3-vuotias lyö äitiä! :(

Saa sillä varmaan kivan reaktion aikaiseksi, on honannut ton homman ja nauttii uudesta äidin manipuloimisen taidostaan.

Vie joka kerta aina ja sitkeästi jäähylle! Ole vihainen, huuda hyi heti kun hipaisee ja sitten häpeämään jäähylle! Älä siedä tollaista yhtään, omilla lapsilla ei kävis mielessäkään lyödä tai potkaista minua. Tiukka linja, ikinä enään et anna kertaakaan lyödä tai potkaista ja jos edes yrittääja ehdit väistää niin heti torut ja rangaustus. Voit myös ottaa lapselta pois esim. Iltasadun tai muun mieleisen siltä päivältä kun lyö.

Älä salli sitä, pystythän vielä 3 vuotiaan pitämään aisoissa.

Kivat asiat kokonaan pois, niin kauan kuin lyöminen jatkuu.

Sanot "äitiä ei lyödä!" Ja talutat tytön jäähylle ja jos yrittää karata niin uudestaan jäähylle. Paitsi jos siitä tulee hauskaa niin viet kersan tuulikaappiin ovi kiinni. Tai novsinne heti aluksi...

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:56"]

Älä salli sitä, pystythän vielä 3 vuotiaan pitämään aisoissa.

Kivat asiat kokonaan pois, niin kauan kuin lyöminen jatkuu.

[/quote]

Minä taas olen huomannut, että kolmevuotiaan aggressiivisuuteen on aina jokin syy. Kun lapsi saa paljon kahdenkeskistä aikaa ja rauhallista juttelua vanhemman kanssa, selviää se väkivallan syykin. Sen sijaan "kivat asiat pois" -mentaliteetilla vain kärjistetään ongelmaa. Rajat pitää totta kai olla, eikä väkivaltaa pidä missään muodossa hyväksyä.

Kun lastenpsykiatri Jari Sinkkoselta kysyttiin käytännön neuvoja lastenkasvatukseen hän sanoi vain yhden asian: Älä anna lapsen ikinä lyödä itseäsi.

Googletapa Jari Sinkkonen ja lue tekstiään tältä syksyltä. En muista kirjoituksen otsikkoa, mutta juuri vähän aikaa sitten antoi yhden neuvon vanhemmille, vain yhden noudatettavaksi. Se oli: älä anna lapsesi lyödä sinua.

Meillä vanhempi poika yritti aikoinaan lyödä minua, nappasin ranteesta kiinni tiukasti, kävin kyykkyyn hänen eteensä, katsoin silmiin ja sanoin hyvin tiukasti, hyvin napakasti, "ei. Minua et lyö. Minä en lyö sinua, ja sinä et lyö minua". Katsoin silmiin niin kauan, että lopulta väisti katsettani. SAnoin vielä, ymmärrätkö, et lyö, ikinä. Hän nyökkäsi, eikä koskaan enää ole yrittänyt.

Kitke moinen käytös pois HETi, koska muuten se vaan jatkuu ja jatkuu

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:56"]

Älä salli sitä, pystythän vielä 3 vuotiaan pitämään aisoissa.

Kivat asiat kokonaan pois, niin kauan kuin lyöminen jatkuu.

[/quote]

Minä taas olen huomannut, että kolmevuotiaan aggressiivisuuteen on aina jokin syy. Kun lapsi saa paljon kahdenkeskistä aikaa ja rauhallista juttelua vanhemman kanssa, selviää se väkivallan syykin. Sen sijaan "kivat asiat pois" -mentaliteetilla vain kärjistetään ongelmaa. Rajat pitää totta kai olla, eikä väkivaltaa pidä missään muodossa hyväksyä.

[/quote]

Tottakai pitää yrittää selvittää, mistä on kysymys. 3 vuotias ei vaan aina vielä osaa sanoittaa pahaa mieltään. Se, että ei tehdäkään jotain mukavaa kolahtaa paremmin kuin puheet. Ja kyllähän sekin pitää tietysti kertoa, että "kiva asia" jää tekemättä lyömisen takia.

Oon ope ja kuuntelin kerran kun 7-luokkalaiset tytöt lauleskelivat käsityötunnilla Timon ja Pumba laulua ja siihen työhönkin oli toinen tyttö kirjaillut samaisesta piirretystä lausahduksen. Tuntuu ihan siltä että ainakin jotkut lapset haluaa pitää kiinni lapsuudesta tuossa iässä. Sitä paitsi on 20v kuopuspoika tykkää vielä joskus helliä uninalleaan kun vain minä olen lähettyvillä!

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:09"]

Googletapa Jari Sinkkonen ja lue tekstiään tältä syksyltä. En muista kirjoituksen otsikkoa, mutta juuri vähän aikaa sitten antoi yhden neuvon vanhemmille, vain yhden noudatettavaksi. Se oli: älä anna lapsesi lyödä sinua.

Meillä vanhempi poika yritti aikoinaan lyödä minua, nappasin ranteesta kiinni tiukasti, kävin kyykkyyn hänen eteensä, katsoin silmiin ja sanoin hyvin tiukasti, hyvin napakasti, "ei. Minua et lyö. Minä en lyö sinua, ja sinä et lyö minua". Katsoin silmiin niin kauan, että lopulta väisti katsettani. SAnoin vielä, ymmärrätkö, et lyö, ikinä. Hän nyökkäsi, eikä koskaan enää ole yrittänyt.

