Hei kaikki oikeasti köyhät kanssasisaret miten jaksatte?

Kiitos vastauksista. Sekin jo lohduttaa kun tietää että en ole yksin näiden älyttömän ajatusten kanssa. En ole mikään materialisti ja tykkään tehdä itse ruuat alusta asti yms. Siitä ei ole kyse. Paljon on kuitenkin asioita tämän päivän elämässä missä tarvitaan rahaa. Harva lasten harrastuskaan on ilmaista. Ap

Et ole yksin, todellakaan. Täällä toinen samaa kohtaloa jakava. Mulla ei kylläkään ole lapsia. Mutta eipä paljon muutakaan iloa elämässä. Mä haaveilen paljon mitä teen sitten kun joskus olis rahaa. Omituista kyllä, se helpottaa. Olen päättänyt, että joskus vielä helpottaa. Pakkohan se on??

Nuo on ikäviä kommentteja, joissa neuvotaan jättämään mies. Jätä ne omaan arvoonsa. Paitsi jos haluat erota hänestä joka tapauksessa?

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 14:03"]

Huonosti jaksan. Minä en saa iloa mistään helvetin metsälenkeistä tai marjojen poimimisesta. Lähes kaikkeen kivaan tarvitsee enemmän tai vähemmän rahaa.

Olen yksinhuoltaja ja vaikka miten tekisin töitä, niin tiukkaa tekee.

Ainoa asia, mikä joskus auttaa, on se kun mietin, että sitten joskus 20 vuoden päästä elätän taas pääasiassa vain itseni ja sitten ehkä voin taas matkustaa ja harrastaa. Laiha lohtu.

[/quote]

Juuri näin. Hyvä kun ehdit ensin sanoa tämän. Kohta nimittäin sataa kommentteja, että metsässä kävely on ilmaista hupia. Joo, se on ilmaista, mutta mua ei kiinnostaa sinne metsään lähteä itkemään tilannettani.

Tuollaiset kommentit tulee juuri niiltä, joilla ei ole mitään ymmärrystä, mitä köyhyys tarkoittaa.

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 21:33"]

Kiitos vastauksista. Sekin jo lohduttaa kun tietää että en ole yksin näiden älyttömän ajatusten kanssa. En ole mikään materialisti ja tykkään tehdä itse ruuat alusta asti yms. Siitä ei ole kyse. Paljon on kuitenkin asioita tämän päivän elämässä missä tarvitaan rahaa. Harva lasten harrastuskaan on ilmaista. Ap

[/quote]

Et ole yksin <3 Meillä vielä n. 15 vuotta kestettävää. Joka päivä rukoilen, että töitä olisi, sillä jos työttömyys tulee niin tämä korttipakka hajoaa lopullisesti. On mietitty jo eroakin, mutta kun rakastamme toisiamme. Mutta jos eroaisi paperilla...

Nyt oli varaa ostaa vanhimmalle lapselle farkut, uusia sukkia ja kalsareita joulukuussa. Veronpalautusta onneksi tulossa vähän.

Helpottaisko käydä puhumassa diakonille tai psyk. sairaanhoitajalle? Lohdutuksena voisin sanoa, että tilanteeseen turtuu ja alistuu, mutta kivaa se ei ole koskaan :(

Samassa veneessä ollaan. Ikinä ei ole rahaa mihinkään muuhun kuin nippa nappa pakollisiin. Esimerkiksi ravintolassa syömässä olen käynyt viimeksi toissa kesänä, kun ystävä halusi tarjota.
Siis ei ravintoloita päivällä eikä yöllä, ei elokuvia, ei teattereita, ei matkoja, ei uusia vaatteita. Ei edes omia tarppeellisia lääkkeitä.
.
Teini on vuoroviikkolapsi, onneksi hän saa isällään joka päivä tuoreita vihanneksia, viikottain kalaa ja paljon luomuruokaa. Ja isä jopa hankkii suurimman osan vaatteista, minä joskus jotain kirpputorilta jos sattuu löytymään.

<3 tismalleen sama tilanne. Miehen firma nurin ja vitusti velkaa. Vielä kaks-kolme vuotta sitten oli ihan eri meininki, oli vähän ylimäärästä ja muutenkin postiviisempi meininki.
-
Nyt tätä kädestä suuhun-menoa tulee jatkumaan herraties kuinka kauan... Masentaa. En kans voi lähtee mihinkään rafloihin, leffoihin tai matkoille. Ei oo varaa hoidattaa hampaita (ja perkele et niitä vihlookin) Mul on neurologinen sairaus johon ei vara ostaa lääkkeitä.
-
Onneks lapsille saa kaikki perushommat + joskus jotain ylimäärästä (jos jättää ite syömättä parina päivänä :D joo-o, tähän on tultu) Toinen mummoista käytännössä onneks vaatettaa noi lapset.
-
Emmä osaa muuta sanoa ku et tsemppii <3 Päivä kerrallaan vaan, eikä yhtään sen enempää.

Joo ollaan käyty velkaneuvojalla ja velkasaneeraukseen pitäisi päästä kyllä mutta kun miehellä ei ole vakityötä niin ei päästä. Kyllä joo lenkkeily yms on ilmaista mutta sepä se on ehkä pahin kun jää yksin ajatusten kanssa ja on aikaa miettiä vaikeaa tilannetta. Paras olisi kun olis koko ajan jotain muuta ajateltavaa. Onneksi kierrätys tms kirppari sun muut on aina ollut mun juttuni. Jos ei olis lapsia en ehkä ottaisi tätä niin raskaasti. On tässä hyvätkin puolet, lapset on oppinut käyttämään rahaa todella hyvin. Vanhin, 14 vuotias, ostaa paljon omilla rahoillaan itse omia juttujaan ja todellakin osaa säästää. Ap

Pakkohan se on jaksaa vaikka välillä masentaa. Itse käyn sairaseläkkeellä olevan ystävän kanssa pitkillä metsälenkeillä. Olen oppinut arvostamaan, terveyttäni, perhettäni ja ystäviäni. Kadehtimalla muita saa vaan olonsa kurjemmaks. Tsemppiä kaikille. Paistaa se päivä vielä risukasaankin.

