Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En tule toimeen esikoisen kanssa
03.11.2014 |
Meillä on 2 lasta, 1,5 vuotias ja 4,5. Esikoinen on ollut vauvasta asti ollut vaikea tapaus. Ei ole jaksanut istua sylissä, ei kuunnella kirjaa, ei tulla kainaloon nukkumaan. Kaikki läheisyys ollut sellaista sylissä riehumista ja äkkiä pakoon. Nyt 4 vuotiaana jaksaa kyllä kuunnella satuja, muttei sillonkaan pysy paikallaan vaan hytkyy, pomppii, kyselee koko ajan. Nuorempi istuu vaikka puoli tuntia ja kuuntelee kun luen kirjaa. Nuorempi on rauhallinen, kuuntelee jo nyt ei sanaa ja on sellainen maailman valloittavin tapaus ollut ihan vauvasta asti. En haluaisi olla hänestä erossa hetkeäkään. Esikoisen voisin vaikka viikoksi laittaa hoitoon.
Esikoinen kysyy selitystä kaikkeen eikä tottele. On kokeiltu vaikka mitkä keinot, mutta hän vaan on hyvin omapäinen tapaus. Saattaa olla asperger tai adhd tai molempia. Keskittyy kyllä piirtämään ja on neuvolan mukaan normaali. Voin sanoa, että on hyvinrasittava lapsi.
En haluaisi, että näin on. Onko kokemuksia ja miten olette oppineet pitämään lapsesta, joka ainakin minun tapauksessa on vastakohtani? Yritän parhaani mukaan olla hyvä äiti, mutta kun toinen on niin negatiivinen lapsi. Mikään ei ole hyvin, vaatteet on väärät ja kai se kun lapsi ei ole ikinä tullut syliin rauhallisesti istumaan. Halaa kyllä, kun on paha mieli. Rakastan kyllä lasta ja osaa hän olla myös ihana, mutta harvassa on ne hetket.
Miten voisi keskittyä niihin hyviin puoliin?
Kommentit (13)
Minulla melkein sama tilanne.lapset 3 ja 7 vuotta. Paska äiti olo kun tuntee noin toista lasta kohtaan. Olen yrittänyt ajatella ettei se lapsen vika ole vasn tasoittuu ajan myötä. Rakastan molempia ja olisin valmis vaikka kuolemaan lasteni takia!!! Onneksi on muitakin jotka näin tuntevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä esikoisesi tykkää tehdä? Pystytkö laittamaan nuoremman hoitoon ja viettää päivän esikoisesi toiveiden mukaan? Esim esikoisesi saisi toivoa mitä teette ja mitä syötte? Jos tätä kautta ainakin saisit jaksamista arkeen ja mukavia muistoja molemmille :)
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:18"]
Luovuttamalla ajatuksen, että lapsi on sinun kaltaisesi, sinun toiveisesi mukainen. Ja annat hänen olla omansalainen, omilla mielipiteillä varustettu, omalla vauhdilla ja temperamentillä menevä ihminen. Hänestä kasvaa aikuinen, joka ei tule olemaan sinä kloonattuna eikä hän tule olemaan lähellekkään sitä miksi sinä haluat hänen tulevan. Mutta hänestä voi tulla jotain vielä parempaa, kunhan annat hänelle rohkeutta olla omansalainen ja kasvatat hänelle hyvän itsetunnon.
[/quote]
Itse en koe olevani mikään parhaalla luonteella varustettu ja olen ylpeä siitä, että lapseni on rohkea ja todennäköisesti pärjää elämässään. Itse olen vaan niin rauhallinen ja tykkään välillä ihan vaan lukea lehteä itsekseni, mutta lapsi vaatii koko ajan huomiota, enkä saa kuulemma olla hiljaa. Olen introvertti, lapsi ekstrovertti. Kaipaan välillä rauhaa, lapsi kaipaa koko ajan seuraa. Tietysti olen lapsen seurassa koko ajan, tehdään yhdessä asioita, otan mukaan kauppaankin vaikkei olisi pakko eli annan kyllä huomiota ja yritän olla sosiaalisempi kuin olenkaan, mutta sekään ei tunnu riittävän. Tuntuu, että vieressä pörrää duracel pupu, jonka patterit eivät tunnu loppuvan koskaan.
