Miksi aina kun joku sanoo "ei kestä kiittää" se tarkoittaa että oikeasti odottaa kiitosta ja tunnustusta?

Itse sanon näin silloin kun se on ollut oikeasti pikku juttu eikä siihen kiitokseen ole ollut sen suurempaa tarvetta.

Koska olisi epäkohteliasta sanoa: "No niin, tajusithan sinäkin tampio vihdoin, miten arvokasta työtä minä teen!"

Supisuomalaista vaatimattomuutta. Ystäville yleensä totean, että kiittäminen on helppoa mutta kiitoksen vastaanottaminen yleensä paljon vaikeampaa. Niin kuin se onkin. Voisi olla iloinen kiitoksista ja siitä, että saattoi auttaa jotakuta on omalla teollaan - olkoon se sitten miten pieni tahansa.

Toiset jopa suorastaan vääntelehtivät kun heitä kiittää, kun eivät tiedä mitä sanoisivat ja miten suhtautuisivat siihen. Voihan sitä vastata, että "pieni juttu mutta kiva kun saatoin olla avuksi".

Eikö se tarkoita sitäkin, ettei toiselle jää kiitoksen velkaa. Pian sitä kiitellään toisinpäin kuitenkin tai jotain.

Eipä kestä. On siinä sanonta. No ei sitten. Ei kestä. Kestääkö se. Kestää. Kyllä kestää. Hyvin kestää.

No, joskus se todella on niin, ettei teko olisi vaatinut kiitoksen arvoista palautetta mutta entä jos voisi vastata toisinkin tarvittaessa, vaikkapa " kiva, kun pystyin olemaan avuksi/hyödyksi/tueksi."

Nämä on näitä kohteliaisuuksia, joita ei pidä ottaa kirjaimellisesti.