Elämä

Minä, oma vankini, sanon näin:elämä ei ole kevät, vaaleanvihreään samettiin puettu,eikä hyväily, jonka saamme harvoin,elämä ei ole päätös lähteäeikä kaksi valkoista kättä, jotka pidättävät.Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan.Elämä on halveksua itseäänja maata kaivon pohjalla hievahtamattaja tietää, että ylhäällä paistaa aurinkoja ilmassa lentävät kultaiset linnutja nuolennopeat päivät kiitävät ohi.Elämä on viitata lyhyet hyvästit ja mennä kotiin ja nukkua...Elämä on olla muukalainen itselleenja uusi maa jokaiselle muulle, joka tulee.Elämä on laiminlyödä oma onnensaja työntää luotansa ainoa hetki,elämä on uskoa olevansa heikko eikä tohtia.