Kamalin toimenpide mitä sulle on tehty?

vastantähystys oli musta aivan helppoa. Kurkkupaiseen puhkaisu oli helvettiä, keskiaikaista kidutusta.

kyllä kätilö kuuli kunniansa... :)



Olen menossa luovuttamaan munasoluja tässä kuussa, jumaliste että alko pelottaa näiden juttujen jälkeen...voi ei mihin vapaaehtoisesti olen lupautunut...

ei varsinaisesti sattunut mutta oli muuten iljettävä.

minä olen luovuttanut kolmesti eikä tuntunut juuri ollenkaan!

Selkäydinnäytteen ottaminen ei ole lähellekään niin paha kuin ensiksimainittu.

Toinen, hyvin inhottava kokemus oli kerroskuvaus varjoaineen kanssa, Siinä varjoaine levisi sekunneissa koko kroppaan ja se tuntui kuumana aaltona, joka valahti alaspäin. Olin ihan varma, että laskin alleni. Tunne oli ihan sama. Mutta onneksi ei kuitenkaan.

aivan järkyttävä tuska kun sitä ilmaa lykättiin maha täyteen. synnytyskään ei ollu yhtä paha.

Tehdaan taalla USAssa nukutuksessa, miksi suomalaisia noin kurjasti kohdellaan?

ekana tulee mieleen reilu parikymppisenä tehty kohdunsuun laserloop-hoito. luulin meneväni tavalliseen gynen tutkimukseen ja päädyinkin tutkimuspöydälle töykeän miesgynen käsiin, jalat kiinni sidottuina ja supisti niin perkeleesti kun ukko käryttää kohdunsuuta laserilla. jälkikäteen ajateltuna homma ei olisi ehkä ollut niin karseaa jos olisin tiennyt mitä tuleman piti.



toinen kokemus on kuopuksen synnytyksen käynnistyksestä. kahdessa ekassa synnytyksessä on kalvot puhkaistu myös eikä tuntunut missään. tämä kolmas ei ollut vielä kiinnittynyt kun kalvoja puhkaistiin ja siksi homma meni tosi vaikeaksi. lääkäri kaivoi kättään kyynärpäätään myöten emättimeeni, olin ihan varma että kohta pulpahtaa sormi ulos kurkusta... lääkäri teki töitä melkein puoli tuntia ennenkuin samperin kalvot puhkesivat.



kolmas kokemus on synnytyksessä epiduraalin laitto silloin, kun supistaa niin helvetillisesti, ole siinä sitten tiukassa kippurassa ja liikkumatta paikallasi...i

Mulle ei ole tehty (vielä toistaiseksi?) mitään kovin kauheita.



Kiilaexcisio kolmeen kertaan kyllä. 2 ekaa kertaa terveyskeskuslääkärin toimesta ja se hentoinen nainen sai repiä kynttäni irti kaksin käsin... Näytti hurjalta, muttei sattunut lainkaan kun oli puudutettu hyvin. Kynsi kasvoi kuiteskin takaisin ja varvas tulehtui taas. Ja kaikki toistamiseen. Kolmannella kerralla sama nainen sanoi et voihan hän sen kolmannenkin kerran leikata, mutta siitä tuskin on apua, kun ei ole taitoa ja välineitä. Sitte menin yksityiselle klinikalle kirurgille leikattavaksi ja aiemman 30 min sijaan homma kesti vaan 10 min. Puudutusaineen lakattua kipu oli kuitenkin ihan järkyttävä, kun kirurgi leikkasi kuulemma varmuudeksi luuhun asti. En meinannu edes pystyssä pysyä (yhdellä jalalla), kun silmissäkin sumeni. Kotiin päästyä nappailin vahvoja kolmiolääkkeitä. Siinä sitte makoilin pari päivää kotisohvalla ihan pöllyissä koko muu kroppa tunnottomana mut varvasta särki silti ihan törkeesti.



Toinen kauhea oli kun sain herpeksen ja vessakäynti sattui niin paljon, että en enää uskaltanu mennä asialle ollenkaan ja 12 tunnin pidättelyn jälkeen hakeuduin sairaalan kun hätä oli jo kova. Lääkäri yritti etsiä turvonneesta alapäästä virtsaputken suuta tarkistaakseen, ettei se ollut turvonnut siinä 12 tunnissa jo umpeen. Lopetti kyllä onneksi kun huusin tarpeeksi lujaa. Antoi onneksi sellaset lääkkeet (nuo edellä mainitut), että seuraavan viikon vessassakäynti onnistui mut olo oli ku ihan hirveessä kännissä (kerran-kaksi sellanenkin on tullu koettua).



Kierukan laitto sattui kanssa melkoisesti, mut vaan niin vähän aikaa, että eipä jääny sen kummempia traumoja. Äiti tosin kertoi, että synnytys sattuu samalla lailla, mutta vaan moninkertaisena ja tuntikausia kestäen. Pelottaa jo pelkkä ajatuskin...



Siinä ne oli kai järjestyksessä. Toisaalta, varvas ei ole niin paha paikka kun alapää, joten kauhein kokemus (ei kuitenkaan itsessään toimenpide) oli kuitenkin se 2 viikon herpestuska, kun ei voinut istua lainkaan eikä kunnolla kävelläkään...

ällön kamalaa :(

ihan hirveetä kidutusta, myös papa koe karmea :(

tiedän että kamalampaakin on, mutta nämä traumaattisimpia minulle.

Munasarjoissa oli molemmissa n. 20 munarakkulaa, eli todella paljon. Kipulääke ei oikein vielä vaikuttanut, ja se neulan liikkuminen munasarjassa tuntui aivan hirveältä.

Ja sitten kun kipulääke yhtäkkiä humahti päähän, olin pyörtyä. Ja toimenpide kesti vielä normaalia pidempään kun tuota " tavaraa" oli niin paljon.



Toinen kerta menikin sitten tosi helposti, en tuntenut kipua paljoa yhtään ja oli nopeasti ohi. Eli sinä jota alkoi tuleva punktio kauhistuttamaan, ei se aina ole niin kamalaa :)

Alapään tikkaaminen synnytyksen jälkeen ja hampaan poraaminen. Kummassakaan puudutus ei tepsinyt.

ilman puudutusta. Paikka ensin avattiin ja oli siis SYVÄ reikä, hermon pintaan saakka. Sitten vielä avattiin kaks kertaa kun paikka ei tarttunut kiinni... Huudan nykyään muuten jo ovella että kaikki mahdolliset puudutukset mitä saa. Ja lähes joka kerta se ei ensin puudu ja tunne sen jo heti että ei puudu, lääkäri ei usko ja puuduttaa uudelleen vasta kun pomppaan sen puoli metriä siinä tuolissa ja meinaan vetää turpaan sekä lääkäriä, että hoitajaa...