Lue keskustelun säännöt.
Ihmetteletkö joskus miksi joku ei ole parisuhteessa?
02.11.2014 |
Mietitkö onko tyypissä joku "vika", joka ei ilmene kaverisuhteen perusteella vai ymmärrätkö hyvin jos ihmisen ulkonäkö ei ole siitä paremmasta päästä? Tämä niiden kohdalla jotka tunnet ja jotka on olleet sinkkuja suuren osan aikaa elämästään.
Kommentit (67)
En ihmettele. Tunnen järkyttävän monta ihmistä, jotka elävät onnettomassa parisuhteessa, ja sitä kyllä ihmettelen. On vain yksi elämä. Perisuhde itsessään ei tee autuaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En.
Ihmettelen hyvin monia, jotka ovat vuodesta toiseen surkeissa parisuhteissa joko rahan vuoksi tai sen takia, että heillä on olevinaan jonkinlainen puoliso.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:20"]
No aika monet ovat ihmetelleet minun sinkkuuttani, olen kolmekymppinen nainen ja olen seurustellut vain kerran, tuo suhde kesti pari vuotta. Olen kaunis, hoikka ja mukava, korkeasti koulutettu ja varakas. Ongelmana pariutumisessa on se, että olen ns. uskovainen, ja haluaisin miehen jolla on sama elämänkatsomus. Pienessä maaseutukaupungissa uskovat ikäiseni sinkkumiehet ovat erittäin vähissä ja taidankin jäädä vanhaksipiiaksi.
[/quote]
Nettideitit...?
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:20"]
No aika monet ovat ihmetelleet minun sinkkuuttani, olen kolmekymppinen nainen ja olen seurustellut vain kerran, tuo suhde kesti pari vuotta. Olen kaunis, hoikka ja mukava, korkeasti koulutettu ja varakas. Ongelmana pariutumisessa on se, että olen ns. uskovainen, ja haluaisin miehen jolla on sama elämänkatsomus. Pienessä maaseutukaupungissa uskovat ikäiseni sinkkumiehet ovat erittäin vähissä ja taidankin jäädä vanhaksipiiaksi.
[/quote]
Entä esimerkiksi uskovaisten tapahtumat jollakin toisella paikkakunnalla?
Joskus teininä ihmettelin, mutta nyt aikuisena en itsekään halua seurustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut jotka ovat ainakin tietävinään asioista paremmin kuin me tavan tallaajat, väittävät, että jokaiselle on jopa enemmän kuin yksi "se oikea". Ja niinhän tuo näyttäisi pikaisella silmäyksellä olevankin, kun seuraa joidenkin julkisuudessa pyöriskelevien parinvaihtoja. Lieneekö sitten niin, että meille muille ei välttämättä riitä edes sitä yhtä oikeaa? Näin tässä nyt on kuitenkin päässyt käymään. Tosin en ole mikään Saaronin lilja ja viimeinen käyttöpäiväkin taitaa olla jo mennyt ohi. Jos olisin vain ollut liikkeellä miestä etsimässä, siis ilman kriteereitä, niin kai sitä jonkunlaisen reppahousun olisi saanut, mutta kun sellainen ei kiinnostanut lainkaan. Raittiita, reippaita miehiä ei juoksentele vastaan yksittäin eikä tukussa. Ja kun vielä olisi pitänyt löytyä henkistä kanttiakin sopivasti, niin taas kapenivat valikoimat. Minua on moitittu krantuksi, mutta en tunnista siitä itseäni. Sanoisin sen sijaan, että miehet ovat olleet kranttuja, koska valikoivat kumppaninsa pelkän ulkomuodon perusteella unohtaen, että ne kaunottaretkin rapistuvat! Terveisin Vanhapiika (ei sinkku!)
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 13:20"]
No aika monet ovat ihmetelleet minun sinkkuuttani, olen kolmekymppinen nainen ja olen seurustellut vain kerran, tuo suhde kesti pari vuotta. Olen kaunis, hoikka ja mukava, korkeasti koulutettu ja varakas. Ongelmana pariutumisessa on se, että olen ns. uskovainen, ja haluaisin miehen jolla on sama elämänkatsomus. Pienessä maaseutukaupungissa uskovat ikäiseni sinkkumiehet ovat erittäin vähissä ja taidankin jäädä vanhaksipiiaksi.