Kiitos kuitenkin neuvosta.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:23"]
Mitä esikoisesi tykkää tehdä? Pystytkö laittamaan nuoremman hoitoon ja viettää päivän esikoisesi toiveiden mukaan? Esim esikoisesi saisi toivoa mitä teette ja mitä syötte? Jos tätä kautta ainakin saisit jaksamista arkeen ja mukavia muistoja molemmille :)
[/quote]
UsUseinkin kyllä kysyn toiveita ruuan suhteen. Tietysti isäkin on olemassa ja voidaan lähteä vaikka kahdestaan uimaan, jos siltä tuntuu. En itse tykkää ollenkaan uimisesta, mutta lapsen takia ollaan sitäkin tehty. Viime kerrasta on aikaa. Yleensä, jos mennään kahdestaan vaikka shoppailemaan, lapsi väsyy nopeasti ja alkaa levottomaksi.
Lapsi ei ole vaikea mutta teidän suhteenne on. Et nauti lapsen kanssa touhuilusta eikä lapsi ei jaksa hiljaa katsella kun sinä luet tai shoppailet. Oikeasti, ei kukaan nelivuotias jaksa! Nyt etsimään joku harrastus tai tekeminen missä lapsi saa purkaa aktiviteettiaan, ja mistä saat itsekin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shoppailemaan neljävuotiaan vilkkaan lapsen kanssa ja sen olis tarkoitus olla teidän yhteistä aikaa joka eheyttää teidän välit.
WTF?
Ja sit sä vielä mietit miksi ette ole samalla aaltopituudella. =D =D
Kuulostaa ihanalta, uteliaalta lapselta! Vastaa hänen tarpeisiinsa NYT, se kyllä palkitsee niin, ett ehdit myöhemmin saada aikaa myös itsellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koitan keksiä kivaa tekemistä, jota esikoinen jaksaisi keskittyä ja tykkäisi tehdä, ja josta nauttisin myös itse. Meillä tällaista on mm. askartelu, leipominen ja ruuanlaitto, metsässä kävely... Meillä on todella samanlainen tilanne, itse olen temperamentiltani todella rauhallinen introvertti ja tarvitsen hiljaisia hetkiä, ja 4-vuotias esikoinen koko ajan liikkeessä ja äänessä oleva papupata lievästi autistisilla ja vahvasti ahdh-piirteillä. Jatkotutkimuksia odotellessa. On vain pitänyt hyväksyä, että esimerkiksi niitä rauhallisia lukuhetkiä, joita itse muistan rakastaneeni lapsena, ei vain ainakaan vielä meillä ole, kun lapsi ei kertakaikkiaan jaksa keskittyä, kyselee, puhuu päälle, toistaa kaikuna kuulemansa jne. mutta tilalle voi keksiä muuta.
Lapsi tykkää kovasti askarrella, ja se on minulle jonkinlainen henkireikä, että laitan alkuun askartelun ja saan sitten olla hetken hiljaisuuden vallitessa :D. Lapsi on oppinut siihen, että laitetaan askartelut käyntiin kun nuorempi sisarus menee päiväunille, keitän itselleni kahvit ja opastan lapsen alkuun. Olen sanonut, että äidillä on nyt lepohetki ja luen lehteä vähän aikaa (oikeasti en yleensä edes lue, vaan nautin hiljaisuudesta), jonka jälkeen katsotaan yhdessä miten askartelu on edistynyt ja voidaan taas jatkaa jutustelua. Jotenkin lapsi on oppinut siihen, että kysely lakkaa hetkeksi kun istun pöytään lehden kanssa :D
Minä koen lapsen ihanaksi ja rakkaaksi, ja aidosti nautin hänen kanssaan olosta, mutta koen sen silti todella väsyttäväksi. Usein ajattelen, että eikö hetken aikaa voisi olla hiljaa/paikallaan, aina joku osa nykii/heiluu/rummuttaa tai lapsi vähintään toistelee jotakin, jos ei kysele minulta. Lapsen heikko keskittymisyky näkyy myös esimerkiksi ruokailussa niin että häntä joutuu koko ajan muistuttamaan ja opastamaan, sen sijaan että saisi itse syödä rauhassa.
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:44"]
Lapsi ei ole vaikea mutta teidän suhteenne on. Et nauti lapsen kanssa touhuilusta eikä lapsi ei jaksa hiljaa katsella kun sinä luet tai shoppailet. Oikeasti, ei kukaan nelivuotias jaksa! Nyt etsimään joku harrastus tai tekeminen missä lapsi saa purkaa aktiviteettiaan, ja mistä saat itsekin jotain.
