huoltajuus asiaa

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 23:49"]

Milloin on parempi että toinen vanhempi ei tapaa lastaan?

[/quote]

Ei tämä ole huoltajuusasia vaan tapaamisasia, ne ovat kaksi eri asiaa. Tapaamisista sovitaan lastenvalvojalla, ja jos vanhemmat eivät pääse sopuun, asia ratkaistaan käräjäoikeudessa. Lähivanhempi ei voi päättää että lapsi ei saa tavata sitä vanhempaa jonka luona ei asu. Noin yleisesti ottaen jos etävanhempi ei pysty lapsesta huolehtimaan tapaamisten aikana, silloin on parempi ettei tapaamisia ole (tällä perusteella käräjäoikeus asian ratkaisee). Syitä siihen voi olla monia, esim. päihteidenkäyttö tai väkivaltaisuus on tällaisia syitä.

Up

Silloin kun siitä on jotain haittaa lapselle.

Jostain syystä en pääse eroon syyllisyyden tunteesta. Tuntuu että lapsella pitäisi saada olla isä ja isällä lapsi, mutta ei ole mitään mahdollisuutta sille että voisin jättää lapsen hänen kanssaan kahden. Järki sanoo että en voi luoda suhdetta tällaisen ihmisen ja lapsen välille, mutta päätös on niin kovin raskas.

Kokemuksia huoltajuus asioista?

Kyllä pitää saada olla, oli isä millainen tahansa!

Ei kai tuohon ole yksiselitteistä vastausta.  Pääsääntöisesti lapsen pitää saada tavata kumpaakin vanhempaa. Se ei kuitenkaan todellakaan aina pidä paikkaansa, että huono vanhempi on parempi kuin ei biologista vanhempaa lainkaan. Vanhemman ei ainakaan pidä tavata lastaan, jos vanhempi on väkivaltainen lastaan kohtaan. Olipa kyse sitten fyysisestä tai henkisestä väkivallasta. Tai sitten korkeintaan tapaamiset voi järjestää valvotusti. Kysy kuntanne lastenvalvojalta.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:18"]Kyllä pitää saada olla, oli isä millainen tahansa!
[/quote]
Huumeiden käyttö? Väkivaltaisuus? Seksuaalituomio?

Ei juuri koskaan. Ei edes silloin, vaikka toisen vanhemman mielestä tapaamisista voi olla haittaa. Tapaamiset on mahdollista järjestää turvallisiksi. Jos virallinen valvottu tapaaminen ei ole mahdollista järjestää  (edellyttää usein oikeuden päätöstä) niin kannattaa yrittää sitä, että joku tuttu olisi paikalla tapaamisten aikana. Tunnen nuoren ihmisen, jolta melkein katkesi välit toiseen vanhempaan lapsena ja monen ulkopuolisen ja lähes koko sisäpiirin mielestä se olisi ollut pelkästään oikein. Mutta tämä henkilö sanoo, että pahinta mitä lapselleen on tehdä on viedä häneltä toinen vanhempi kokonaan. Sitä ei saa tehdä missään tilaneessa. Lapsen pitää saada itse muodostaa käsitys vanhemmastaan.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:27"]Ei juuri koskaan. Ei edes silloin, vaikka toisen vanhemman mielestä tapaamisista voi olla haittaa. Tapaamiset on mahdollista järjestää turvallisiksi. Jos virallinen valvottu tapaaminen ei ole mahdollista järjestää  (edellyttää usein oikeuden päätöstä) niin kannattaa yrittää sitä, että joku tuttu olisi paikalla tapaamisten aikana. Tunnen nuoren ihmisen, jolta melkein katkesi välit toiseen vanhempaan lapsena ja monen ulkopuolisen ja lähes koko sisäpiirin mielestä se olisi ollut pelkästään oikein. Mutta tämä henkilö sanoo, että pahinta mitä lapselleen on tehdä on viedä häneltä toinen vanhempi kokonaan. Sitä ei saa tehdä missään tilaneessa. Lapsen pitää saada itse muodostaa käsitys vanhemmastaan.
[/quote]
Sinun mielestä lapsi joka on kohdannut väkivaltaa tai seksuaalista häirintää pitäisi tavata vanhempaansa? Älä puhu paskaa.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:27"]Ei juuri koskaan. Ei edes silloin, vaikka toisen vanhemman mielestä tapaamisista voi olla haittaa. Tapaamiset on mahdollista järjestää turvallisiksi. Jos virallinen valvottu tapaaminen ei ole mahdollista järjestää  (edellyttää usein oikeuden päätöstä) niin kannattaa yrittää sitä, että joku tuttu olisi paikalla tapaamisten aikana. Tunnen nuoren ihmisen, jolta melkein katkesi välit toiseen vanhempaan lapsena ja monen ulkopuolisen ja lähes koko sisäpiirin mielestä se olisi ollut pelkästään oikein. Mutta tämä henkilö sanoo, että pahinta mitä lapselleen on tehdä on viedä häneltä toinen vanhempi kokonaan. Sitä ei saa tehdä missään tilaneessa. Lapsen pitää saada itse muodostaa käsitys vanhemmastaan.
[/quote]
Siis ihan missä tapauksessa vaan? Vaikka lapsi tulee varmasti kokemaan ainakin henkistä väkivaltaa?

