Mua ahdistaa olla ulkopuolinen
Omassa suvussa. Kukaan ei ota kaveriks edes fbssä niinku ne seuraa muuten toisiaan ja oikeesti ei oo yhtään hwngailu kaveria. Olo on tosi ahdistunut ku sut on jätetty täysin ulkopuolelle vaikka yrittää tulla toimeen ja olla mukava. Niin ei. Yks tuttu ei sano ees moi jos kävelee ohi. Tätä on jatkunut kokoajan ku oon asunut tuppukylässä. Ilmeisesti en kuulu joukkoon ja se näytetään tälleen.
Kommentit (7)
Surullinen puolestasi. Ei kuulosta reilulta tuommoinen.
Anna olla, älä välitä niistä. Sulla on kumminkin omat ystävät eikö vaan? Keskity heihin ja anna suvun olla omissa oloissaan.
Jos mietit liikaa, annat heille päätäntävallan ja oikeuden ankeuttaa elämäsi. Älä siis mieti. Ole rohkea, kulje omaa tietäsi ja jätä tollot taaksesi.
Syrjinnän syyksi kelpaa ihan mikä tahansa. Vaikka erikoinen puhetyyli tai ulkonäkö.
No kai tää parantuu tästä ku oon menossa psykologille juttelemaan. Tosi typerää ettei voi edes moi sanoa vaikka kävelee ohi ja muille puhuu kyllä meiän perheestä. Olis vaa pitäny tehdä ajat sitten niin ku suunnittelin.
Onhan tääkin kiusaamisen muoto ja eikös jossain ollu että pahin semmonen. Fi oo yllättävää että mua on kiusattu ja kiusataan edelleen täällä.
Ku liikun missä vaan täällä tulee olo et oon väärällä alueella ja kohta joku käy kimppuun. Siis pelkokin on jo mukana täs juu. Siks en paljo ulkoile.
Jopa meidän ulkomailla asuvat sukulaiset on ottanu mun veljen kaverikseen mut yllätyyyys mua ei :)
Miten tämmösestä voi niinku henkisesti parantua ku koko yhteisö syrjii?