Muita outoja, jotka jollain tavalla pitävät ns köyhäilystä!
Itse huomasin tämän hiljattain. Mulla on ollut pidemmän aikaa tarkan euron talous ihan käytännön pakosta, ja nyt vaikuttaakin siltä, että olen jäänyt tähän tarkkaan taloudenpitoon ihan koukkuun. En ole silti niin pihi ettenkö joskus sortuisi johonkin ylimääräiseen, kuten suklaaseen tai lapsille jotakin pientä, mutta sellainen hyvin perustarkka musta on todellakin tullut. Periaatteeni on useimmiten etten osta mitään vaatetta tai kodin sisustustavaraa normaalilla hinnalla, odotan aletta tai voin jättää ostamatta kokonaan. Ylipäätään ostamisesta tuleva mielihyvä on pudonnut, ennen tykkäsin ostamisen tunteesta, nyt se jotenkin on niin laimistunut, haluan miettiä tarvitsenko jotakin tuotetta todella. Ja kyllä tämä harkitsevaisuus näkyy myös tilillä, jo useita tuhansia säästössä! Nyt kun olen aloittamassa uuden työn, ja kuukausittainen käyttörahani suurenee, aion jatkaa tätä samaa linjaa. Myös ruokaostokset suunnittelen eukäteen, ja varmaan säästyy siinäkin paljon!
Kommentit (11)
jaa köyhäilyä. minä olen tehnyt aina noin ja pidän sitä vain tarkan markan taloutena. saan ostamisesta hyvän fiiliksen jos saan sen alesta tai ale-alesta :D
btw, et ole oikea köyhäilijä jos sorrut johonkin ylimääräiseen. ikinä.
Mä odotan myös kaikenlaisia alennuksia ja vertaan isommissa ostoksissa hintoja. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että voin ostaa tarvitsemani.
Minulla on kuukaudessa pakollisten laskujen yms jälkeen käytössä n. 500€ ruokaan ja minun/lasten vaatteisiin, kampaajaan, lääkäriin, lääkkeisiin sekä opiskelusta aiheutuviin kuluihin (kirjojen varaukset, matkat jne). En mä nauti ollenkaan.
Nettishoppailen ja kun löydän saman tuotteen edullisemmin jostain muualta, niin saan sen hyvänolontunteen siitä paremmasta diilistä.... mitään muuta fiilistelyä en esim sähkövatkaimen ostamisessa tunne.
Saan tyydytystä siitä, että vähävaraisuudesta huolimatta selvisin viime kuun. Nyt on enemmän rahaa käytössä, mutta aion silti laskea menot hyvin tarkkaan. On kiva huomata, että voin olla ihan onnellinen ja tyytyväinen, vaikka en saisikaan kaikkia himoitsemiani tavaroita.
Kun luopuu jostain, saa jotain tilalle, vai miten se menikään. Kai siinä jotain perää on.
En haluaisi ajatella rahaa noin paljon, minulla on paljon parempakin ajateltavaa. Olen toki ekologinen mutta jos tavara tarvitaan juuri nyt, en ala odotella ja vertailla.
Olin aikaisemmin kova shoppailija, varsinkin ulkomailla asuessa. Iän myötä ja myös kokemuksen, olen kuitenkin huomannut, ettei siitä mitään pidempiaikaista tyydytystä saa. Nykyään nautin itseni rääkkäämisestä esim. maratonilla ja siitä, miten vähällä rahalla saa ostettua hyvää ruokaa. Olen aina tehnyt kaiken ruoan itse ja leiponut. Rahan puutteesta ei nuukailu johdu, shoppailu on vaan niin out.
olen vähän pihi. mutta ei se silloin ilahduta jos on pidempään työttömänä tms. sen pitää olla valinta.
Ruuassa en säästele, mutta muuten kulutan hyvin niukasti mihinkään ylimääräiseen (= ostan vain tarpeeseen) vaan jään just odottelemaan niitä alennusmyyntejä esim. vaatteissa. Ja halpahalleista ostan ihan häpeilemättä.
Olen hieman keskituloista paremmin tienaava.
Niin no kai köyhäilyyn ja säästämiseenkin voi jäädä koukkuun, jos on mistä säästää! Itse en allekirjoita tätä, mutta minullapa menee kaikki rahat ja säästämisestä voin vain haaveilla..