[/quote]
Mihin tarkkaan ottaen uskot: siihen korkeaan koulutukseesi, varakkuuteesi vai kenties kauneuteesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vituttaa ihmiset, joiden täytyy muille ihmetellä että "siis omg, miten sä voit niinku olla sinkku kun oot noin nättikin ja kaikkee?" Itseäni ei yksinkertaisesti kiinnosta parisuhde. Kerran silti kokeilin, oli kamalaa, ei enää. Siinä pitää kestää myös epämiellyttäviä sukulaisia ja sen toisen kavereita. Muutkin lähinnä valittavat omista kumppaneistaan, mutta silti on pakko vain olla joku. En mä silti mene niille ihmettelemään, että mikset nyt jo eroa kun on noin kamalaa.
Mun tuttavapiirissä on itseasiassa aika monta 30-40v sinkkunaista. Sinänsä mun ei tarvitse "syytä" siihen arvailla, koska kaikkien kanssa olen asiasta puhunut.
Vain yksi näistä on hankala ja vaatii ihan uskomattomia puolisoltaan. Ja sitten jos sen ihmeen, joka kriteereihin sopii löytää niin ei osaa olla kuitenkaan onnellinen. Arjensietokyky on todella huono.
Muut (4 kpl) ovat todella mukavia ja mielestäni myös kauniita. Yksi on pyöreämpi, mutta muut hoikkia. Kaikki ovat hyvin koulutettuja ja käyvät töissä. Yksi on suoraan sanonut että ei halua parisuhdetta. Ei kuulemma osaa olla toisen lähellä niin tiiviisti ja ajatuskin ahdistaa. On sinut asian kanssa ja onnellinen elämästään. Kaksi ei oikein osaa olla miesten kanssa ja molemmat on muutenkin vähän erakkomaisia välillä. Varsinkin toinen haluaisi parisuhteen, mutta oikeaa ei vain ole osunut kohdalle. Neljäs todella haluaisi parisuhteen ja perheen. On kuitenkin hyvin uskonnollinen ja luonnollisesti haluaisi että mies jakaisi hänen arvonsa. Uskonnollisia miehiä nyt vaan on suomessa vähemmän kuin naisia, joten ei ole puolisoa löytynyt.
Lisäksi toki on tuttavapiirissä joukko eronneita (joka vuosi enemmän), mutta heitä en tähän laske, koska takana on kuitenkin pidempi parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:24"]
Vituttaa ihmiset, joiden täytyy muille ihmetellä että "siis omg, miten sä voit niinku olla sinkku kun oot noin nättikin ja kaikkee?" Itseäni ei yksinkertaisesti kiinnosta parisuhde. Kerran silti kokeilin, oli kamalaa, ei enää. Siinä pitää kestää myös epämiellyttäviä sukulaisia ja sen toisen kavereita. Muutkin lähinnä valittavat omista kumppaneistaan, mutta silti on pakko vain olla joku. En mä silti mene niille ihmettelemään, että mikset nyt jo eroa kun on noin kamalaa.
[/quote]
Tiedän niin, miltä tuntuu. Siinä vaiheessa kun täytin 30v alkoi ahdistelu kunnolla. Jopa ystävät ja kaverit sukulaisten lisäksi alkoivat jopa törkeiksi, miksi en kelpuuta ketään miestä, koska tottahan naisen elämässä pitää mies olla, ihan sama, vaikka se mies ei tunnu miltään, mutta mies, se on tärkein, että naisella joku arvo tuntuu olevan.
Minä nyt en vain ollut rakastunut kehenkään ja en todellakaan halunnut saman katon alle asumaan loppuelämäkseni sellaisen tyypin kanssa, jota siedän tai on kaveri. Elämäni oli hyvää sinkkuna.
Se ei todellakaan ollut minulle ongelma, vaan läheisilleni. Vapaa, hyvännäköinen 32v nainen, ketä ei kiinnosta seurustella samaan aikaan, kun ystävät tekivät jo ensimäistä eroa. Ne erotarinat eivät ainakaan vahvistaneet sitä, että kannattaa ottaa joku mies, kun naisella mies kuuluu olla.
