Onkohan kukaan yhtä yksin kuin minä

Mun eksa on enemman yksin. Rakastan hanta viela.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:09"]

Lässytilää. Voi jumalauta, että ottaa aivoon nämä valittajat ja vielä enemmän ymmärtäjät. Olisko vihdoin aika tajuata, että elämä on kovaa ja siitä et selviä lässyttämällä?

[/quote]

Kertoisitko, mikä sinua tarkalleen ottaen ärsyttää kommentissani? Minun mielestäni kovasta elämästä selviää vielä huonommin toisia mollaamalla kuin ymmärtämällä.

15

Toisen tukeminen ja välittäminen oli ennen normaaleja asioita. Nykyään pitäisi potkia maassa makaavaa koska elämä on kovaa.

Kaikille teille voimia. Kaikki kääntyy vielä hyväksi.

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:05"]Voi ikävää etten ole ainoa yksinäinen. Mistä näin aikuisena löytää uusia ystäviä? Ap
[/quote]

Tai mistä löytyisi nuorena ystäviä? Olisi ihanaa jos olisi yksikin kaveri tai ystävä, joka olisi edes vähän samanlainen kuin minä: esim. luonteeltaan ja joitain yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Olen vasta 20v nuori nainen. Teininä olin aina se "suosittu ja sosiaalinen" joka tunsi jokaisen ja jolla oli aina paljon seuraa. Sitten elämässäni asiat muuttuivat: tapahtui paljon pahoja ja traumaattisia asioita ja sairastuin vakavaan masennukseen. Olisin tarvinnut tukea, mutta silloin kaikki nämä ihmiset kaikkosivat ympäriltäni. Tiesinhän minä, ettei heistä melkein kukaan ollut oikeasti kaverini, mutta nekin pari silloista "oikeaa" ystävääni, joihin luotin, jättivät minut yksin sen sijaan, että olisivat edes kysyneet olenko ok kaiken tapahtuneen jälkeen. En koskaan uskonut, että kaikki kääntyisi näin. Tuntuu pahalta selata facebookia ja nähdä muiden kaverikuvia ja tai tilapäivityksiä siitä, kuinka jollakin on ollut superhauskaa kun oli kaveriporukalla juhlimassa. Olen kateellinen kaikista noista hetkistä mitä he saavat jakaa toisen/toisten ihmisen/ihmisten kanssa. Itkettää, kun ajattelenkin tätä koko hommaa tai elämääni. Haluaisin vain edes yhden ihmisen lähelleni, jonkun jonka seurassa voisi olla, jutella ja nauraa.

http://www.uskontojenuhrientuki.fi/vertaistuki

Oliskos tosta jotain hyötyä?

Ystäviä on vaikea saada aikuisena, mutta se tarkoittaa sitä, että moni on samassa tilanteessa. Yksinäisiä ihmisiä on varmasti paljon. Luulisi, että netistä voisi löytyä jotain paikkoja, joista ystäviä voisi etsiä. Voi se tietty olla hankalaa, ei pidä odottaa ihmeitä, mutta kärsivällisyys palkitaan usein. :) Mulla ei ole kyllä kokemusta noista ystävänhakuhommista, mutta näin veikkaisin.

Olet rohkea, kun irtauduit lahkosta kaiken uhalla. Nostan hattua.

Itsekin olen hyvin yksinäinen, joskaan en kärsi siitä juurikaan. Enää. Tätä on kestänyt jo niin kauan. Samaistun aika paljon tuohon, että on erilainen menneisyys, vaikka mulla se on hyvin erilainen kuin sun. Sitä ei oikein tiedä, mitä itsestään voi ihmisille sanoa, ja se menisi teeskentelyksi, jos koittaisi olla vaan kuin kaikki muutkin. En enää osaa olla ihmisten kanssa, pelkään heitä jopa. Olen nuori eläkeläinen, siis eläkeläiseksi hyvin nuori. Mulla on omat juttuni, joihin keskityn. En enää oikein tiedä, mitä ihmisillä tekisin. Lemmikit ovat hyvää seuraa. Nykyisin olen aika onnellinen jopa, onnellisempi kuin koskaan elämäni aikana.

