Riitaan pakottaminen, mies on outo jne..

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 11:48"]

Onko mies muuttunut vai onko aina ollut tuollainen? Ketjun kuvaukset sopivat aika hyvin minun miesystävääni. Olen alkanut epäillä, että hänellä voisi olla narsistinen persoonallisuushäiriö. Usein on todella ihana ja viihdymme hyvin yhdessä ja sitten saattaa tulla päiväkausien mykkäkouluja ja vihanpitoa aivan kummallisista pikkuasioista. Joskus mököttää minulle jostain asiasta, mihin en edes ole millään tavalla osallinen. Tuntuu, että kun hänellä on paha mieli, haluaa purkaa sen riitelemällä minun kanssani. Olen jo pitkään miettinyt kannattaako tätä suhdetta jatkaa. Hän itse myöntää hyvinä hetkinään ongelmansa ja yritän itse suhtautua ymmärtäväisesti, mutta on tämä tosi raskas ja kuluttava suhde.

[/quote]

Nrsisti ei myöntäisi ongelmaa. mutta mitä sillä diagnoosilla tekee, tilanne on kuitenkin se mikä on. Erotkaa jos ette oikeasti usko suhteesta tulevan mitään, varsinkin te jotka joudutte elämään pelossa!

Mies on uhkaillut erolla alusta asti ja ollut vainoharhainen alusta asti. Ollut siis jonkin sortin ongelmia aina ja ulkopuolisille valittaa et riitaa tulee joka asiasta. Taistelee itsehillinnän kanssa ja lopulta kilahtaa tyhjästä esim. huutaa et jokuhan täs nyt mättää ja vastaan et missä niin vastaa et kerropa se ja kun en osaa kertoa niin alkaa jankutus. Ap

Ap, kuulostaa kyllä ikävän tutulta. Olen siis se, joka epäilee miesystävällään narsistista persoonallisuushäiriötä. Tuo erolla uhkailu pienenkin ristiriitatilanteen takia on myös tuttua. Kaikki paha mieli tuntuu olevan minun syytäni ja jos en korjaa tilannetta, ero on ainoa vaihtoehto. Tilapäisesti. Aina sitten jossain vaiheessa kumminkin muuttaa mielensä.
On todella raskasta elää tällaisessa epävarmuudessa. Minun mieheni on alkuaikoina ollut paljon helpompi, mutta tilanne tuntuu koko ajan pahenevan.
Mies myös syyttää minua mustasukkaisuudesta ja kontrolloinnista ja tavallaan ihan syystäkin. Tämä jatkuva stressi suhteessa ajaa minut joskus epämiellyttävän vainoharhaiseksi. Kun tuntuu, että mies on koko ajan ovenraossa lähdössä.

älä tuhlaa elämääsi tuollaiseen häiriintyneeseen. Lähe lätkimään toisin sanoen.

Usein tosiaan sanotaan, ettei narsisti myöntäisi ongelmaa ja näin varmaan onkin kun kyse on oikein vakavasta persoonallisuushäiriöstä. Itselleni antaakin toivoa, kun mies hyvinä hetkinään myöntää hankalan käytöksensä ja jopa pyytää sitä anteeksi. Toisaalta samassa hengenvedossa yleensä jatkaa, ettei mahda itselleen mitään, ota tai jätä. Tai jos ei kelpaa, löydän varmaan jostain itselleni sopivamman miehen.
Olen yrittänyt sanoa, että minulle ihmiset eivät ole sillä tavalla vaihdettavissa. Rakastan häntä enemmän kuin ketään koskaan, kaikkine vikoineenkin. Mutta nyt olen alkanut ymmärtää, ettei se pelkkä rakastaminen taida riittää.

Olen se ketjun alusta, jolla on samanlainen tilanne kotona. Olen yrittänyt jutella mieheni kanssa, mutta miehen mielestä hyökkäys on paras puolustus ja silloin minä jään taas altavastaajaksi kun en osaa riidellä samalla tapaa. Viimeksi järjestin miehelle ja minulle kunnon palaverin muutama viikko sitten ja kävin asiaa läpi lähes kolmen tunnin ajan. Mies lupasi muuttaa tapojaan ja kaikki menikin hyvin noin viiden päivän ajan, jonka jälkeen kaikki alkoi mennä taas normaaliin tapaan.

