18v lapseni puhuu, että haluaisi lapsen/lapsia niin pian kuin mahdollista. Miten puhua järkeä?

Älä elä omia unelmiasi lapsesi kautta.

Täysi-ikäinen tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Oikeasti pelkäät, että lapsesi ei opiskele pitemmälle ja sinä et pääse kehuskelemaan hänen ammatillaan ja statuksellaan.

Nuorena ne lapset kannattaa tehdä. Silloin riittää voimavarat. Vanhempana kun hoitaa pikkulapsia ja yrittää tehdä uraa, niin paukut ei meinaa riittää millään.

Itse menin naimisiin 19 vuotiaana ja esikoinen syntyi kun olin 21v. Nyt olen 32 ja hyvin ehtinyt opiskella lisää ja työelämässä monta vuotta jo mukana. Matkailu ollaan lasten kanssa ja illanistujaisissakin olen ehtinyt olla. En tunne jääneeni mistään paitsi.

anna lapsesi elää elämää niin kuin haluaa.

Myöhemmällä iällä hän saattaa tajuta sen verran tästä elämänmenosta, että päättääkin jättää lapset tekemättä. 

Mitä se "niin pian kuin mahdollista " tarkoittaa?

Sitä, että pääsee harjoittamaan suojaamatonta seksiä vai sitä, että pääsee jäämään hyville äitiyspäivärahoille?

Parhaiten oppi menee perille yrityksen ja erehdyksen kautta, äidin saarnoilla ei ole mitään merkitystä. 

Anna toisen tehdä omalla elämällään mitä haluaa.

Itse varmaankin juttelisin siitä kuinka tärkeää on että parisuhde on hyvä mihin lapsia hommaa. Kannustaisin vielä elämään kahden keskistä arkea ja nauttimaan rauhallisesta ajasta. Onko mies minkä ikäinen? Vaikuttaako parisuhde hyvältä. Onko heillä samankaltaiset arvot (rahankäyttö, perhekeskeisyys, mitä halutaan elämältä jne). Ovatko asuneet yhdessä ja jakaantuuko kotityöt ym reilusti?

Kerro tytöllesi että kannattaisiko hetki elää kaksin yhdessä aikuisten elämää ja katsoa miltä parisuhde ja kaikki siinä tuntuu. Samalla voisi säästää vähän vauva aikaa varten että voi hankkia kaiken tarvittavan vauvalle ja pärjää vähän pienemmilläkin tuloilla kun on säästöjä.

Eli koetan sanoa että älä tyrmää vaan kannusta tekemään valmistelut hyvin. Jos kiellät ja tyrmäät ajatuksen niin se saattaa ajaa tytön vielä varmemmin hommaamaan vauvan nopeasti. Jos taas kannustat huolehtimaan yhteisen kodin, arjen pyörimään ja säästöjä vauvaa varten niin ehkä tyttö siirtää vauvan hankintaa edes vähän pidemmälle ja jos kaikki on sitten ok niin ei kait siinä mitään pahaa ole vaikka lapsen saisikin nuorena. Kunhan parisuhde vaan olisi kunnossa.

Kerro sille, että normaali lastentekoikä on 30+. Ja että lapsiperhe-elämää varten tarvitaan se, että on puitteet kunnossa, eli löytyy talo, autot ja vakityöt molemmilta vanhemmilta.

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti pelkäät, että lapsesi ei opiskele pitemmälle ja sinä et pääse kehuskelemaan hänen ammatillaan ja statuksellaan.

Totuuden sanoja

Vierailija kirjoitti:

Kerro sille, että normaali lastentekoikä on 30+. Ja että lapsiperhe-elämää varten tarvitaan se, että on puitteet kunnossa, eli löytyy talo, autot ja vakityöt molemmilta vanhemmilta.

Aika vähiin jäisi syntyvät lapset jos kaikilla olisi ensin puitteet noin hyvin kunnossa!  Itse täytän pian 30 eikä ole työtä, miestä, taloa, autoa eikä yhtään säästöjä..

Itse hommasin lapsen 41v hedelmöityshoidolla - kyllä se on vaan paras reitti. Hommaaminen lapsia alle 35v on sama kuin tekisi terroristi iskun Suomeen.

Miettikää sitä. Ihmiset eivät ole kypsentyneet riittävästi tuossa nuoressa iässä vielä ymmärtämään mitään.

Ja jos mies ja nainen ei ole ikinä pannut ainakaan yli 10 ihmistä niin he eivät voi olla uskollisia toisille. 100% olen varma että tyttäresi on divorced 3 vuoden päästä 

Sano sille idiootille että Suomessa ton pitäisi olla laitonta

Juu, kannattaa puhua järkeä: lapset kannattaa nimenomaan tehdä nuorena ettei ala kaduttaa sitten vähän vanhempana.

Vierailija kirjoitti:

Kerro sille, että normaali lastentekoikä on 30+. Ja että lapsiperhe-elämää varten tarvitaan se, että on puitteet kunnossa, eli löytyy talo, autot ja vakityöt molemmilta vanhemmilta.

Unohdit vielä mainita, että säästöjä pitää olla vähintään 300,000e ja sijoitettuna sama summa useampiin hyvin tuottaviin rahastoihin!

Olen tehnyt lapsen parikymppisenä ja siinä on kyllä omat hyvät puolensa.

Suosittelen että ette puutu heidän elämäänsä.

Miksi nuorena perheen perustaminen on niin paljon huonompi vaihtoehto kuin aliarvioida mahdollisuudet nykyisessä parisuhteessa, elää yksinäiseksi ja sisällöttömöksi kokemansa nuoruus "vapaampana" odotellen henkistä kypsymistä absoluuttisen ideaalisti vauvan kanssa pärjätäkseen ja ryysiä sitten kolmenkympin kieppeillä amistaustaisena lapsettomana pätkätyöläisenä naisena tinderissä etsimässä jotain kunnollista, yhä lapsetonta miestä hirveällä kiireellä.

Sanoisin, että tosiaan kaikessa on kääntöpuolensa. Lasten hankkiminen nuorena ei pilaa elämää sen enempää kuin vanhanakaan.

Järkeä? 

Etsi rikkain komein pisin mies, tuossa iässä hän onnistuu sellaisen nappaamaan

lähes 100% varmuudella. 

Tyttö on fiksu. Lapset kannattaakin tehdä nuorena, jos mahdollista, niin kesken opiskelujen. Ihan siksi, että opiskeluaikana on helpointa lomailla lasten kanssa ja sitten saa etulyöntiaseman kun aletaan taistella työpaikoista, eikä omalla kohdalla ole enää riskiä äitiyslomasta. Pienten lasten kanssa pärjää vähällä.

Kannustan tytärtäsi. Itse olen juuri 23v mies ja alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että olen liian vanha rakentamaan elämää kenenkään kanssa. Edennyt liian pitkälle yksin elämässä ja vaikea edetä yhdessä jonkun kanssa tästä eteenpäin. Varmaan voisin olla vielä isä mutta nuo perusjutut mitkä on tässä nykyajan "hommataan lapsia vanhoina" maailmassa vikana eli avioero, yh isät ja suunnittelemattomuus olisi todennäköisesti mitkä tapahtuisi minullekkin jos nyt yhtäkkiä hommaisin lapsia.

Koutsaan kyllä juniorijoukkueita ja vedän kirkolle kerhoa. Nyt seuraavana mielessä kun täytän 25 on mahdollisesti adoptio yksin - mutta tällä hetkellä mietin että onkohan se oikein? Estän lapselta oikeuden äitiin?