Hei, kirjoituksesi kosketti minua. Toivottavasti masennuksesi hellittää ja elämääsi tulee parempia aikoja. Äläl luovuta!

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:10"]

Minä olen yksin 23 neliöisessä yksiössä ja kaverini ovat toisella paikkakunnalla. Ilmeisesti he luulevat että minulla menee hyvin kun en pidä yhteyttä. Olen niin masentunut etten kykene. Itken itseni uneen. Minulla on taloudellisia vaikeuksia mm. Ulosotto ja velkoja. Vierottauduin yksin masennuslääkkeestä joka sai minut alkoholia nautittuani tekemään muutaman rikoksen joita pelkäsin koko kesän. Sakkoja tuli reippaasti ja yritän niitä maksella. Yritän silti nousta tästä ja ajatella hyviä asioita sekä pitää arjen rytmin. Aamulla piristää pelkästään se että keitän kahvit ja jaksan nousta uuteen päivään. Sitten tv tai radio auki josta uutisia tai hauskoja ohjelmia. Surullisia kannattaa välttää. Netistä olen löytänyt tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni sopivan ryhmän jonne voin mennä jos haluan. Siellä saa ruuan ja vertaistukea. Kynnys ryhmiin on korkea mutta yritä sillä niistä voit löytää ystäviä. Oma yrityksesi on tärkein.

[/quote]

Tulen tosi surulliseksi teidän tarinoista. Miksi täällä on niin paljo niin ykainäisiä? Voin alkaa meilailla jos joku haluaa :) ap

[quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:09"][quote author="Vierailija" time="31.10.2014 klo 22:05"]

:( Olen pahoillani tilanteestasi Ap. Onko mitään, mikä lievittäisi yksinäisyyden kokemustasi? Oletko huomannut, mikä helpottaa oloasi yksinäisyyden keskellä? Voisitko tehdä sellaisia asioita? 

[/quote]

Lässytilää. Voi jumalauta, että ottaa aivoon nämä valittajat ja vielä enemmän ymmärtäjät. Olisko vihdoin aika tajuata, että elämä on kovaa ja siitä et selviä lässyttämällä?
[/quote]

Mikä ihme sinulla on? Sinulla ei ilmeisesti ole hajuakaan kuinka kamala asia yksinäisyys loppupeleissä on. Kaikkihan sen tietää, että elämä on kovaa. Ei täällä kukaan elämästä valita, vaan yksinäisyydestä. Elämästä kaikki aina jotenkin lopulta selviävät, mutta olisi hienoa jos olisi edes joku jonka kanssa elämäänsä voisi edes vähän jakaa.

1

2

Mun yksinäisyydestä kertoo paljon se, että mun paras ystävä on mun 5-vuotias tyttäreni, jolle välillä tilitän ajatuksiani!

2

Yksi asia mua ihmetyttää. Me kaikki suomalaiset kuljemme samaa polkua, alakoulu, yläkoulu, rippikoulu, lukio tai ammattikoulu. Ja teemme jotain työtäkin. Kaikilla on suunnilleen samat ympyrät, ja samat mahdollisuudet hankkia ystäviä. Miten voi käydä niin, ettei ole yhtään ystävää?

Minullakin on erilainen menneisyys, herätysliiketausta, mutta olen hankkinut uusia ystäviä joka elämänvaiheessa. On kouluaikaisia, opiskeluvuosilta, työn kautta, aikuisena tutun tutun kautta tulleita.

Mikä tutustumisessa ja ystävystymisestä on niin vaikeata? Kaikki ihmiset kuitenkin haluavat ystäviä, ja ovat avoimia ystävystymiselle.