? Voiko ryhmäpaine olla niin kova, että on pakko vaikka seurassa syödä paljon, vaikka ei haluaisi?

Mulle lihavuus kertoo siitä, että ihminen ei pysty vastustamaan tuollaisia melko alkeellisia nautintoja. Ja siis siitä, että elämässä ei ole oikein muutakaan mistä pitää. Eikä ehkä pidä itsestäänkään. Usein syöminen on isoa ja suurieleistä. En pidä sellasesta ääriajattelusta, että pitää syödä paljon. Mieluummin paremman makuista ja harkiten, että ehtii nauttimaan kunnolla.

Tavallaan lihavat tykkäävät määrästä, itse arvostan laatua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kehopositiiviset plus-kokoiset deittailkoot vaan oman kokoistensa kanssa, kyllähän tuonkin artikkelin matami myöntää epäsuoraan ettei sellainen kelpaisi vaan pitäisi miehen kuitenkin olla kunnon mitoissa vaikka itse onkin ryhävalas. Ja jos se läskin kanssa deittailu ei oikeasti sytytä, siitä vaan laihduttamaan - se on kuitenkin sellainen asia mihin ihminen oikeasti voi itse vaikuttaa, toisin kuin moni muu deittimaailmassa huonoksi katsottu ominaisuus.

Missä kohtaa hän ilmaisi, ettei ylipainoinen mies kelpaisi?

Toisaalta palstalla todella monessa keskustelussa miesoletetut kirjoittajat ovat selittäneet, että ylipaino on enemmänkin haitta naiselle, koska miehen kohdalla ei ulkonäöllä niin ole väliä, ja miehelle iso koko on vain hyväksi. Joten ylipainoinen mies tulkitsee tietysti oman tasonsa ylipainoisen naisen yläpuolelle, ja ylipainoinen mies toivoo saavansa hoikan tai edes normaalivartaloisen kumppanin - no, hänkin suostuu tosin "joustamaan" vähän, eli ihan missiä tai mallia ei vaadita, mutta sellainen "perusnätti" tai "tavisnätti" normaalipainoinen kelpaa. Ehkä ylipainoinen mies voi vielä sen joustaa, ettei niin haittaa, vaikka naisen koulutus ja ammatti eivät olisi ihan toivottua tasoa - senhän voi kato kompensoida sillä että on perusnätti ja hyväkroppainen.

Niin ja perusnätti on tyyliiin megan fox.

No kyllä he sen verran joustavat, että heille kelpaisi Megan Fox vaikka silmälaseilla tai kumisaappaat jalassa. Tai sitten Megan Fox ilman meikkiä. 

Jos valita pitäisi tavallinen kaljamahainen putkimieskroppainen nainen tai Megan Fox, niin ette kai nyt kauheasti ihmettele kumpi kelpaisi ennemmin.

Mitä ite oon kuullu niin läskillä miehellä on erektion kanssa ongelmia ja ovat lähes aina pienimunaisia. Miten seksi sujuu kun se tavara on pieni ja hautautuneena makkaroihin? Mitä HS tästä sanoo??? Läskit menkööt toistensa kanssa. Mä en halua noita kehopositiivareiden ongelmia.

Ilmeisesti mikään ei ole liian härskiä enää kun voidaan jo tunkea ihmisten mieliin ja vaatia haluamaan kumppania johon ei oikeasti tunne vetoa. Minusta ylipaino ei ole vetävää. Jotkut harvat ylipainoiset on niin itsevarmoja, että se taas on viehättävää.

Summattuna nykymaailman suurin syöpä: ihmisiä yritetään pakottaa syyllistämällä tai lainpykälillä rakastamaan. Rakkaus ei ole pakkoasia. Ihan sairasta kirjoitella tuollaisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ite oon kuullu niin läskillä miehellä on erektion kanssa ongelmia ja ovat lähes aina pienimunaisia. Miten seksi sujuu kun se tavara on pieni ja hautautuneena makkaroihin? Mitä HS tästä sanoo??? Läskit menkööt toistensa kanssa. Mä en halua noita kehopositiivareiden ongelmia.

Liika läski nostaa miehillä estrogeenia ja se voi aiheuttaa peniksen surkastumista jos vehjettä ei käytä tarpeeksi (ainakin transnaisille käy näin kun aloittavat hormonit), ja voihan siitä tapista olla yli puolet ihran alla piilossa.

Kerran tuli tylsyyksissä etsittyä tietoa tuosta miten jättilihavat harrastaa seksiä (joo tiedän), asiaan sisältyi paljon mahan nostelua tieltä, sekä mahaan nojaamista. Voiko eroottisempaa ollakaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuo viimeinen lause nyt on aivan asiaton ja tiedät sen itsekin. Kukaan ei väitä että ruokaa lapetaan suuhun väkisin.

Esitin kysymyksen kyllä mielestäni oikeinkin asiallisista lähtökohdista. Joku tuolla aiemmin sanoi, että vaihtoi työpaikkaan, jossa mentiin päivittäin buffetlounaalle ja kahvihuoneessakin oli aina herkkuja tarjolla, joten lihoi. Kun henkilö itse tämän painossaan huomaa, niin koetin vain etsiä syytä sille, että tälle kehitykselle ei itse pistä kapuloita rattaisiin.