No tarina ei mennyt sinkkuna loppuun, vaan rakastuin silmittömästi ja paukautin pika-avioliittoon (ja siitä sitä vasta pahanilkistä juoruilua riittikin ja mustamaalattiin ja odotettiin kieli pitkällä, että kyllä sille vanhallepiialle huonosti käy). No odotellaan nyt tässä, koska se ero tulee. Ollaan oltu n. 20 vuotta naimisissa ja edelleen olen umpirakastunut mieheeni.
Mutta olenko nyt parempi ihminen kun olen naimisissa, kuin sinkkuna. En, vaan edelleen olen se sama ihminen, en ole muuttunut miksikään muuksi, vaikka siviilisäätyni on muuttunut.
"Uskaltavat elää yksin"
Minusta enemmän uskallusta vaatii parisuhteessa eläminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika pieni osa sinkuista on oikeasti vaikeita ihmisiä, yleisempää on sosiaalinen arkuus joka estää pariutumisen. Yleensä myös vaatimukset korkealla (ei välttämättä ole mitenkään huono asia), halutaan hyvä tai ei mitään. Ja sitten on niitä jotka ei edes kaipaa parisuhdetta, vaan ovat onnellisia sinkkuina, eivät ehkä halua edes lapsia, keskittyvät uraansa jne.
Kysymys "miten kaltaisesi nainen voi olla vielä sinkkuna", vaikka käsittääkseni onkin tarkoitettu kohteliaisuudeksi, on todella tunkeileva. Siihen sisältyy sellaisia odotuksia, kuin että kaikki naiset aktiivisesti etsisivät miestä ja/tai että nainen olisi todella nirso. Syyt sille, miksi joku ei elä parisuhteessa, ovat hyvin henkilökohtaisia eikä ainakaan minua kiinnosta keskustella aiheesta muuta kuin läheisimpien ystävien kanssa. Yleensä vastaan jotain epämääräistä ja odotuksenmukaista tyyliin "en ole vain löytänyt sitä oikeaa", vaikka oikeasti syy on se, etten oikein ole parisuhdeihminen. Alkuihastuksen laimennuttua kyllästyn helposti enkä pidä siitä, että joudun muuttamaan tapojani toisen ihmisen vuoksi. Olen myös hyvin urakeskeinen. Todella nautin työnteosta ja työelämän onnistumisista. Omia lapsia en halua. Olen kuitenkin hyvin onnellinen näin enkä mitenkään koe eläväni vaillinaista elämää. Mielestäni en ole tilivelvollinen elämäntapani suhteen kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:00"]
Aika pieni osa sinkuista on oikeasti vaikeita ihmisiä, yleisempää on sosiaalinen arkuus joka estää pariutumisen. Yleensä myös vaatimukset korkealla (ei välttämättä ole mitenkään huono asia), halutaan hyvä tai ei mitään. Ja sitten on niitä jotka ei edes kaipaa parisuhdetta, vaan ovat onnellisia sinkkuina, eivät ehkä halua edes lapsia, keskittyvät uraansa jne.
[/quote]
Miksi pitäisi ottaa joku vain, että saisi miehen. En ole koskaan ymmärtänyt tätä ajatusta, että pitää joku napata, että pääsee naimisiin ja saa lapsia. Sitten valitetaan, kun mies ei sitä ja tätä ja erotaan ja heti haku päälle, että taas saadaan joku mies saman katon alle.
Kannattaisi hiukan katsoa, kenen kanssa kamppeet yhteen panee, eikä vain haaveilla, että kunhan nyt jonkun miehen saa, niin kaikki on hyvin.
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:15"]
Kysymys "miten kaltaisesi nainen voi olla vielä sinkkuna", vaikka käsittääkseni onkin tarkoitettu kohteliaisuudeksi, on todella tunkeileva. Siihen sisältyy sellaisia odotuksia, kuin että kaikki naiset aktiivisesti etsisivät miestä ja/tai että nainen olisi todella nirso. Syyt sille, miksi joku ei elä parisuhteessa, ovat hyvin henkilökohtaisia eikä ainakaan minua kiinnosta keskustella aiheesta muuta kuin läheisimpien ystävien kanssa. Yleensä vastaan jotain epämääräistä ja odotuksenmukaista tyyliin "en ole vain löytänyt sitä oikeaa", vaikka oikeasti syy on se, etten oikein ole parisuhdeihminen. Alkuihastuksen laimennuttua kyllästyn helposti enkä pidä siitä, että joudun muuttamaan tapojani toisen ihmisen vuoksi. Olen myös hyvin urakeskeinen. Todella nautin työnteosta ja työelämän onnistumisista. Omia lapsia en halua. Olen kuitenkin hyvin onnellinen näin enkä mitenkään koe eläväni vaillinaista elämää. Mielestäni en ole tilivelvollinen elämäntapani suhteen kenellekään.
