Lue keskustelun säännöt.
Raivostuttavat naapurit
01.11.2014 |
Joo tiedän, pitäisi puhua naapureille, mutta haluan vain nyt avautua. Meidän yläkerrassa asuu lapsiperhe, joka on todella äänekäs. Eniten melua aiheuttavat lapset: leikkiminen, huutaminen, juokseminen, hyppiminen, paukuttaminen, kiukuttelu (etenkin nukkumaanmeno kuulostaa olevan haasteellista...) Eivät taida olla vakituisessa päivähoidossa missään enkä usko, että esim. ulkoilevat kovin paljon, koska hiljaisia hetkiä on harvoin. Lähes yhtä paljon ääntä lähtee vanhemmista, jotka komentavat lapsia huutamalla. Lasten meluamiselle meillä kyllä riittää ihan ymmärrystäkin, pakkohan heidän on saada leikkiä ja välillä kiukutellakin.
Mutta näköjään aina, kuten nyt tänäänkin, kun vanhemmat saavat lapset jonnekin hoitoon, pitävät sitten bileet asunnossaan. Kiva toki heille, kun saavat lapsivapaata ja viettävät aikaa ystävien kanssa. Mutta meistäkin on kiva saada lomaa heidän lapsistaan ja mikä pettymys, kun sitten vanhemmat kavereineen mökästää senkin edestä. Tehdään molemmat kolmivuorotyötä, joten olisi kiva joskus nauttia hiljaisuudesta kotonaan. :/
Harmittaa vielä enemmän, kun itse yritetään elää hiljaa, ettei häiritä ketään. Bileitä ei olla koskaan pidetty asunnossamme. Jopa meidän koira on niin äänetön, hajuton ja mauton, kuin koira olla voi. Omakotitalosta haaveillessa...
Kommentit (11)
Poliisit paikalle jos möykkää myöhään ja isännöitsijälle viestiä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:14"]Otan osaa. Ellei bileistä ollut tiedotettu ennakkoon ja mikä ne jatkuvat hiljaisuuden jälkeen, sitä suuremmalla syyllä käyt puhumassa tästä sekä naapureille että etenkin taloyhtiön päättäjille, onko se teillä sitten hallituksen ylimmät tai isännöitsijä.
Minulla oli vastaava tapaus Helsingissä opiskelija-asuntosäätiön eräässä talossa, jonka alakerran solu oli vuokrattu graduntekijöille ym. keskittyville kotona työskentelijöille mutta yläkerran vastaavaan kämppään olikin sijoitettu lapsipehe, jonka isä oli luennoilla 8-20 ja äiti ei tuona aikana poistunut lasten kanssa ulos kertaakaan vaan lapset juoksi ja kirkui ja äiti huusi hysteerisenä koko 12 tuntia. Isän tultua kotiin alkoi tappelu, ja viikonloput pariskunta piti bileitä lasten ollessa mummolla. Valitusten jälkeen meidät alakerran asujat siirrettiin onneksi toiseen, parempaan asuntoon. Ikävä juttu on se, että meidän tilalle tuli joitain ulkomaisia tutkijoita, joilla ei edes ollut yhteistä kieltä yläkerran häiriköiden kanssa (jotka puhuivat vain suomea), niin tuskin pystyivät menemään aamuyöllä sanomaan, että nyt jumalauta vieraat pihalle ja stereot kiinni. Olen usein miettinyt, mitä on lapsen elämä, kun pääsee ulos vain viikonloppuna mummon kanssa. En ymmärrä, miksei lukuisista valituksista huolimatta sinne saatu ketään viranomaista tarkastamaan lasten kunto. Enkä tajua, miten isä jaksoi illalla kotiin tultua ruveta kokkaamaan ja pyykkäämään, että lapsille olisi seuraavaksi päiväksi edes ruokaa ja puhdasta vaatetta. Siitä he nimittäin joka ilta tappelivat. Äiti ei hoitanut kotitöitä, vaikka oli kotona 24/7.
