Mies käy exänsä haudalla
Onko teistä outoa? Mieheni siis kävi exänsä (jonka kanssa ehti olla n.7 vuotta) haudalla lauantaina, sitä ennen kävi elokuussa exän kuolinpäivänä. Minun kanssani on ollut kaksi vuotta, menimme viime kesänä naimisiin ja odotan esikoistamme. Mies kuulemma aikoo jatkaa käyntejään lapsen syntymän jälkeen, ja kun lapsi kasvaa isommaksi niin aikoo kuulemma kertoa hänelle että käy ystävänsä haudalla.
Mielestäni minulla on oikeus pahoittaa mieleni tässä asiassa, saamme aina riidan aikaiseksi koska mieheni mielestä se on sama kuin kävisi hyvän ystävän haudalla. Mitä mieltä olette?
Kommentit (61)
Harmi, että olet ehtinyt raskautua. Miehellä jäänyt selkeästi jotakin hampaan koloon entisestä naisesta, eikä saa sitä nyt koskaan mielestään. Jos meinaa vielä lapsellekin höpöttää ystävättärestä, niin hoitaisin miehelle sen verran harvat tapaamiset, että jäisi mahdollisimman vähän aikaa saastuttaa lastakin tuolla.
Jos ei saa kuollutta mielestään, niin terapia on vaihtoehto. Uuteen naiseen sekaantuminenkin on, mutta ei hyvä sellainen. Tiesitkö siis miehesi taakasta vai kuoliko eksä vasta suhteenne aikana?
Vaimoni käy tapaamassa invalidisoitunutta Exäänsä tämän kotona muutaman kerran vuodessa. Minusta tämä on erittäin jaloa ja kunnioitettavaa.
Ettei nyt vain kävis tumpulla sielä entisen vaimon kans!
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 01:28"]
Vaimoni käy tapaamassa invalidisoitunutta Exäänsä tämän kotona muutaman kerran vuodessa. Minusta tämä on erittäin jaloa ja kunnioitettavaa.
[/quote]
Varmaan saa vähän extraa suihinotosta.
Olet kamala. Ajattele omalle kohdallesi. Äitini kuoli kun olin lapsi, isä löysi uuden naisen, joka on samanlainen kuin sinä. Vikisi ja määkyi siitä, että isä kävi haudalla ja meinasi jopa eron ottaa, koska isä vei kukkia hautuumaalle. Kun kasvoin, uskalsin lopulta sanoa parikymppisenä suorat sanat sille ämmälle. Marina loppui seinään ja isä saa rauhassa viedä kukat ja kynttilät milloin haluaa.
Mä ymmärrän sua ap! Se on kuin pala toisen salattua mieltä. Itse ajattelee antavansa kaikkensa ja toinen haikailee kuollutta exäänsä.
No, minulla sattuu myös olemaan kuollut sisar, jolla oli puoliso. Tällä puolisolla sattuu olemaan nyksä. Fiksu ja ihana. Näin kuolleen omaisesta tuntuu hyvältä, että puoliso saa joskus muistaa kuollutta. Käyvätpä välillä yhdessäkin haudalla.
Ajattelen, että tuossa on kyse siitä, että itse ajattelee puolisostaan, että "olet elämäni rakkaus ja valitsisin sinut kaikkien eksieni yli jos olisimme ajallisesti kohdanneet niin". Ja samalla tuntuu, että toinen ajattelee, että "olen sinun kanssasi vain koska elämäni rakkaus sattui kuolemaan".
On aivan eri asia käydä vaimo-vainaan tai tyttöystävä-vainaan haudalla kuin exän. Jos exä oli exä kuollessaan, on vähän outoa että käydään useasti haudalla. Aloituksesta ei selviä, kummasta on kyse.
Ihan normaalia. Kyllä kävisin minäkin, jos olisi pitkäaikainen kumppani mullan alla. Kasvahan ap aikuiseksi!!!
Ex on ex kuolleenakin, joten en hyväksyisi haudalla käyntiä. Laittaisin miehen valitsemaan, haluaako palvoa kalmoa vai elävää vaimoaan.
Minä käy ensimmäisen mieheni haudalla silloin tällöin. Nykyinen mieskin on kerran käynyt. Olin leski kun nykyisen kanssa tavattiin, takana pitkä liitto, joka loppui kuolemaan. Onhan siinä haudalla käymisessa muutakin kuin käydä tervehtimässä. Pitäähän siellä käydä katsomassa silloin tällöin, että kaikki on kunnossa, kukaan ei ole potkinut kiveä nurin tai laittamassa kukat kesäksi. On mulla ikävä häntä, mutta ihmisenä, ystävänä. Nykyinen mieheni tekee minut onnellisemmaksi parisuhteessa. Ei haudalla käynnistä voi päätellä mitään ihmisen oikeista tunteista ja ajatuksista.
[quote author="Vierailija" time="05.11.2014 klo 00:19"]
Jos käy yli kerran kuussa jätä se sika
[/quote]
Hyi sun kielenkäyttöäsi!!!'
Minkähänlaista ap:n mustasukkaisuus on ihan eläviä naisia kohtaan...?! Saako miehesi mennä yksin kauppaan?
Voisithan sä ajatella niinkin, että joka kerta kun se käy siellä haudalla toteamassa ihmiselämän herkkyyden, se osaa arvostaa ja tiedostaa ne ihmiset ympärillään, jotka ovat vielä elossa, ihan eri tavalla. Hauta muistuttaa siitä että rakkaiden läsnäolo ei ole itsestäänselvyys. Sinä muutut tärkeämmäksi.
Se olisi outoa, jos miehesi ei kävisi exänsä haudalla, sillä rakastavaisten muistot säilyvät sydämessä läpi elämän. Eikä kukaan voi viedä niitä muistoja, ei edes uusi kumppani.
Minusta käytöksesi on lapsellista ja aiheuttaa jo tässä vaiheessa ristiriitoja ja haasteita onnellisen parisuhteen luomiselle.
Me olemme nyt seurustelleet mieheni kanssa 5 vuotta. Ja jos tästä kuolisin ni tottakai toivoisin että mieheni säilyttäisi muistot ja kävisi haudallani. Mutta myöskin antaisin hänen jatkaa elämää mahd pian kuin vaan pystyy. Jos mieheni kuolisi, kyllä kävisin haudalla, vaikka tulisi uusi rakkaus, ei tarkoita sitä että en rakastaisi nykyistä. Sitten en kyllä ymmärtäisi jos on seurusteltu vaan vähän aikaa. Mutta kun nyt puhutaan vuosista niin ei niitä muistoja kannata nurkkaan heittää.
Jos minun entinen vaimoni kuolee ennen minua, niin siitä vaan, en aio haudallaan käydä, teki minulle sen verran vittumaisen teon. Lapsiani - jo aikuisia- olen vannottanut, että jos minä kuolen, niin sitä ei saa tuolle otukselle kertoa, jos jostakin muualta saa selville niin ainakaan ei sitä mihin minut on haudattu.