Lue keskustelun säännöt.
HS: Muovien pehmentimillä yhteys poikien feminisoitumiseen
03.11.2014 |
Tutkimus: Muovien pehmentimillä yhteys poikien feminisoitumiseen Ruotsissa
Äitien ftalaattipitoisuudet raskausaikana näkyvät feminisoitumisen merkkeinä ruotsalaisissa poikalapsissa noin kahden vuoden iässä. Ruotsalaistutkimus vahvistaa kahden samaa asiaa selvitelleen amerikkalaistutkimuksen tulokset.
Karlstadin yliopiston tutkimuksessa feminisoitumisen merkkinä käytettiin niin sanottua anogenitaalista etäisyyttä. Sillä tarkoitetaan pojilla etäisyyttä kivesten tyvestä peräaukkoon ja tytöillä etäisyyttä vaginan tyvestä peräaukkoon.
Anogenitaalisen etäisyyden tärkein säätelijä on testosteroni. Koska tytöillä testosteronia on vähän, heillä etäisyys jää lyhyeksi. Pojilla se on normaalisti kaksinkertainen tyttöihin verrattuna.
Poikien lyhyt anogenitaalinen etäisyys kielii testosteronin vähäisyydestä tai muista testosteroniin liittyvistä ongelmista sikiönkehityksen ja ensimmäisten elinvuosien aikana. Lyhyt anogenitaalinen etäisyys pojilla ennustaa myös lisääntymiseen liittyviä ongelmia aikuisiällä
Tutkimuksessa oli mukana 196 lasta. Heidän äideiltään mitattiin useiden eri ftalaattiyhdisteiden tasot ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana. Lasten anogenitaalinen etäisyys mitattiin 21 kuukauden iässä.
Tutkijat keskittyivät etenkin ftalaattiin nimeltä DiNP, koska sillä on viime vuosina korvattu monissa muovituotteissa haitallisempana pidettyä DEHP-ftalaattia.
Tulokset osoittivat, ettei DiNP ole yhtään vähemmän haitallista kuin muut tutkitut ftalaatit. Kaikki ftalaatit olivat yhteydessä anogenitaalisen etäisyyden pienenemiseen pojilla, mutta yhteys oli erityisen voimakas DiNP:n kohdalla.
Tutkimusasetelman perusteella ei voida sanoa, että anogenitaalisen etäisyyden lyheneminen pojilla johtuisi ftalaattialtistuksesta, mutta koska syy-seuraus on osoitettu eläinkokeissa, tutkijoilla on perusteltu syy epäillä sitä.
Ihmiset altistuvat ftalaateille pääasiassa ravinnon kautta, mutta myös altistuessaan mille tahansa pehmeille tai taipuisille muovituotteille, kuten muovimatoille ja sadetakeille.
Ftalaatteja käytetään myös saippuoissa, liimoissa, hygieniatuotteissa ja lääkkeiden päällystämiseen, joten niiltä on käytännössä mahdotonta välttyä.
Ftalaattien on pitkään tiedetty häiritsevän testosteronin toimintaa sikiönkehityksen aikana. Niiden on epäilty olevan vähintäänkin osasyyllisiä monissa länsimaissa koettuun miesten hedelmällisyyden laskuun.
Tutkimuksen julkaisi Environmental Health Perspectives.
http://www.hs.fi/tiede/a1414896654099
***************
Mitä mieltä olette tästä? Itse olen raskausaikana (ja muutenkin) vältellyt ftalaatteja. 2 poikaa olen saanut, ja toivon, että siitä on ollut apua. Esim. lopetin muovipullon käytön vesipullona ja muutenkin välttelen elintarvikkeiden säilyttämistä muovirasioissa.
Kommentit (37)
Juuri oli uutinen, että poikien dikit ovat kasvaneet eli vaikka pojilla on vähemmän siittiöitä niin heillä on isiänsä isommat lekat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juuri oli uutinen, että poikien dikit ovat kasvaneet eli vaikka pojilla on vähemmän siittiöitä niin heillä on isiänsä isommat lekat.