[/quote]
Haluaisin lisätä, että niemenomaan sellaista mistä saat itsekin jotain. Ainakin minä huomaan, että lapset oli tosi rauhattomia ja helposti kiukustuvia erityisesti mieheni kanssa, joka yritti leikkiä lasten kanssa leikkejä, joista lapset piti. Esim. nuket, kotileikit yms. Lopulta, kun mies uskoi, ettei kannata leikkiä lasten kanssa jotain mikä on itselle epämieluista tai tosi tylsää niin on sujunut paljon paremmin. Legoleikit sujuu mieheni kanssa tosi hyvin, vaikkei muuten lapset niillä paljoakaan leiki, mutta se että isi on siinä ihan täysillä mukana tekee siitä sujuvaa. Samoin mieheni askartelee lasten kanssa ja minä en, koska minun kanssani siitä ei vaan tule mitään, koska en pidä askartelusta ja lapset sen kyllä aistii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa välttää ylidiagnosoimasta noita lapsia, näin sanoo Jari Sinkkonenkin. Kaltaisesi ihminen taas leimattaisi oudoksi jossain muussa maassa, olisiko se kivaa.
Onko esikoinen poika?
Ja miksi hänen pitäisi olla kiinnostunut niistä asioista mitä sinä tykkäät tehdä? Aikuisen tulee leikeissä sopeutua lapsen juttuihin.
Menkää jo aamupäivällä ulos, potkikaa palloa (ole itse maalivahti), hakeutukaa muiden lasten seuraan niin saat itse vain olla.
Käykö hän kerhossa?
Raskasta varmasti on, mutta ei sen takia pidä lasta leimata. Yritä itse olla reippaampi ja lue rauhassa sitten illalla.
1,5 vuotias on vielä pieni. Minulla on itselläni samanikäinen ja kaksi vanhempaa lasta 4 ja 6v. Itsekin tunnen tätä pienintä kohtaan jokseenkin enemmän helliä tunteita. Mutta näin oli aikaisemminkin, esikoinen tuntui vieraammalta (oli myös todella haastava) ja keskimmäinen.oli elämäni aurinko. Kun.kummatkin kasvoivat niin tilanne muuttui. Tällä hetkellä keskimmäinen on rasavilli(joo ja edelleen aurinkoinenkin) hömpöttäjä ja tosi rasittava, esikoinen taas fiksu ja rauhallinen. Uskon että pienimpäsi kasvaessa isommaksi tilanne muuttuu, tulet löytämään esikoisesta uusia hyviä puolia ja opit nuo pienenkin hermostuttavat puolet (jotka meidän herttaisella ilmenevät nyt 4vuotiaana).
Olen ajatellut että tunteet aina muuttuu ja joku lapsi tuntuu enemmän läheisemmältä eri vaiheissa. En usko että siitä on haittaa. Jokaista kuitenkin rakastan ja heistä iloitsen. Ja tietysti pidän ajatukseni puolisoni lisäksi vain itselläni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 21:44"]
Lapsi ei ole vaikea mutta teidän suhteenne on. Et nauti lapsen kanssa touhuilusta eikä lapsi ei jaksa hiljaa katsella kun sinä luet tai shoppailet. Oikeasti, ei kukaan nelivuotias jaksa! Nyt etsimään joku harrastus tai
tekeminen missä lapsi saa purkaa aktiviteettiaan, ja mistä saat itsekin jotain.
[/quote]
Kyllä moni nelivuotias jaksaa kuunnella kun lukee kirjaa :/
Alue: Aihe vapaa
Luovuttamalla ajatuksen, että lapsi on sinun kaltaisesi, sinun toiveisesi mukainen. Ja annat hänen olla omansalainen, omilla mielipiteillä varustettu, omalla vauhdilla ja temperamentillä menevä ihminen. Hänestä kasvaa aikuinen, joka ei tule olemaan sinä kloonattuna eikä hän tule olemaan lähellekkään sitä miksi sinä haluat hänen tulevan. Mutta hänestä voi tulla jotain vielä parempaa, kunhan annat hänelle rohkeutta olla omansalainen ja kasvatat hänelle hyvän itsetunnon.