Eroaminen on helppoa monen mielestä, mutta tällaisesta (narsistisesta) ihmisestä se ei ole helppoa, eikä myöskään täysin riskitöntä. Valitettavasti mm. perhesurmaajat ovat olleet vastaavanlaisesti häiriytyneitä ihmisiä, joten eroaminen tulee tehdä tiiviissä yhteistyössä hoitavan tahon kanssa. Kannattaa ottaa yhteyttä ajoissa mm. kriisikeskukseen (oman alueen terveyskeskuksen kautta tai valtakunnalliseen numeroon), sillä he tietävät miten olisi ehkä paras menetellä. Jos tilanteessa on fyysistä uhkaa, tulee ottaa yhteyttä hätänumeroon hyvin nopeasti.

Itsekäs kpää?

Kuulostaa persoonallisuushäiriöltä, katso esim. tunne-lämältään epävakaa persoonallisuus. Tai sitten on yksinkertaisesti vain paskapää. En jaksaisi tuollaisen kanssa kyllä itse olla.

Jo otsikosta huomasin, että kirjoituksesi voisi olla mun kirjoittama. Se on ihan 1:1 mun elämän kanssa. Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta, mutta tätä mistä kirjoitit on ollut nyt muutaman vuoden ja pahenee vaan. Lapsille yritän selittää asiat muuksi ja paremmaksi, itselleni en enää. Aikani näille riidoille löysin itsestäni syyn, nyt ystäväni ja asioiden ylös kirjoittaminen on saanut minut huomaamaan, että en olekaan välttämättä se pahin syypää.

En tiedä mitä sinun olisi hyvä tehdä, mutta minä olen alkanut ottamaan selkeää etäisyyttä ja olen jo kuukausia ajatuksen tasolla tehnyt eroa. Haluan hoitaa tilanteen kuitenkin mahdollisimman hyvin kaikille sillä vanhemmuus jatkuu vaikka suhteemme ei jatkuisikaan.

Hakemalla hakee syytä eroon. You're so finished.

Eroa sitten. Veikkaan, että on pettänyt ja on huono omatunto jostain. Ja haluaisi sun olevan syypää. Vierittää pahoja olikaan muiden niskaan. Kysy haluaako erota vai hoitaa homman kuntoon.

[quote author="Vierailija" time="01.11.2014 klo 10:11"]

Mikä vaivaa tällaista ihmistä: Aistii tunnelmia ympärillään jatkuvasti ja tunnelma on aina negatiivinen, on kontrollinhaluinen ja vahtii esim. puhelimen käyttöä, vaatii riitelemään monta päivää jostain pikkuasiasta (itse aloitit joten pakko jatkaa tyyliin), jokainen asia otetaan vittuiluna, piikittelynä tms. ja jos olen hiljaa niin sekin on merkki jostain huonosta.. Käytös muuttuu seuran mukaan eli saattaa olla vihainen minulle ja selän käännettyään muille vieraammille oikein ystävällinen ja hyväntuulinen. Mikä ihmeen kahtiajakautunut persoona tuo on? Jankkaa myös kaikkia huonoja asioita aina uudelleen ja uudelleen. Voi olla vanhojakin juttuja. Mitään positiivista ei tunnu noteeraavan . Ei ole masentunut. Se on tutkittu.