Mitä isolla lekalla tekee, jos sperma on niin huonolaatuista, että lasta ei saa alulle?
https://www.duodecim.fi/2020/09/29/katoava-kansa-siemennesteen-laatu-he…
Vierailija kirjoitti:
Wikipediassa kerrotaan, että
Ftalaatit ovat ftaalihapon estereitä. Niitä valmistetaan hapon ja alkoholin esteröintireaktiolla.
Ftalaatteja käytetään laajalti muovien, kuten polyvinyylikloridin (PVC) pehmentämiseen. PVC-muovissa on ftalaatteja tyypillisesti 16–60 %. Laajimmin käytetty ftalaatti on DEHP, ja muita yleisesti käytettyjä ja mahdollisesti terveydelle haitallisia ftalaatteja ovat DBP, BBP eli bentsyylibutyyliftalaatti, DINP ja DIDP. Suomessa DEHP:stä eli di(2-etyyliheksyyli)ftalaatista suurin osa (80–90 %) käytetään muovien pehmittiminä. Viime vuosina sen käyttö on kuitenkin vähentynyt ja sitä on korvattu erityisesti di-isononyyliftalaatilla (DINP) ja di-isodekyyliftalaatilla (DIDP).
Eräät ftalaatit, kuten di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) ja dibutyyliftalaatti (DBP) on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisiksi. Ftalaattien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Viime vuosina useita pehmeitä muovileluja on Suomessa vedetty pois markkinoilta haitallisen suurien ftalaattipitoisuuksien vuoksi.
Ftalaatteja käytetään myös elintarvikekontaktimateriaaleissa, kosmetiikassa ja saippuoissa, pakkauksissa, lääketieteellisissä laitteissa ja elektroniikassa, rakennusaineissa, liimoissa, vahoissa, tekstiileissä, maaleissa ja painomusteissa. Ftalaatteja käytetään myös lääketablettien päällystämiseen, ravintolisien viskositeetin hallintaan, geelin ja filmien muodostusaineina, stabilisaattoreina ja voiteluaineina.
Ftalaatit hajoavat nopeasti ympäristössä ja elimistössä. Niiden puoliintumisaika, eli aika jona puolet yhdisteestä hajoaa, on joistakin tunneista vuorokausiin. Ftalaatit eivät siis kerry ravintoketjussa eivätkä varastoidu elimistöön. Laajan käytön vuoksi niille altistutaan kuitenkin päivittäin.
Tässä ei ole mainittu yhtä hankalimmista eli rakennusmateriaaleja. Asut muovipurkissa, jossa seinät on maalattu muovimaalilla, lattiassa on muovilaminaatti, sinulla on muovinen tiskipöytä jne. Vaikka ei varastoidu, niin esimerkiksi remontoidussa asunnossa hengität niitä kaasuja joka päivä ja yö. Päälle tosiaan elintarvikkeista ja muusta tuleva kuorma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Wikipediassa kerrotaan, että
Ftalaatit ovat ftaalihapon estereitä. Niitä valmistetaan hapon ja alkoholin esteröintireaktiolla.
Ftalaatteja käytetään laajalti muovien, kuten polyvinyylikloridin (PVC) pehmentämiseen. PVC-muovissa on ftalaatteja tyypillisesti 16–60 %. Laajimmin käytetty ftalaatti on DEHP, ja muita yleisesti käytettyjä ja mahdollisesti terveydelle haitallisia ftalaatteja ovat DBP, BBP eli bentsyylibutyyliftalaatti, DINP ja DIDP. Suomessa DEHP:stä eli di(2-etyyliheksyyli)ftalaatista suurin osa (80–90 %) käytetään muovien pehmittiminä. Viime vuosina sen käyttö on kuitenkin vähentynyt ja sitä on korvattu erityisesti di-isononyyliftalaatilla (DINP) ja di-isodekyyliftalaatilla (DIDP).