[/quote]
Jep jep. Etenkin kun tuota saa kuulla joko a) miehiltä, jotka ei edes kunnolla vielä tunne ja tekevät oletukset pelkän ulkonäköni perusteella, b) ystävät, jotka ei ilmeisesti ymmärrä ettei sitä omaa miestä niin vaan aina löydä, vaikka kommentoivalla henkilöllä olisi omien parisuhteiden muodostaminen ollut aina helppoa.
Mulla on muutama ikisinkku. Kummallakin on 1 merkittävä tekijä, ulkonäkö. Mies on alle 160 cm pitkä, puoliksi kalju ja aika vatsakas. Naispuoleinen on aika eksoottisen näköinen, hänellä on hyvin tummat hiukset, ihan mustat siis ja hoitaa niitä huonosti, mustat takut erottuvat helposti, kiva pieni viiksikasvu ja vuosien jälkeen on lihonut aika muodottomaksi.
Naispuoleinen oli parisuhteessa n 25 vuotiaana, mutta esim vaati että miehensä kanssa pyörälenkillä pitävät käsistä kiinni toisiaan, jatkuvasti olisi halunnut olla toisen kanssa aamusta iltaan, ei mitään omaa aikaa.
Ja tällä hetkellä mies käy säännöllisesti Thaimaassa, eli hirveesti ei kukaan häntä enää huolikaa.
Ettekö te sinkut kaipaa saada rakkautta? Tai oppia antamaan sitä? Tai antaa, jos osaatte? Eikö ole mitään ihanampaa, kuin rakastaa miestä?
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:37"]
Ettekö te sinkut kaipaa saada rakkautta? Tai oppia antamaan sitä? Tai antaa, jos osaatte? Eikö ole mitään ihanampaa, kuin rakastaa miestä?
[/quote]
Ai ketä tahansa miestä ? Ehkä sinkku ei halua kattonsa alla ihan ketä tahansa eläjää. Eroluvuista jo voi päätellä että moni haluaa niin rakastaa, mutta heille nyt on ihan sama ketä rakastaa, laadusta ei väliä. Mieluummin yksin, kuin huonon miehen kanssa ja epätoivoista parisuhdedraamaa. Sitä kun seuraa tutuilla, ei kiinnosta
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:41"]
[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 15:37"]
Ettekö te sinkut kaipaa saada rakkautta? Tai oppia antamaan sitä? Tai antaa, jos osaatte? Eikö ole mitään ihanampaa, kuin rakastaa miestä?
[/quote]
Ai ketä tahansa miestä ? Ehkä sinkku ei halua kattonsa alla ihan ketä tahansa eläjää. Eroluvuista jo voi päätellä että moni haluaa niin rakastaa, mutta heille nyt on ihan sama ketä rakastaa, laadusta ei väliä. Mieluummin yksin, kuin huonon miehen kanssa ja epätoivoista parisuhdedraamaa. Sitä kun seuraa tutuilla, ei kiinnosta
[/quote]
No miten niin ketä tahansa miestä? Kun rakastaa niin rakastaa, en puhunut mitään siitä, ketä. Yleensä sitä rakastetaan niitä, joita kohtaan tunnetaan rakkautta. Jos on hirveän nirso ajatuksissaan siitä, ketä mä ylipäätään voisin rakastaa niin joutuu valitsemaan aina vaan pienemmästä joukosta. Miehiähän on lähes ääretön määrä kuitenkin.
No aika monet ovat ihmetelleet minun sinkkuuttani, olen kolmekymppinen nainen ja olen seurustellut vain kerran, tuo suhde kesti pari vuotta. Olen kaunis, hoikka ja mukava, korkeasti koulutettu ja varakas. Ongelmana pariutumisessa on se, että olen ns. uskovainen, ja haluaisin miehen jolla on sama elämänkatsomus. Pienessä maaseutukaupungissa uskovat ikäiseni sinkkumiehet ovat erittäin vähissä ja taidankin jäädä vanhaksipiiaksi.