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:27"]Ei juuri koskaan. Ei edes silloin, vaikka toisen vanhemman mielestä tapaamisista voi olla haittaa. Tapaamiset on mahdollista järjestää turvallisiksi. Jos virallinen valvottu tapaaminen ei ole mahdollista järjestää  (edellyttää usein oikeuden päätöstä) niin kannattaa yrittää sitä, että joku tuttu olisi paikalla tapaamisten aikana. Tunnen nuoren ihmisen, jolta melkein katkesi välit toiseen vanhempaan lapsena ja monen ulkopuolisen ja lähes koko sisäpiirin mielestä se olisi ollut pelkästään oikein. Mutta tämä henkilö sanoo, että pahinta mitä lapselleen on tehdä on viedä häneltä toinen vanhempi kokonaan. Sitä ei saa tehdä missään tilaneessa. Lapsen pitää saada itse muodostaa käsitys vanhemmastaan.
[/quote]
Ettäkö nuo tapaamiset järjestetään aina ns turvallisesti? Siellä on aika helppo esittää hyvää isää tunnin verran, mutta entä se muu aika. Lapselle on luotu side henkilöön joka vahingoittaa. Mitä sitten? Jos itse saisin valita, minulle ei olisi koskaan luotu suhdetta isääni. Vielä aikuisenkin tunnen rakkautta ja sääliä häntä kohtaan ja palkaksi saan paskaa niskaan.

Hei! Tässä kokemuksia: Olin melkein menossa ex-mieheni kanssa kaikenmaailman huoltajuusoikeudenkäynteihin melkein 15v takaperin. En sitten mennytkään, vaan asia soviteltiin. Lapseni tutustui isäänsä (oli todella pieni, kun erosimme) uudelleen ja kävi isänsä luona. Muutin sitten työn takia toiselle puolen Suomea, lapsi oli niin pieni, ettei tapaamisia ollut niin usein, mutta yhteys oli luotu. Miehen vanhemmat ja sukulaisia asuu täällä, mihin muutin ja heihinkin otin (ensin hieman hampaat irvessä..) yhteyttä. Lapsi alkoi käydä toisessa mummolassa ja miehen siskojen perheiden luona ja he meillä. Isäänsä hän on nähnyt myös säännöllisesti, vaikka olikin eron jälkeen pitkä tauko.

Olen tästä asiasta tyytyväinen ja ylpeä ja en voi kuvitellakaan, minkälaista lapseni elämä (hän on jo 20v) olisi ilman yhteyttä isäänsä ja isän puolen sukuun. Se on osa häntä ja uskokaa tai älkää, minäkin olen saanut tutustua heihin paremmin kuin koskaan. Tsemppiä kaikille, jotka painiskelevat näiden asioiden kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="03.11.2014 klo 00:38"]Hei! Tässä kokemuksia: Olin melkein menossa ex-mieheni kanssa kaikenmaailman huoltajuusoikeudenkäynteihin melkein 15v takaperin. En sitten mennytkään, vaan asia soviteltiin. Lapseni tutustui isäänsä (oli todella pieni, kun erosimme) uudelleen ja kävi isänsä luona. Muutin sitten työn takia toiselle puolen Suomea, lapsi oli niin pieni, ettei tapaamisia ollut niin usein, mutta yhteys oli luotu. Miehen vanhemmat ja sukulaisia asuu täällä, mihin muutin ja heihinkin otin (ensin hieman hampaat irvessä..) yhteyttä. Lapsi alkoi käydä toisessa mummolassa ja miehen siskojen perheiden luona ja he meillä. Isäänsä hän on nähnyt myös säännöllisesti, vaikka olikin eron jälkeen pitkä tauko.

Olen tästä asiasta tyytyväinen ja ylpeä ja en voi kuvitellakaan, minkälaista lapseni elämä (hän on jo 20v) olisi ilman yhteyttä isäänsä ja isän puolen sukuun. Se on osa häntä ja uskokaa tai älkää, minäkin olen saanut tutustua heihin paremmin kuin koskaan. Tsemppiä kaikille, jotka painiskelevat näiden asioiden kanssa. 
[/quote]

Kiitos paljon