[/quote]

Samanlainen mulla. Muuttui muutamia vuosia sitten osittain tuollaiseksi (riitely, piikittely, viha, kaksinaamaisuus), oli ennen sitä aivan ihana mies. Monta vuosikymmentä oltu aviossa, loppuun asti ollaan. Ilkeilee ennen aviota olleista, jatkaa riitoja, että voi niiden varjolla syyttää ja jopa häipyä. Valheita lipsahtelee, ja hänelle minä olenkin se valehtelija! Kääntää omat vikoilunsa kuin minä olisin sellainen. En tiedä, pettääkö, mutta sekin tuntuu minusta täysin mahdolliselta. On kuin tuuliviiri, mistä sattuu puhaltamaan, sen mukaan kääntyy. Muille voi yhtäkkiä olla oikein ihastuttava, jos joku tulee paikalle tai joutuu vastaamaan puhelimeensa, vaikka juuri raivosi ja haukkui minua. Kuin kaksi eri persoonaa samassa paketissa. Joskus ei ole mitään tietoa, miksi joku rähinä alkaa, hännvain aloittaa ensin pahojen miettimisellä, siitä sanoo jotain ja jos vastaan/en vastaa mitään, on se aihe jatkaa ja kiihdyttää itseään raivoon saakka. Ja syy on aina minun! Yleensä olen nykyisin täysin hiljaa tai jos on jokin ihan muunlainen asia, josta voin sanoa jotain, esim että tytär sanoi tulevansa tänään käymään, niin sanon sen, ja jos on kuin ei kuulisi, vaan jatkaa syyttelyään, sanon sen uudestaan, vähän kovemmalla äänellä, ikäänkuin olettaen, ettei hän muka kuullut. Ja saatan toistaa kolmannenkin kerran, jos on sen sorttinen asia, mikä vaatisi hänenkin nyt huomioida. Joskus on tehonnut, ja se mossotus hetkeksi loppunut. Väkivallan pelko estää useimmiten sanomasta mitään, vaikka pääosin hän vain raivoaa ja syyttelee. Tai on ilkeä. Esim noista vanhoista asioista ei voi puhua asiallisesti, hän alkaa raivota. On siten olevinaan niskan päällä, vaikka todellisuudessa se on, joka kykenee hillitsemään itsensä!

Joskus huomaan, miten hänen on vaikea olla nahoissaan, ja koska minulla on oma itsehillintä täysin hallinnassa, vähän salaa nautin tilanteesta, kun näen selkeämmin ja tajuan, että syy ei todellakaan hänen huonoon käytökseensä ole minä, vaan hän ihan itse!

Hei, ihan kuin meillä. Miehen vastaavanlainen käytös alkoi, kun tulin raskaaksi. Räyhää ja haastaa riitaa olemattomista asioista ja kaikki on mun syytä. Uhkailee itse erolla. Kun nyt lopulta eilen sanoin, että onkin parempi, että lähdet, niin tämä raskausaika on rauhallisempi, mies alkoi reuhota, että miksi otan kaiken niin tosissaan. Kaikki olisi paremmin, jos mä olisin sellainen kuin hän haluaisi... No, opettajasta ei nyt yhtäkkiä tule jotain bisnesnaista.

Luulen, että sillä on toinen. En jaksa enää edes välittää, tärkeintä on nyt lapsen hyvinvointi, äijää en nyt jaksa murehtia.

Neuvolassa puhuin asiasta, kun tenttasivat, miksei mies tule neuvolaan. Arvelivat, että miehellä huono suhde isäänsä ja pelkää alitajuisesti, että olisi itse yhtä huono isä. Mahdollista tuokin.

Onko mies muuttunut vai onko aina ollut tuollainen?

Ketjun kuvaukset sopivat aika hyvin minun miesystävääni. Olen alkanut epäillä, että hänellä voisi olla narsistinen persoonallisuushäiriö. Usein on todella ihana ja viihdymme hyvin yhdessä ja sitten saattaa tulla päiväkausien mykkäkouluja ja vihanpitoa aivan kummallisista pikkuasioista. Joskus mököttää minulle jostain asiasta, mihin en edes ole millään tavalla osallinen. Tuntuu, että kun hänellä on paha mieli, haluaa purkaa sen riitelemällä minun kanssani.

Olen jo pitkään miettinyt kannattaako tätä suhdetta jatkaa. Hän itse myöntää hyvinä hetkinään ongelmansa ja yritän itse suhtautua ymmärtäväisesti, mutta on tämä tosi raskas ja kuluttava suhde.