Eräät ftalaatit, kuten di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) ja dibutyyliftalaatti (DBP) on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisiksi. Ftalaattien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Viime vuosina useita pehmeitä muovileluja on Suomessa vedetty pois markkinoilta haitallisen suurien ftalaattipitoisuuksien vuoksi.
Ftalaatteja käytetään myös elintarvikekontaktimateriaaleissa, kosmetiikassa ja saippuoissa, pakkauksissa, lääketieteellisissä laitteissa ja elektroniikassa, rakennusaineissa, liimoissa, vahoissa, tekstiileissä, maaleissa ja painomusteissa. Ftalaatteja käytetään myös lääketablettien päällystämiseen, ravintolisien viskositeetin hallintaan, geelin ja filmien muodostusaineina, stabilisaattoreina ja voiteluaineina.
Ftalaatit hajoavat nopeasti ympäristössä ja elimistössä. Niiden puoliintumisaika, eli aika jona puolet yhdisteestä hajoaa, on joistakin tunneista vuorokausiin. Ftalaatit eivät siis kerry ravintoketjussa eivätkä varastoidu elimistöön. Laajan käytön vuoksi niille altistutaan kuitenkin päivittäin.
Tässä ei ole mainittu yhtä hankalimmista eli rakennusmateriaaleja. Asut muovipurkissa, jossa seinät on maalattu muovimaalilla, lattiassa on muovilaminaatti, sinulla on muovinen tiskipöytä jne. Vaikka ei varastoidu, niin esimerkiksi remontoidussa asunnossa hengität niitä kaasuja joka päivä ja yö. Päälle tosiaan elintarvikkeista ja muusta tuleva kuorma.
Yhden tutkimuksen mukaan kotitalouspölyn kautta ihmiset saa enemmän mikromuovia sisäänsä kuin siinä mitä saadaan keskimäärin ruuasta.
Vierailija kirjoitti:
Wikipediassa kerrotaan, että
Ftalaatit ovat ftaalihapon estereitä. Niitä valmistetaan hapon ja alkoholin esteröintireaktiolla.
Ftalaatteja käytetään laajalti muovien, kuten polyvinyylikloridin (PVC) pehmentämiseen. PVC-muovissa on ftalaatteja tyypillisesti 16–60 %. Laajimmin käytetty ftalaatti on DEHP, ja muita yleisesti käytettyjä ja mahdollisesti terveydelle haitallisia ftalaatteja ovat DBP, BBP eli bentsyylibutyyliftalaatti, DINP ja DIDP. Suomessa DEHP:stä eli di(2-etyyliheksyyli)ftalaatista suurin osa (80–90 %) käytetään muovien pehmittiminä. Viime vuosina sen käyttö on kuitenkin vähentynyt ja sitä on korvattu erityisesti di-isononyyliftalaatilla (DINP) ja di-isodekyyliftalaatilla (DIDP).
Eräät ftalaatit, kuten di(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP) ja dibutyyliftalaatti (DBP) on luokiteltu lisääntymiselle vaarallisiksi. Ftalaattien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Viime vuosina useita pehmeitä muovileluja on Suomessa vedetty pois markkinoilta haitallisen suurien ftalaattipitoisuuksien vuoksi.
Ftalaatteja käytetään myös elintarvikekontaktimateriaaleissa, kosmetiikassa ja saippuoissa, pakkauksissa, lääketieteellisissä laitteissa ja elektroniikassa, rakennusaineissa, liimoissa, vahoissa, tekstiileissä, maaleissa ja painomusteissa. Ftalaatteja käytetään myös lääketablettien päällystämiseen, ravintolisien viskositeetin hallintaan, geelin ja filmien muodostusaineina, stabilisaattoreina ja voiteluaineina.