[/quote]
:-D:-D:-D:-D ja mammat sen kun pykää lapsia parikymppisenä
Kas kun et lastensuojelu ilmoitusta tehny.se on niin tabu nykyään..mitä jos kuitenkin vaihtaisit osoitetta?! Pääset vähemmällä..mutta tarkista seuraava asunto/omakotialue tarkkaan ettei tarvitse pettyä lapsiperheiden aiheuttamasta metelistä..voi sua parkaa!
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 22:53"]
Kas kun et lastensuojelu ilmoitusta tehny.se on niin tabu nykyään..mitä jos kuitenkin vaihtaisit osoitetta?! Pääset vähemmällä..mutta tarkista seuraava asunto/omakotialue tarkkaan ettei tarvitse pettyä lapsiperheiden aiheuttamasta metelistä..voi sua parkaa!
[/quote]
Lapsiperheillä ei ole etuoikeutta metelöidä. Ymmärrän ap:ta täysin! Meilläkin asuu naapurissa huutava lapsi. Lapsen kiljunta on vittumaista kuunneltavaa varsinkin kun kyse ei ole omasta kersasta. Muuttakoot omakotitaloon metelöimään.
ohis
kerrostaloeläminen ei ole elämää lainkaan. Oli meidän perheen viisain teko muuttaa pois Helsingistä ja kerrostalohelvetistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin täällä kuuluu melkein jatkuva kumea pauke ja puheen sorina milloin miltäkin suunnalta, mutta se ei haittaa minua pätkääkään. Enemmänkin tuntuu kotoisalta.
Korvalaputkin on keksitty.
Kaikki on kuitenkin viime kädessä omasta asenteesta kiinni.
Suurin osa maailman ihmisistä elää hyvin ahtaasti ja paljon huonommissa oloissa kuin me ja tulevat hyvin toimeen.
Jos on tosiaan niin introventti (itsekin olen, mutta suvaitsevainen sellainen), ettei kestä elämisen ääniä, pitää kaikin tavoin pyrkiä asumaan sellaisiin oloihin missä niitä ei ole. Eli ei todellakaan kerrostaloon.
Tääällä pohjoisessa kaiken pitäisi olla niin mautonta, hajutonta ja äänetöntä.. Ei se ole elämää.
Älä puhu paskaa. Olet introvertti tai et, kyllä työssäkäyvillä ihmisillä täytyy olla hiljaisuusaika, että saa edes nukkua rauhassa ilman sinunlaisiasi kaiken sietäviä hulluja. Muuta introventti ystäviesi kanssa meluamaan jonnekin Lapin korpeen, missä saat harjoittaa ideologiaasi rauhassa häiritsemästä meitä työssäkävijöita veronmaksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 23:13"]
Meilläkin täällä kuuluu melkein jatkuva kumea pauke ja puheen sorina milloin miltäkin suunnalta, mutta se ei haittaa minua pätkääkään. Enemmänkin tuntuu kotoisalta.
Korvalaputkin on keksitty.
Kaikki on kuitenkin viime kädessä omasta asenteesta kiinni.
Suurin osa maailman ihmisistä elää hyvin ahtaasti ja paljon huonommissa oloissa kuin me ja tulevat hyvin toimeen.
Jos on tosiaan niin introventti (itsekin olen, mutta suvaitsevainen sellainen), ettei kestä elämisen ääniä, pitää kaikin tavoin pyrkiä asumaan sellaisiin oloihin missä niitä ei ole. Eli ei todellakaan kerrostaloon.
Tääällä pohjoisessa kaiken pitäisi olla niin mautonta, hajutonta ja äänetöntä.. Ei se ole elämää.
[/quote]
Nyt ei ole kyse elämisen äänistä vaan metelistä.
