Muita, jotka katkaisseet välit vanhempiinsa/perheeseen kokonaan?
Mulla alkaa tulla nyt lopullisesti mitta täyteen vanhempieni rajattomuutta, epäkunnioitusta ja manipulointia. Surettaa, mutta kun mikään keskustelu ei auta, pakko ehkä katkaista välit kokonaan. Lapset jäävät sitten ilman isovanhempia, mutta pakko kai laittaa oma mielenterveys edelle. Miten tällaisesta selviää?
Kommentit (6)
Minä, toiseen vanhempaani. Väkivaltainen, mielisairas, hyvin hankala ihminen. Myöhemmin vielä alkoholisoitunut.
Toisen kanssa olemme normaalisti tekemisissä olleet senkin jälkeen. Vanhempien avioero mahdollisti tämän. Sitä ennen piti vain sietää.
Tein psyykkistä eroamistyötä aktiivisestikin noin vuosikymmenen. Eronsa oli mahtava asia myös minulle, sillä en olisi ollut valmis menettämään molempia.
Ratkaisu on ollut oikea, mutta aiheuttaa välillä hieman vaikeutta yhden sisarukseni kanssa. Hänkin on mielisairas, ikävä kyllä, ja rajaton. On liittoutunut tämän vanhemman kanssa.
Ikävä kyllä tämä sisarus kertoo kaikki asiani edelleen tälle vanhemmalle. Sille ei voi mitään ja olen yrittänyt aina ymmärtää ja antaa hänelle anteeksi. Kuitenkin tiedän, miten helvetillinen lapsuus hänelläkin oli.
Muiden sisarusten kanssa on ollut yksinkertaista, koska hekin lähin välttelevät tätä vanhempaa. Joskus soittavat ja näkevät hänet velvollisuudesta ehkä kerran vuodessa. Minä en halua edes sitä.
Muilla ei ole vielä lapsia. Minulla sellainen oli aikeissa ja sittemmin olen muutaman äiti. Heillä on onneksi yksi inhimillinen, välittävä isovanhempi minunkin puoleltani. En halunnut heidän edes tutustuvan tähän ihmiseen.
Se on juuri näin yksinkertaista joskus. Kun tilanne aukesi, päätös oli jo valmis enkä ole katunut yhtään. Näin on tosiaan mennyt jo pian vuosikymmenen ja elämäni on hyvää ja onnellista nyt.
2/2 jatko: Siis noin vuosikymmenen prosessoin tätä päätöstä etukäteen, osan ajasta terapiassa.
Tuntuu että olisi jotenkin helpompi, jos olisivat väkivaltaisia juoppoja tai jotain, mutta koko elämän jatkunut henkinen väkivalta on vaikeaa itsekin tajuta. Ja sitä vaan näin aikuisenakin uudestaan ja uudestaan jaksaa toivoa, että ne omat vanhemmat olisivat omalla puolella ja tukisivat eivätkä käyttäisi omien ongelmiensa venttiilinä. Aikuisenakin sitä kerjää aitoa välittämistä kuin pikkulapsi, ja tulee aina petetyksi. 35 vuotta tätä riittää. Ap
Saa sitä katkaista. Tai itsellä ollut on off, vuosia välissä.
Vähän samanlainen asia kuin lapsettomuus. Tietysti olisi ollut kiva kokea ne terveet vanhemmat mutta näinkin elämä sujuu.
Laita vain välit poikki, jos muuta vaihtoehtoa ei enää ole. Se, että olet "verisukua" on vain tekosyy jonka varjolla kaltoinkohdeltua yritetään manipuloida jäämään huonoon ihmissuhteeseen