Ftalaatit hajoavat nopeasti ympäristössä ja elimistössä. Niiden puoliintumisaika, eli aika jona puolet yhdisteestä hajoaa, on joistakin tunneista vuorokausiin. Ftalaatit eivät siis kerry ravintoketjussa eivätkä varastoidu elimistöön. Laajan käytön vuoksi niille altistutaan kuitenkin päivittäin.
"Tutkimuksessa taas kävi ilmi, että mitä enemmän äidinmaidossa oli ftalaattia, sitä vähemmän pojan kivekset tuottivat testosteronia."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ok. Mikäs sitten on aiheuttanut penisten keskimääräisen kasvun viimeisen 20v aikana?
Eikös toksisista patriarkoista just haluta päästä eroon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ok. Mikäs sitten on aiheuttanut penisten keskimääräisen kasvun viimeisen 20v aikana?
Lueppa nuo pari kommenttia, jotka ovat sinun viestisi yläpuolella.
Eihän tuo keskity pelkästään ihmislapsiin vaan koskaa kaikkia eliölajeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitääpä ryhtyä syömään flataatteja.
T. nainen
eikö ukot ole nyt onnessaan? Eihän ne halua sitoutua ja hankkia lapsia vaan peuhata ympäriinsä ja omistaa ison gigulin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muoveja käytetään liikaa. Samaan hengenvetoon on nostettava esiin eräs yllättävä asia, nimittäin
https://blogit.lab.fi/labfocus/luonnonkuitujen-mahdolliset-ymparistovai…
Luonnonkuitujen mahdolliset ympäristövaikutukset
Julkaistu 18.2.2021
"Huoli muoviroskan aiheuttamista haitoista nousee tällä hetkellä esiin ympäristökeskusteluissa. Sen sijaan keskustelu muovia korvaavien materiaalien vaikutuksista ympäristölle on jäänyt vähemmälle huomiolle. (Stanton ym. 2019.) Vaikkakin luonnonkuitujen, varsinkin puuvillan, käyttö on suurta, ei merien saastumiseen kohdistuvissa tutkimuksissa olla panostettu luonnonkuituihin. Tämä juontaa juurensa todennäköisesti käsitykseen, jonka mukaan lyhyen hajoamisajan vuoksi luonnonkuitu ei ole vaaraksi ympäristölle. (Ladewig ym. 2015, 12609.) Toisaalta esimerkiksi tekstiileihin lisätyt palonestoaineet voivat hidastaa ei-synteettisten kuitujen hajoamista (Xu ym. 2018, 2053).
Synteettisten ja luonnonkuitujen osuus ympäristössä
Makean veden ja ilmakehän mikrokuitupopulaatioiden koostumusta on tutkittu Iso-Britan-niassa Trent-joen yläjuoksulla. Stantonin ym. (2016) tutkimuksessa havaittiin, että näytteiden hallitseva kuitulaatu oli luonnonkuitu. Näytteistä vain 9,7 prosentissa ei havaittu lainkaan luonnonkuituja. Myös meriympäristössä on huomattavissa samaa, sillä Suarian ym. (2020, 1) tutkimuksen mukaan luonnonpolymeerit kattavat suurimman osan meren kuiduista, ja synteettisten kuitujen osuus jää vain alle 10 prosenttiin.
Luonnonkuitujen sisältämät kemikaalit mahdollinen uhka ympäristölle
Ladewig ym. (2015, 12609–12610) heittävät ilmoille ajatuksen, jonka mukaan luonnonkuidut voivat synteettisten kuitujen tavoin aiheuttaa ongelmia ympäristölle. Sekä synteettiset että luonnonkuidut imevät itseensä kemiallisia epäpuhtauksia. Kemikaalien imeytyminen kuidun pinnalle vaihtelee kuitulaadun mukaan ja näyttää siltä, että luonnonkuidun rakenne on otollisempi imemään itseensä haitallisia kemikaaleja verrattuna synteettisiin kuituihin. Synteettiset kuidut eivät vapauta niiden sisältämiä kemikaaleja yhtä nopeasti ympäristöön, koska näiden kuitujen hajoaminen luonnossa on ylipäätään hidasta. Luonnonkuidut puolestaan hajoavat verrattain nopeasti vapauttaen samalla myös niihin imeytyneet kemialliset epäpuhtaudet ympäristöön. (Ladewig ym. 2015, 12609–12610.)