AP tässä. Juu en ole introvertti. :) Pidän ihmisistä, jään helposti juttusille naapureidenkin kanssa ja olen onnekseni sen verran sikeäuninen, että normaalit elämänäänet eivät haittaa, vaikka päivällä pitäisi nukkua.
Kuten kirjoitin, ymmärrämme lapsista lähtevää melua, vaikka se ei aina niin mukavalta kuulostakaan päivittäin kuunneltuna. :)
Viime yö jatkui siten, että puolen yön jälkeen heräsin kännisten huutoölinään... Nukahdin uudelleen ja about tasan klo 3 meinasin saada sydänkohtauksen, kun joku soitti meidän ovikelloa! Ei viitsitty avata, ja joku lähti siitä sitten yläkertaan eli varmaan joku oli kännissä erehtynyt kerroksesta.
(Olisin kyllä avannut, jos joku olisi soittanut useamman kerran tai koputellut, olisihan jollain voinut olla hätä. Mutta kun meidän koirakaan ei vaivautunut edes päätä nostamaan ovikellon soidessa, niin olen kyllä varma, että siellä oli vain joku känniääliö. Koirakinhan oli koko yön kuunnellut tätä ölinää, että varmaan tunnisti ko. porukaksi. Olisi se ilmaissut, jos rapusta olisi kuulunut jotain huolestuttavaa.)
Muuttaminenkin on käynyt mielessä, mutta muut asukkaat ovat ihania ja talon sijainti on loistava. Ja muutettiin vasta kesällä tähän, eli ei houkuttele siksikään. Alkavalla viikolla pitää varmaan olla yhteyksissä naapureihin, ja jos ei auta, niin sitten eteenpäin... :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat reippaasti yhteyttä naapureihin ja sanot, ettei pitkin yötä olevaa möykkää ole kiva kuunnella. Kyllä kerrostalossa asuvien pitää osata käyttäytyä muita arvostavasti.
Otan osaa. Ellei bileistä ollut tiedotettu ennakkoon ja mikä ne jatkuvat hiljaisuuden jälkeen, sitä suuremmalla syyllä käyt puhumassa tästä sekä naapureille että etenkin taloyhtiön päättäjille, onko se teillä sitten hallituksen ylimmät tai isännöitsijä.
Minulla oli vastaava tapaus Helsingissä opiskelija-asuntosäätiön eräässä talossa, jonka alakerran solu oli vuokrattu graduntekijöille ym. keskittyville kotona työskentelijöille mutta yläkerran vastaavaan kämppään olikin sijoitettu lapsipehe, jonka isä oli luennoilla 8-20 ja äiti ei tuona aikana poistunut lasten kanssa ulos kertaakaan vaan lapset juoksi ja kirkui ja äiti huusi hysteerisenä koko 12 tuntia. Isän tultua kotiin alkoi tappelu, ja viikonloput pariskunta piti bileitä lasten ollessa mummolla. Valitusten jälkeen meidät alakerran asujat siirrettiin onneksi toiseen, parempaan asuntoon. Ikävä juttu on se, että meidän tilalle tuli joitain ulkomaisia tutkijoita, joilla ei edes ollut yhteistä kieltä yläkerran häiriköiden kanssa (jotka puhuivat vain suomea), niin tuskin pystyivät menemään aamuyöllä sanomaan, että nyt jumalauta vieraat pihalle ja stereot kiinni. Olen usein miettinyt, mitä on lapsen elämä, kun pääsee ulos vain viikonloppuna mummon kanssa. En ymmärrä, miksei lukuisista valituksista huolimatta sinne saatu ketään viranomaista tarkastamaan lasten kunto. Enkä tajua, miten isä jaksoi illalla kotiin tultua ruveta kokkaamaan ja pyykkäämään, että lapsille olisi seuraavaksi päiväksi edes ruokaa ja puhdasta vaatetta. Siitä he nimittäin joka ilta tappelivat. Äiti ei hoitanut kotitöitä, vaikka oli kotona 24/7.