Tässä turhanpäiväistä paskaa höpistestessä se elämä menee aiva rattoisasti eikä mitään muuta edes kaipaa.

Elämässä pitää olla muutakin sisältöä kuin sellaista, jota saa vain rahalla. Menee varmaan jonkun aikaa sopeutuessa ja ystäväpiiristäkin osa voi vaihtua.

Älä roiku kavereissa ja harmittele rahattomuutta. Hanki sen sijaan sellaisia harrastuksia ja opettele elämään vähemmällä rahalla. Vähemmän leffoja ja laivaristeilyjä, enemmän viihtyisiä koti-iltoja vaikka kirjastosta lainattujen elokuvien parissa, ja retkeilyä luonnossa.

Seuraavat 20v kädestä suuhun? Sairausko teidät on tuohon jamaan ajanut?
Jotenkin ihan uskomaton ajatus.

Siihen tottuu. En edes kaipaa mitään ylimääräistä. Tosin oma tilanteeni on "väliaikainen", kestänyt vasta 10 vuotta, pitäisi helpottaa parin vuoden päästä. Hyvä, koska kun lapset kasvavat, alkaa olla oikeasti tiukkaa.

Ihmiselle riittää nettiyhteys ja tietokone sekä tietenkin ruokaa ja juomaa että jaksaa naputella höpötyksiään.

 Kaikki muu on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

Joo siis koskaan meillä ei ole liikaa rahaa ollut ja kaveripiirissä samantuloisia ihmisiä. Eikä nyt mitää usein missään olla käyty, ihan sellasta tavallista elämää vietetty. Ei taideta yltää edes keskiluokkaan. Mutta nyt kun ollaan ainoat kaveripiiristä joille kävi omien väärien valintojen takia rahallisesti todella huonosti ja vaikka tienataan sama mitä ennen mutta velat on valtavat eikä niistä välttämättä ikinä selvitä niin todellakin ahdistavaa ajatella että ehkä loppuelämä menee näin jos vakityöpaikkaa ei miehelle mistään löydy. Ärsyttää kun ei ole varaa ostaa edes lapsille joululahjoja. Raimo ehkä eniten ärsyttää se että en todellakaan suunnitellut tällästä elämää ja mahdollisuudet täysin toisenlaiseen elämään oli mutta kun tekee vääriä valintoja niin niistä kärsii sitten lopun ikää. Harmittaa kun olemme pilanneet lasten lapsuuden. Ap

[quote author="Vierailija" time="02.11.2014 klo 09:23"]Seuraavat 20v kädestä suuhun? Sairausko teidät on tuohon jamaan ajanut?
Jotenkin ihan uskomaton ajatus.
[/quote] kyllä, jos mies ei saa vakityöpaikkaa ja päästä velkasaneeraukseen niin kyllä, seuraavat 20 vuotta maksellaan velkoja. Ap

No eivät ne velat itsestään ole syntyneet, vai ovatko? Jotenkin koko aloitus haisee provolta. Ap:ta huolestuttaa "köyhyydessä" eniten se, mitä muut ajattelevat siitä, kuuluuko hän keskiluokkaa ymv.

Oikeasti köyhät miettivät, miten rahan saa riittämään niin, että lapsille on ruokaa.

Tietääkö kaverit tilanteesta? Jos mun ystävällä ois toi tilanne, niin kyllä voisin toisinaan viedä sinne leffaan. Tai ostaa vaikka lapsille yhdet joululahjat.

Joo ei tässä kyse ollutkaan siitä mistä ne velat on syntynyt. Miehen nurin menneestä firmasta jos se nyt sua kiinnostaa. Et vissiin ole samassa tilanteessa kun et voi ahdistusta ymmärtää. Me ei oltu köyhiä vielä pari vuotta sitten. Koitin tässä samassa tilanteessa olevilta kysyä apua ja neuvoja miten jaksaa ja päästä eteenpäin. Kyllä tiedän tänäpäivänä hyvinkin mikä on sosiaalitoimisto ja toimeentulotuki ja mikä on kirkon diakoniatoimisto ja sieltä saatu maksusitoumus ruokakauppaan. Että ei todellakaan ole provo. On vain ollut raskasta oppia ajattelemaan eri tavalla ja käyttämään rahaa eri tavalla. On raskasta sanoa lapselle joka sanoo että tarvis uudet kengät että kyllä rakas lapseni saat mutta vasta kahden viikon päästä. Tiedätkö miltä tuntuu kun tiedät että tätä jatkuu vielä monta monta vuotta. Ap

Kyllä kaverit tietää mutta en tiedä ymmärtävätkö mikä tilanne on oikeasti. Enkä tiedä pystyisinkö vielä itse siihen että joku maksaisi mulle jotain kun en välttämättä ikinä voi tarjota toiselle mitään. Ap

Eihän ne kaverit kysele rahasta eikä omaisuudesta kun peukuttavat juttuja. Eikä se niille merkitse kun suurin osa samanlaisia höpöttäjiä.