Zhaon ym. (2016) tutkimuksen mukaan kaikesta lintujen nielemästä mikroskooppisesta roskasta jopa 37,4 prosenttia oli luonnonkuituja. Myös tässä tutkimuksessa todettiin, että haitalliset kemikaalit eivät ehkä imeydy tai hajoa samalla tavalla luonnonkuidun kuin mikromuovin kohdalla. Tämän arvioitiin voivan osaltaan aiheuttaa jopa suuremman riskitekijän, minkä vuoksi luonnonkuitujen mahdollisten ympäristövaikutusten tutkimiseen tulisi kiireellisesti panostaa enemmän. (Zhao ym. 2016.)
Etsiessä lisätietoa luonnonkuitujen ympäristövaikutuksista tulee nopeasti päätyneeksi samaan lopputulokseen jo aiemmin mainittujen huomioiden suhteen; tutkittua tietoa ei ole juurikaan saatavilla. Tuudittautuminen luonnonkuitujen nopeaan hajoamiseen ei ehkä enää yksinään riitä vakuuttamaan ihmisiä siitä, että haitallisia ympäristövaikutuksia ei olisi ollenkaan olemassa. "
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pehmentimet pippelille hyväksi.
Pehmeästä muovista pehmeä pip peli.
Aikamoista. Ilmankos nykyään mediat täynnä jos jonkinlaista hommelia. Ja tämä muutos ihan 10 v sisällä.
Toisaalta, läntinen metsästäjäkeräilijä WHG I- YDNA, jonka jälkeläisiä on Pohjoismaissa runsaasti, oli aggressiivinen kannibaali kivikaudesta ristiretkiajalle asti. Muut, kehittyneemmät kulttuurit rakensivat linnoituksia näitä vastaan, esim. nuora keraaminen ja funnelbeaker.
539
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"E-pilleri on yhä suosituin ehkäisymenetelmä"
Vierailija kirjoitti:
"E-pilleri on yhä suosituin ehkäisymenetelmä"
Ei kukaan ole niin tyhmä että nielee pölvästipillereitä ehkäisyyn. Niiden pieniä yhdisteitä ei saada juomavedestä puhdistettua, aikaistavat tyttöjen murrosikää, tekevät miehistä naismaisempia, pilaavat ympäristöä ja aiheuttavat terveyshaittoja nielijälleen..
Vierailija kirjoitti:
Muoveja käytetään liikaa. Samaan hengenvetoon on nostettava esiin eräs yllättävä asia, nimittäin
https://blogit.lab.fi/labfocus/luonnonkuitujen-mahdolliset-ymparistovai…
Luonnonkuitujen mahdolliset ympäristövaikutukset
Julkaistu 18.2.2021
"Huoli muoviroskan aiheuttamista haitoista nousee tällä hetkellä esiin ympäristökeskusteluissa. Sen sijaan keskustelu muovia korvaavien materiaalien vaikutuksista ympäristölle on jäänyt vähemmälle huomiolle. (Stanton ym. 2019.) Vaikkakin luonnonkuitujen, varsinkin puuvillan, käyttö on suurta, ei merien saastumiseen kohdistuvissa tutkimuksissa olla panostettu luonnonkuituihin. Tämä juontaa juurensa todennäköisesti käsitykseen, jonka mukaan lyhyen hajoamisajan vuoksi luonnonkuitu ei ole vaaraksi ympäristölle. (Ladewig ym. 2015, 12609.) Toisaalta esimerkiksi tekstiileihin lisätyt palonestoaineet voivat hidastaa ei-synteettisten kuitujen hajoamista (Xu ym. 2018, 2053).