Kitke moinen käytös pois HETi, koska muuten se vaan jatkuu ja jatkuu

[/quote]

Eiköhän jokainen vanhempi ole tehnyt juuri niin kun sinä sen ensimmäisen lyönnin kohdalla. Toisille lapsille riittää kertasanominen ja toisten kanssa tehdään töitä vuosikausia. 

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:01"]

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 19:56"]

Älä salli sitä, pystythän vielä 3 vuotiaan pitämään aisoissa.

Kivat asiat kokonaan pois, niin kauan kuin lyöminen jatkuu.

[/quote]

Minä taas olen huomannut, että kolmevuotiaan aggressiivisuuteen on aina jokin syy. Kun lapsi saa paljon kahdenkeskistä aikaa ja rauhallista juttelua vanhemman kanssa, selviää se väkivallan syykin. Sen sijaan "kivat asiat pois" -mentaliteetilla vain kärjistetään ongelmaa. Rajat pitää totta kai olla, eikä väkivaltaa pidä missään muodossa hyväksyä.

[/quote]

Tottakai pitää yrittää selvittää, mistä on kysymys. 3 vuotias ei vaan aina vielä osaa sanoittaa pahaa mieltään. Se, että ei tehdäkään jotain mukavaa kolahtaa paremmin kuin puheet. Ja kyllähän sekin pitää tietysti kertoa, että "kiva asia" jää tekemättä lyömisen takia.

[/quote]

Siis se lyöminenhän juuri johtuu siitä, ettei sanoittaminen vielä onnistu, ja impulssikontrollinkin kanssa on vielä niin ja näin. Siksi juuri olisi hyvä pyrkiä auttamaan lasta selvittelemään tunteitaan puhumalla.

Ja lisätään vielä, että olen minäkin parin lujatahtoisen poikani kohdalla koettanut "kivat pois" -metodia. Aika helvetin monta kertaa. Ja todennut, että kyllä vaan se juttelu on tehokkaampaa. Oma lukunsa ovat tietenkin ne lapset, joille riittää silmiin katsominen ja kertasanominen, mutta heidän vanhempansa tuskin täällä apua kyselevätkään.

Tuo lyöminen on vaikea asia. Mua lyö 5 vuotias suuttuessaan (kun rajoitan peliaikaa, herkkuja tai pitää lähteä kotiin esim. huvipuistosta). Ei aina tietenkään, mutta ainakin kerran kuussa tuo tapahtuu. Ei mulla ole keinoja tuota kitkeä. Kaikkeni oon tehnyt. Päiväkodissa on kuulema esimerkki erkki eli mitä helpoin lapsi. Hyvä se on sinkkosen neuvoa mitä hyvänsä kun ei se kaikilla toimi. On mullakin esikoinen joka ei varmasti ikinä satuta ketään mutta tää kakkonen on mua kohtaan tosi kaksjakonen. Rakastaa, tykkää halia mutta sitten oikein suuttuessaan ei keksi muuta kun lyödä. Jotenkin kokee asiat tosi vahvasti. Myös nuo pettymykset. 

Ulkomailla asuessamme lastenpsykiatri sanoi, että äitihevonen potkaisee takaisin jos varsa puree häntä. Tahtoi siis sanoa että lapsi ei milloinkaan lyö äitiään. Jotain rangaistusta siis kehiin.

Lisäyksenä äsköseen, jäähylle on kannettu niin että selkä on rikki. Eli jäähy ei enää ole mahdollinen. Puhua voi sitten kun pojan kiukku laantunut. Kiukun aikaan turha sanoa yhtään mitään.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 20:28"]

Oon ope ja kuuntelin kerran kun 7-luokkalaiset tytöt lauleskelivat käsityötunnilla Timon ja Pumba laulua ja siihen työhönkin oli toinen tyttö kirjaillut samaisesta piirretystä lausahduksen. Tuntuu ihan siltä että ainakin jotkut lapset haluaa pitää kiinni lapsuudesta tuossa iässä. Sitä paitsi on 20v kuopuspoika tykkää vielä joskus helliä uninalleaan kun vain minä olen lähettyvillä!

[/quote]

Mitähän tämä tarkoittaa? Ja miten liittyy aloitukseen? Opettaja kännissä kirjoitustaidon perusteella.

Lapselle pitää puhua tiukasti mutta ei saa menettää malttiaan. Ensin korottaa ääntä hallitusti, sitten toistaa sama asia tarkemman selityksen kanssa ei-kovalla, mutta tiukalla äänellä ja katsoa silmiin tiukasti hymyilemättä. Tärkeää on myös tuomita nimenomaan teko, ei lasta itseään ja usein täytyy estää myös fyysisesti, ottaa kädestä kiinni, ei tietenkään mitään väkivaltaa, vaan vain estetään väärä toiminta. Ei tämäkään tietysti kaikille lapsille toimi mutta pointti on se että jos menettää maltin, on hävinnyt sen erän. Tämän lisäksi runsaasti positiivista huomiota ja kuuntelua, juttelua.