Loogisesti ajattelin, että hänellä on sosiaalinen paine mennä uusien työkavereiden mukana ja sopeutua porukkaan, vaikka tietää, että uuden porukan tavat eivät ole hänelle hyväksi. Vähän sama kuin tupakoinnin aloittaminen tupakoivassa porukassa, jottei jäisi ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Ei vissiin ole yhtään ylipainoista läheistä?

Mieheni on ylipainoinen, samoin lähin ystäväni. Näen, kuinka mies ravitsemuksellaan ja ystävä ravitsemuksellaan ja liikkumattomuudellaan tekevät hallaa terveydelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku oli kommentoinut hyvin:

"Käyttämällä sanaa "syrjintä", jutun otsikossa annetaan käsittää että treffeille pääseminen on jonkinlainen ihmisen perusoikeus jota vastaan ylipainoisten kohdalla rikotaan. Kun seurustelu ja pariutuminen tapahtuu ainakin Suomessa vapaaehtoisesti siihen suostuvien henkilöiden kesken, kyseessä on väistämättä kilpailutilanne jossa korostuu fyysiset ominaisuudet.

"Painosyrjintä on deittimaailmassa arkipäivää" on jossain määrin sama kun sanoisi että "hitaussyrjintä on kilpajuoksumaailmassa arkipäivää".

Tämä ei tietenkään tarkoita että pluskokoisuus olisi jotenkin perustavanlaatuisesti huonoa ja epäviehättävää. Mutta jos kahden ihmisen preferenssit ei kohtaa, se ei ole millään logiikalla syrjintää."

Olen ihan samaa mieltä. Deittisovellukset perustuu ulkonäköön, miksi ihmeessä olet sellaisessa jos et sitä faktaa hyväksy?

Tekisiköhän Hesari jutun minustakin? Olen hoikka, mutta omaan toisen rasauttavan vamman, eli jo keski-ikäinen. Ei ole kuuminta hottia Tindermarkkinoilla sekään, ja tätä asiaahan ei voi edes muuttaa, vaikka yrittäisi. 

Tuo on valitettavaa. 

Markkinat perustuvat isolta osin ulkomuotoon kyllä, ei siitä pääse irti. Voit lohduttautua sillä, että se ulkonäköä arvostava ei todennäköisesti olisi luotettava kumppani kuitenkaan, jos jotain sattuisi. 

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ei laihduta, tai hae lääkäriltä apua laihtumiseen, jos ne kaikki elämän vääryydet ja hyljeksinnät johtuvat lihavuudesta. Jos tässä on ajatuksena se, että on syrjitty lihavuuden takia treffimarkkinoilla, niin se on puuta heinää. Kai jokainen voi valita kumppaninsa omien mieltymystensä mukaan, usein ylilihava ei miellytä ulkomuodollisesti.

Maailma ei tässä asiassa muutu koskaan, lihava ihminen ei näytä hyvältä yleensä, se on fakta, joka ei jalkaa polkemalla ja inttämällä muuksi muutu.

Sen verran on omakohtaistakin kokemusta, että teini-iässä lihoin ja olin melkoinen pullukka. Ei ollut poikaystävää, eikä muutakaan sutinaa, vaikka kiihkeästi olisin juuri sitä halunnut. Sen verran tilanne ketutti, että laihdutin itseni liikkumalla ja ruokatapoja muuttamalla. Voin sanoa,että sen jälkeen oli sitä kaipaamaani sutinaa, joskus liikaakin.

Tämän lisäksi olo on ollut parempi muutenkin.

Taipumus lihomiseen on edelleen, enkä voi varmaan koskaan voi syödä mitä vaan.

Varmasti on vaikeita tapauksia jotka eivät omin päin saa kiloja pois. Kysymyshän on riippuvuudesta, ja joskus myös kotiympäristö ei kannusta muutokseen. Apua on saatavilla ymmärtääkseni.

Jos taas haluaa pysyä lihavana, niin ne seuraukset on sitten hyväksyttävä. Ei alkoholistikaan voi vaatia muuta maailmaa vaan hyväksymään ryypäämisen, ja pitämään mahtavana treffiikumppanina. Kyllä taidetaan alkkistakin syrjiä.

Kirjoitat ettet voi syödä mitä vaan. Tosiasiassa tässä on monella se ajatteluongelma on.

Mitä vaan voi syödä, pois lukien allergiat, mutta ei kokoajaan ja kaikkea ja joka päivä. Monelle se rajoittaminen, valitseminen jonkun välistä ja suuremmalle aikavälille jakaminen on todella vaikeaa. Suklaalevy menee päivässä, vaikka se suklaalevy ei olisi mikään ongelma, jos se menisi kuukaudessa. Se kakkupala ei olisi ongelma, jos sen lisäksi ei olisi vielä ne limsat ja sipsit ja karkit ja kaljat ja hampurilaiset ja pizzat ja suuret ruoka-annokset ja liian monta ateriaakin.

Nykyisin meille on itsestään selvää, ettei mistään kuulu milloinkaan luopua. Hampurilaisen kanssa ei tarvitse luopua kokiksesta, eikä ranskalaisista, eikä elokuvaa maaten katsoessa sipseista, eikä varsinkaan siitä sipsidipistä.

Jos haluaa saada jotain, niin monesti jostain on luovuttava ja deittailun kohdalla se on siitä syömisestä tulleesta kehon rasvasta. Ja jotta siitä pääsee eroon on luovuttava liioista kaloreista ja liian passiivisesta elämäntyylistä.