Synteettisten ja luonnonkuitujen osuus ympäristössä
Makean veden ja ilmakehän mikrokuitupopulaatioiden koostumusta on tutkittu Iso-Britan-niassa Trent-joen yläjuoksulla. Stantonin ym. (2016) tutkimuksessa havaittiin, että näytteiden hallitseva kuitulaatu oli luonnonkuitu. Näytteistä vain 9,7 prosentissa ei havaittu lainkaan luonnonkuituja. Myös meriympäristössä on huomattavissa samaa, sillä Suarian ym. (2020, 1) tutkimuksen mukaan luonnonpolymeerit kattavat suurimman osan meren kuiduista, ja synteettisten kuitujen osuus jää vain alle 10 prosenttiin.
Luonnonkuitujen sisältämät kemikaalit mahdollinen uhka ympäristölle
Ladewig ym. (2015, 12609–12610) heittävät ilmoille ajatuksen, jonka mukaan luonnonkuidut voivat synteettisten kuitujen tavoin aiheuttaa ongelmia ympäristölle. Sekä synteettiset että luonnonkuidut imevät itseensä kemiallisia epäpuhtauksia. Kemikaalien imeytyminen kuidun pinnalle vaihtelee kuitulaadun mukaan ja näyttää siltä, että luonnonkuidun rakenne on otollisempi imemään itseensä haitallisia kemikaaleja verrattuna synteettisiin kuituihin. Synteettiset kuidut eivät vapauta niiden sisältämiä kemikaaleja yhtä nopeasti ympäristöön, koska näiden kuitujen hajoaminen luonnossa on ylipäätään hidasta. Luonnonkuidut puolestaan hajoavat verrattain nopeasti vapauttaen samalla myös niihin imeytyneet kemialliset epäpuhtaudet ympäristöön. (Ladewig ym. 2015, 12609–12610.)
Zhaon ym. (2016) tutkimuksen mukaan kaikesta lintujen nielemästä mikroskooppisesta roskasta jopa 37,4 prosenttia oli luonnonkuituja. Myös tässä tutkimuksessa todettiin, että haitalliset kemikaalit eivät ehkä imeydy tai hajoa samalla tavalla luonnonkuidun kuin mikromuovin kohdalla. Tämän arvioitiin voivan osaltaan aiheuttaa jopa suuremman riskitekijän, minkä vuoksi luonnonkuitujen mahdollisten ympäristövaikutusten tutkimiseen tulisi kiireellisesti panostaa enemmän. (Zhao ym. 2016.)
Etsiessä lisätietoa luonnonkuitujen ympäristövaikutuksista tulee nopeasti päätyneeksi samaan lopputulokseen jo aiemmin mainittujen huomioiden suhteen; tutkittua tietoa ei ole juurikaan saatavilla. Tuudittautuminen luonnonkuitujen nopeaan hajoamiseen ei ehkä enää yksinään riitä vakuuttamaan ihmisiä siitä, että haitallisia ympäristövaikutuksia ei olisi ollenkaan olemassa. "
Usein prosessiin kuuluu myös erilaisia käsittelyvaiheita, joissa käytetään voimakkaita aineita, jotka eivät näy enää samalla tavalla lopputuloksessa, mutta vaiheissa ennen sitä.
Ei taida olla ainoa syy. Paikoin lienee kemikaaleja, lisäaineita, lääkeaineita ja muuta kivaa. Joidenkin vanhemmat juoneet viinaa ja polttaneet siihen päälle, varsinkin viimeisimmät sukupolvet. Naisilla kasvaa parta ja on akne, androgeenejä.